Rottweilereita on ollut meillä pitkään, koko perhe on sitoutunut ja mukana. On myös laaja tuttavien ja hienojen yhteistyökumppanien verkosto. Pidämme koiristamme ja toivomme että mahdollisimman monella on koira josta pitää ja joka on juuri hänelle itselleen sopiva, hyvin usein se voisi olla rottweiler. Henkilökohtainen visio on tehdä rottweileriä tutummaksi ja lisätä niiden määrää suomessa sekä puhdasrotuisena että yhtenä hyvänä rotuna muitten joukossa. No, miten tämä tapahtuu? Sehän tietysti tapahtuu siten että kasvatetaan ja myydään pentuja. Ja sitten se tapahtuu siten että tarjotaan astutuspalveluita, tässä auttavat korvaamattomat nelijalkaiset yhteistyökumppanit: Remu, Rabbe, (Riku), (Rex), Konsta, Tane, Tatu ja erikseen harkiten ja toivoen myös Bobi (mix, 50% rottweileria)

Päivitys 16.4.2022: Nyt on kiihtyvässä määrin esitetty äänekkäällä huutokuorolla väitteitä sairaista koirista. Eläimet kuten ihmisetkin ovat ennen kaikkea yksilöitä. Kun on monta ihmistä niin väistämättä joku niistä on muita heikompi. Jos otetaan sattumanvaraisesti sata koiraa ja tarkastellaan niiden kuntoa ja ominaisuuksia niin mitä voi kuvitella löytyvän. Tiedän henkilökohtaisesti viisi rekisteröityä koiraa joilla on selviä ongelmia enkä kaikkiaan tiedä rekisteröityjä kovin monta. Se mitä olen kuullut, on sitten jo paljon karumpaa mutta kun kuulopuheet eivät ole sama kun totuus.

Meidän kaikki koirat pitäisi olla tietysti koko ikänsä erinomaisen terveitä ja pitkäikäisiä, meillä on ollutkin. Meiltä lähteneillä pennuilla on ollut tulkintani mukaan muutamalla prosentilla jotain vakavia ongelmia, niistä olen erittäin pahoillani ja sympatiani on omistajan puolella.

Sitten muutamia prosentteja on niitä jotka liioittelevat tai keksivät ongelmia ja jonkin epäloogisuuden vuoksi vale paljastuu. Tyypillisesti reklamoija ei ole koiran ostanut, ostaja itse ei ongelmia tiedosta, vikoja keksitään koko ajan lisää ja eläinlääkäri ei löydä syytä tai vikaa. Ja tarinan muuttuessa uskottavuus romahtaa kun reklamointi on kirjallisessa muodossa, Tästä(kin) syystä puheluita ei oteta.

Sitten muutamia kysymyksiä itse kunkin pohdittavaksi:

-Mikä on se mekanismi joka tekee myöhemmin ongelmia pennuille jotka ovat kahden terveen koiran jälkeläisiä?

-Miten yleisiä jotkin ongelmat ovat koirilla yleensä, vähentääkö rekisteröinti ongelmia?

-Miten määritellään pentutehdas, määritteleekö sen huutokuoro vai onko sille listattuja tuntomerkkejä?

-Mitenkään pentutehtailua hyväksymättä, jos tarkastellaan usein kuultua väitettä että "jokainen pentu on pitänyt lopettaa" niin mikä voisi sellaisen selittää? Ymmärrän kyllä että jos haalitaan kaikki pahnanpohjimmaiset Tzekistä uralille yhteen ryhmään niin lopetusprosentti on suuri, en suosittele ostamaan sellaista.

-Paljonko pennun pitää maksaa? Pitääkö sen olla niin kallis että merkittävällä osalla aikuisista vastuullisista ihmisistä ei ole sellaiseen varaa, miksi?

Liiketoiminta liittyy pääosin jollain tavalla maatalouteen. Oma maataloustoiminta on muinoin ollut monipuolista ja suhteellisen laajamittaista. Nyttemmin se tuo perustoimeentulon mutta elinkeino on vähän muualla, muitten maataloustoiminnassa lähinnä. Kun vielä vaimo kulkee töissä vaativassa erikoissairaanhoidossa ja suosimme kestäviä ja ekologisia ratkaisuja niin olemme saaneet huomattavasti vapautta omiin ja lastemme harrastuksiin esimerkiksi juurikin talouskeskuksen yhteyteen. Kunnioitamme kierrättämistä, kestäviä korjauskelpoisia tuotteita ja tavaroita jotka on valmistettu siten että materiaalien potentiaalinen käyttöikä ei paljoa poikkea koko tuotteen järkevästä käyttöiästä.

Koiratarha on merkittävä osa elämäämme ja laajamittaisuuden johdosta nykyisellään liiketoimintaa, rottweiler on miellyttävä koira ja pidän koirista yleensäkin. Päällimmäinen visio on rottweilerien lisääminen suomessa puhtaana ja yhtenä parhaista roduista sekoituksissa. Meillä pyritään käymään reilua ja edullista kauppaa rottweilerinpennuilla, tämä edellyttää jossain määrin kustannustehokkuuteen pyrkimistä. Sitä ei onneksi tarvitse tehdä pentujen tai emon tyytyväisyyden tai olosuhteiden kustannuksella siinä mielessä että voisi sanoa pennun olevan onnellisempi toisenlaisissa olosuhteissa.