Koirani

Vuosien varrelle mahtuu yhtä ja toista, mitä olen koirien kanssa kokeillut, väillä onnistuen ja välillä pahasti epäonnistuen. Onneksi tästä kaikesta olen paljon oppinut - osan kantapään kautta ja osan onneksi lisäämällä tietoisuutta koiraeläimistä ja koirista. Mielestäni tärkeää on muistaa, että ihminen on erehtyväinen - eikä meistä kukaan ole täydellinen, virheet tulee myöntää ja niistä oppia. Jos kukaan muu ei tätä vanhan kansan viisautta todenna niin rakkaat koiramme sen kyllä tekevät. Tässä lyhyesti omat rakkaat haukkuni, joista jokainen on opettanut minulle paljon!

SEALYHAMIN TERRIERISTÄ SE ALKOI

Ensimmäinen ns. oma koirani oli ihana ja itsepäinen sealyhamin terrieri narttu. Tämä koira tuli kotiimme ollessani seitsemän vuotias. Terrierimäinen luonne tuli hyvin esille vanhemmiten eri toten, ollen kuitenkin aivan loistava seuranpitäjä meille lapsille. Ladyn kanssa leikimme niin piilosta kuin pelattiin jalkapalloakin. Varsinaisesta tapakoulutuksesta tuolloin vastasivat vanhempani.

DOBERMAN JA SEKAROTUINEN INNOITTI

Ladyn jälkeen meni muutamia vuosia ennen kuin kotiini tuli seuraava koira. Jotta elämä ei olisi ollut liian helppoa otin hoiviini Doberman uroksen (tuolloin 8kk), joka oli kokenut kovia ja palautunut kasvattajalle. Mm tätä koiraa voinemme kiittää siitä, että olen tänä päivänä kouluttautunut ongelmakoirakouluttajaksi ja luonut päämääräkseni helpottaa käytösongelmaisten koirien elämää - kuin myös heidän omistajiensakin elämää. Kuten arvata saattaa, tämä doberman oli itselleni tuohon aikaan liiankin haasteellinen, enkä osannut tuolloin ajatella asioita ihan oikealla tavalla.

Seuraava koirani oli sekarotuinen (doberman&rottweiler) uros. Tästä pojasta kehittyi suurikokoinen hyvin rotikan näköinen yksilö ja luonteeltaan mitä ihanin ja suloisin. Hassua siihen aikaan oli se, että tämä koira näytti aivan rotweileriltä, mutta omisti pitkän hännän :) Tänäpäivänä kukaan ei moista ihmettele typistyssäädösten vuoksi. Koulutusmetodini lienee tuohon aikaan olleet aika hyvät ja toimivat, koska koira oli erittäin tottelevainen ja omaksui asioita valtavan hyvin. Valitettavasti tiemme Masan kanssa erkanivat koiran ollessa muutaman vuoden ikäinen, mutta koira asusti erittäin hyvässä hoivassa pitkän ja kunniakkaan elämän.

REALISMIA KOULUTUKSIIN TANSKANDOGIN KANSSA

Toiseksi viimeisin sydämenvaltaaja on ollut ihanaakin ihanampi tanskandoggi uros, Roope (Jättilälisen Amicus). Roope tuli kotiini 1997 kesän kynnyksellä. Roopen kanssa harrastimme yhtä ja toista, testanneet erilaisia asioita ja menneet ojasta allikkon ja sieltä taas nousseet kohti hyviä tuloksia. Roope opetti hirmuisesti sekä ihmetytti mahtavalla oivaltamiskyvyllään ja kekseliäisyydellään! Roope vietti antoisia ja leppoisia eläkepäiviä äitini hyvässä huomassa maalla. Hän sai nauttia hyvin paljon vain hauskoista asioista (ihmisten juoksuttaminen, luiden pureskelu, metsälenkit ja nuuskuttelut jne) ja oloneuvoksena olemisesta vanhempieni luona luonnon keskellä. Tästä koiruudesta suuri kiitos Kennel Jättiläisen Katille. Roopesta jouduin luopumaan sairauden kohdatessa 5.12.2007. Ikävöin Roopea kovasti - tuota Jättiläisen sydämenvaltaajaa.

Kovasti mietin, että voisiko uusi koira astua elämääni ja opettaa jälleen uusia juttuja sekä lisää kärsivällisyyttä :) Tanskandoggi on vienyt sydämeni, niinpä olen nyt jälleen onnellinen tanskandogin omistaja. Jättiläisen kennelistä löytyi minulle oikein mukava vesseli Jättiläisen Salix, uros mantteli. Koira tuntee nimekseen Sebu ja on osoittautunut oikein oivaksi harrastekoiraksi. Sebu on luonnetestattu (205 erinomaisin arvosteluin) sekä MH kuvattu 2011 erinomaisin arvosteluin. Meillä kulkusuunta on pelastuskoiratoiminta, jossa olemme harjoittelemassat raunioilla, rakennuksissa, haussa ja jäljellä. Tämä koira tuntuu opettavan jälleen lisää erittäin aktiivisen, voimakkaan luonteensa vuoksi. Koirassa on hieno moottori, joka on haaste mutta myös voimavara kun tavoitteenamme on oikea hälytyskelpoinen pelastuskoira.