Hesarin juttu

Pyhä persoona

Taiteilija Rolf Wirtanen on kiertänyt paitsi maailman myös kohta kaikki Suomen kunnat. Hän on tavannut toistasataatuhatta suomalaista, joista 17000 on ostanut palan Wirtasen sydäntä eli hänen levynsä.

Tilaajille

Riku Siivonen

18.8.2002 3:00

Copacabanan rantakadulla Brasiliassa on kuuma, mutta pistoolin piippu tuntuu Rolf Wirtasen ohimolla kylmältä.

"Ampukaa läpi vaan", Wirtanen vastaa suojelurahaa perääviltä rikollisilta. Hän ei katusoittamisesta maksa kenellekään. Wirtanen pelkää kyllä, mutta kitara ei saa täristä, pelkoa ei voi näyttää. Pokka pitää ja Wirtanen selviää. Ei noin hullua suomalaista voi ampua. On vuosi 1982, ja 28-vuotias Wirtanen on tullut Rio de Janeiroon katsomaan Sokeritoppavuorta. Sen hän on halunnut nähdä siitä asti, kun luki pikkupoikana Aku Ankan seikkailusta vuorella.Wirtanen on jättänyt työn ja lentopalloammattilaisuuden Ruotsissa. Vaimo taas on jättänyt Wirtasen. Elämä ei tunnu hyvältä, ja vaaratilanteiden hakeminen luonnistuu pienessä jurrissa helposti. Kotikonnuilla Tampereen kupeessakaan ei ole ystäviä. Ei tosin ole koskaan ollutkaan, ei edes lapsuudessa. Sen verran hankala Wirtasen on ihmisten kanssa olla. Ehkä juuri siksi Rolf Wirtasen piti tehdä viisitoista vuotta myöhemmin omalla kustannuksellaan levyllinen omia lauluja ja kiertää myymässä levyjä yksitellen ympäri Suomea. Ja nyt, kun 17000 suomalaista on ostanut Jälkeen 1979 -levyn - ja moninkertainen määrä kieltäytynyt -, Wirtanen on viimein varma siitä, mikä on tärkeää. "Oma persoonallisuus. Se on pyhää." Enää Wirtanen ei herää jollan alta Australiassa juopoteltuaan aboriginaalien kanssa tai laula suomalaisia laulujaan Central Parkissa New Yorkissa. Itsetuhoisuus ja kulkurielämä ovat kadonneet. Kuka sitten tekisi nelivuotiaalle Vilma-tyttärelle unilauluja, jos isää ei olisi? PUNAISEN VOLKSWAGENIN Parkkipaikalla ei tosin ole ketään, joten Wirtanen jättää äänentoistolaitteet rauhaan ja lähtee kävelemään kitaransa kanssa nötköttipurkkien ja leipätarjousten maailmaan. Ritva Lintula ja Liisa Sakara pysähtyvät kuuntelemaan, ja Wirtanen esittää rouville kappaleen Päivänsäde ja menninkäinen . "Hyvin valittu kappale. Sehän kuulosti ihan Tapsalta", naiset huokailevat. Seija ja Marja-Liisa Majamaa taas haluavat ehdottomasti laulaa Rolf Wirtasen kanssa yhdessä klassikon Oravan pesä. Tällaiset keikat ovat Wirtaselle poikkeuksia. Yleensä hän kiertää autollaan pitkin Suomea, vierailee yrityksissä ja myy levyään työntekijöille. Tai oikeastaan melkein kaikille vastaantulijoille. Joskus levyn voi vaihtaa ruokaan tai hiustenleikkuuseen. Tällä tavalla Wirtanen on elättänyt itsensä kuusi vuotta. Omakustannelevyä on myyty yli kultalevyrajan. Sillä pääsee jo Guinnessin ennätyskirjaan. Tai nykyään levyjä on kaksi, sillä uunituore Alkulähteiltä elämään kulkee ensimmäisen levyn mukana miehen nahkarepussa. Uuden albumin laulut ovat syntyneet niiden kuuden vuoden aikana, jotka Wirtanen on kiertänyt myyntimatkallaan. Silloin keikka on yleensä yhden laulun mittainen ja kuulijoita on yksi tai kaksi. Sen henkilökohtaisemmaksi promootio voi tuskin mennä. Lempäälässä Wirtanen pakkaa tavaransa ja ajaa kotiin Ylöjärvelle. Seuraavana aamuna on tarkoitus lähteä Halti-tunturia kohden. Aamulla suunnitelmat ovat muuttuneet. "Taidankin lähteä Hankoon", Wirtanen miettii. "Tai ehkä sittenkin Sauvoon", hän keksii selaillessaan kalenteriaan. Se on yksi niistä vajaasta paristakymmenestä Suomen kunnasta, joissa Wirtanen ei ole vielä levyään myynyt. SAUVO ON 429. KUNTA"Kansantaiteilija Wirtanen päivää. Kierrän tässä Suomea ja myyn omaa tuotantoani . . ." Kanslisti Vyyryläisen epäilevä ja hämmentynyt ilme heltyy, kun Wirtanen esittää Vilmalle säveltämänsä kappaleen. "Voi, näin ihan meidän Päivi-tyttären pienenä palleroisena", Vyyryläinen uppoaa muistoihinsa ja ostaa levyn. Niin tekevät myös kunnanjohtaja Jari Jussinmäki ja toinen kanslisti Tarja Engblom . Hyvä alku myyntipäivälle! "Välillä tämä on sitten taas yhtä helvettiä. Kun myy sydäntään ja sieluaan repusta, vastoinkäymiset tuntuvat pahalta", Wirtanen sanoo. Kerran ison tietoliikennefirman pomo sanoi voivansa ostaa levyn "säälistä". Jos Wirtasella olisi ollut rahaa, hän ei olisi myynyt miehelle mitään."Mutta silloinhan mä olisin mennyt mukaan siihen samaan juttuun, toisten tuomitsemiseen liian nopeasti." Sen sijaan Wirtanen sanoi, että levyllä on kaksitoista laulua, jotka koskettavat herra johtajaakin jossain tämän elämän vaiheessa. "Tiesin, että se kundi kasvaa ihmisenä jonain päivänä." VAPAUS. SE ON Siksi hän ei ole myynyt tuotantoaan levy-yhtiöille, vaikka joku on joskus tarjoutunut ostamaankin. Ei, kukaan ei saa tulla sörkkimään taiteilijan näkemyksiä, tekemään siitä "myyvempää". Taiteen pitää olla särmikästä, erilaisia näkökulmia onneen ja epäonneen. "Että ne osuisivat erilaisten ihmisten sydämeen ja avaisivat lukkoja, joita syntyy elämän eri tilanteissa", kansantaiteilija selittää. Ei Wirtasella olisi rahan mahdista ja myyntilukujen tuijottamisesta sanomista, jos ihmiset voisivat henkisesti hyvin. "Mutta kun niin ei ole." Kuka tahansa ei voi kuitenkaan löytää avaimia ihmisten sydämeen. Pitää olla kokemusta. Siksi nuorten tähtien nostaminen ylikorkealle jalustalle kismittää Wirtasta. Pitäisi olla ymmärrystä. "Niin kuin vaikka eskimokulttuurissa. Siellä kunnioitetuista metsämiehistä tulee 'eläkkeellä' taiteilijoita. Vasta silloin heillä on kokemusta, josta jakaa taiteen kautta muille", Wirtanen selittää aukaistessaan Sauvon apteekin ovea. Hiukan tuntuu siltä, että 48-vuotias Wirtanen taitaa viitata myös itseensä kokemusta korostaessaan: Kummatkin puolet mä lantista näin, hulluuden pyörteistä elämään uin . Apteekissa työntekijä vilkaisee levyä ja sanoo, ettei kuuntele sellaista musiikkia. Puna alkaa nousta Wirtasen kasvoille. "No minkälaista musiikkia tämä sitten on", trubaduuri tivaa myyjältä. "Kuinkas sen tiedät, jos et edes kuuntele?" Wirtanen jatkaa varsin provosoivasti.Siitä hän nimittäin hermostuu, jos joku tuomitsee levyn kuuntelematta. Sitä paitsi ei olisi rehellistä olla näyttämättä tunteitaan. "Jos ikävät asiat jättää kalvamaan, ne kostaa helposti jollekin muulle." Sauvon Osuuspankin pankinjohtajalle Pasi Virtaselle ei sen sijaan ole syytä ärähtää. Lapin ystävä innostuu jo kansikuvan tunturimaisemista. Kaupat tehdään. "Paattisissa pankinjohtaja osti 15 levyä", Rolf Wirtanen muistelee pankin pihalla. MUTTA ENNEN KUIN Lappiin Wirtanen lähti toisen avioeronsa jälkeen 1990-luvun lopussa. Samalle paikalle, jossa Vilma-tytär oli pari vuotta aiemmin saanut alkunsa. Reppu selkään ja kohti uusia seikkailuja. Kulkuri kuitenkin eksyi jonnekin Pyhän ja Luoston välille. Kompassi ja kartta olisivat ehkä auttaneet, mutta kun niitä ei tullut hankituksi. Kymmenien kilometrien vaeltelun jälkeen väsynyt Wirtanen löysi viimein autotien. Ero ja eksyminen nostivat tunteet pintaan. Rolf itki kolme tuntia. Kyynelten mukana tuli ulos laulu Vilmalle - Alkulähteeltä elämään . Anna ikävän ja itkun tulla, niin käy isillekin . Hiukan samalla tavalla syntyi ensimmäinen Wirtasen koskaan säveltämä laulu. Se oli Unilaulu vuonna 1980 syntyneelle Annina-tyttärelle. Hänen elämässään isä oli aivan liian vähän paikalla. Senkin takia on hyvä, että Rolf Wirtasen elämä on nyt paremmin uomissaan. Juopottelukin on historiaa. Viimeinen pisara oli se, kun Wirtasen kitarat varastettiin pari vuotta sitten hönöttelyn tiimellyksessä. "Nyt voin lähteä aamuisin kirkkain silmin kohti uusia seikkailuja. Tämä levymyyntimatka on ollut minun katkaisuhoitoni."