Psykologinen turvallisuus on edellytys vertaispalautteen hyödyntämiseen verkko-opinnoissa

Anne Rongas 22.4.2022, julkaistu alunperin Oppimisen osaaja -blogissa

Jokainen hengentuote on tekijälleen jollakin lailla henkilökohtainen. Siksi muiden antama palaute on merkityksellistä. Kun aloitimme Nettilukiossa syksyllä 2021 opiskelutaitoihin kohdennetun ilmiön suunnittelun, käytimme aluksi aiempia kokemuksiamme apuna. Pohdimme, miten voisimme tuoda mukaan vertaispalautteen antamista ja miten sillä olisi kahtalainen rooli toisaalta yhteenkuuluvuuden luomisessa samaa kokeneiden kesken ja toisaalta henkilökohtaisen oppimisprosessin eteenpäin kuljettamisessa.

Psykologinen turvallisuus syntyy luottamuksen ilmapiirissä. Lyhyesti määriteltynä lukiolaisopiskelijan kannalta kyse on siitä, että opiskelija kokee voivansa olla läsnä opiskelutilanteissa ilman huolta ja että hän uskaltaa ilmaista itseään pelotta. Esa Saarinen on kiteyttänyt tämän osuvasti nolostumisvapaaksi vyöhykkeeksi.

Käytimme opiskelutaitoilmiössä Howspace-verkkoympäristöä, joka tukee yhteisöllistä työskentelyä ja verkkososiaalisuutta. Ympäristössä on paljon mahdollisuuksia vertaistyöskentelyyn ja suunnittelimmekin avaamamme ilmiötuotoksille parityötilat, joissa opiskelijat voisivat rakentaa yhteistä portfoliota. Työskentelyä voisi rytmittää mukavasti asteittaisella edistämisellä ja vertaispalautteen avulla.

Mutta, mutta… onneksi meitä oli kaksi kokenutta verkkopedagogia luotsaamassa toteutusta. Ympäristön suomat mahdollisuudet eivät painaneet yhtä paljon kuin toisessa vaakakupissa vanha totuus siitä, että lähdetään liikkeelle opiskelijoiden alkuosaamisesta. Päätimme siis aloittaa kuulostellen – olihan jo ympäristö itsessään opiskelijoille uusi. Ilmiöjaksolla opiskelijoilla oli vastassa myös itsenäiseen Nettilukio-opiskeluun verraten paljon kohtaamisia entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa.

Opiskelutaitoilmiö kokosi opiskelijoita laajalta maantieteelliseltä alueelta. Ensimmäinen yhteisyyden tunne rakennettiin sijoittamalla oma sijainti yhteiselle kartalle.

Alkukyselyiden ja ennakkoyhteydenottojen perusteella pyöräytimmekin alkuperäisen suunnitelmamme kokonaan uusiksi. Jälkikäteen arvioiden oli viisasta romuttaa ennakkosuunnitelmamme ja edetä opiskelijoita kuunnellen.

Saimme paljon todisteita siitä, että opintojaksoa ennen ja sen alussa opiskelijat arastelivat näkyväksi tulemista. Jotta voisi antaa opiskelijakaverille palautetta ja ottaa sitä vastaan toiselta, pitää tuntea turvallisuutta ja luottamusta. Käytimme siis aikaa siihen, että otimme verkkotilaa yhdessä haltuun, totuttelimme toisiimme, kohtasimme mahdollisimman turvallisesti ja säännöllisesti online-linjoille. Tallenteiden avulla mahdollistimme joustavan osallistumisen.

Opiskelijat saivat esittää kysymyksiä ja toivoa ilmiöteemaan liittyviä sisältöjä tapaamisiin. Reagoimme opiskelijoiden toiveisiin mahdollisimman nopeasti, mikä antoi opiskelijoille aidon kokemuksen siitä, että he voivat vaikuttaa yhteiseen tutkimusmatkaamme. Kuulluksi tulemisen tunne luo yhteenkuuluvuutta ja vastuun tunnetta. Jokaisen panos yhteisessä opiskelussa on tärkeä. Tämä antoi varmasti myös opiskelijoille rohkeutta ponnistella omien tuotosten parissa.

Luottamuksen ilmapiirin synnyttämiseen käytimme Howspace-ympäristön verrattomia työkaluja. Avasimme rinnakkain palautekanavia anonyymiin ja nimeltä annettavaan kommentointiin. Opiskelija sai itse valita, osallistuuko nimellä vain nimettä. Käytimme myös erilaisia pieniä kyselyitä luomaan yhteisyyden tunnetta. Samalla toki käsittelimme monin tavoin opiskelutaitoihin liittyvää ilmiömaailmaa. Opiskelijat saivat tilaisuuksia jakaa arkeaan ja tulla näkyviksi toinen toisilleen omassa tahdissaan ja omilla ehdoillaan.

Mikä tahansa verkko-opiskelun työtila eroaa aika paljon luokkatilasta. Luokassa kaikki ovat heti näkyviä toinen toisilleen. Meillä ihmisillä on evoluution pitkään kehittämät keinot olla fyysisesti lähellä muita ihmisiä. Rekisteröimme nopeasti muiden olemassaolon ja mahdolliset uhkatekijät. Verkossa tilanne on toinen. Muut ovat kaukana, heistä saa hyvin vähän vihjeitä ja oma näyttäytyminen jännittää. Tutustuminen on hitaampaa ja luottamus rakentuu kokemusten myötä.

Asteittainen vuorovaikutusilmapiirin rakentaminen kannatti. Kun ilmiötuotoksia esiteltiin opintojakson lopulla, tunnelma oli katossa. Opiskelijat uskalsivat puhua ääneen, moni myös avasi kameransa ja yhdessä tunnustettiin, miten jännittää. Muutama uskalsi antaa oman työnsä esittelyn ilman häpeää opettajan tehtäväksi.

Asiasisällön ohella jutusteltiin hauskoista asioista. Opettajat pyrkivät tietoisesti tuomaan omaa persoonallista ääntä ja olemusta työskentelyyn. Kuva: Wikimedia Commons, Tom Morris, 2011, CC BY-SA 3.0.

Opiskelijat antoivat vertaispalautetta yhteisen verkkotuokion tuokion ohella Howspacen työtilassa. Hyvä todiste asteittaisen ja opiskelijoita kuuntelevat ilmapiirin rakentamisesta oli se, miten viimeiseksi työnsä valmiiksi saanut uskalsi esitellä sen videolla omana itsenään ja se, kuinka opiskelijakaverit suorastaan rynnistivät antamaan palautetta omalla nimellään, omina itseinään. Kokemus kannustavan vertaispalautteen saamisesta synnytti vahvan motiivin jakaa samaa kanssaopiskelijoille.

Yhteyden tunne, samastuminen ja vertaisarvioinnin anti näkyy hyvin opiskelijakaverille annetussa palauttessa: “Esseesi on sujuvasti kirjoitettu ja olet mielestäni osannut hyvin yhdistellä teoriaa, omia ajatuksiasi ja kokemuksiasi. Pystyin samaistumaan moneen kohtaan. Vaikuttaa siltä, että olet jo tehnyt merkittäviä muutoksia opiskelutapoihisi ja se inspiroi minua ja motivoi itseänikin kokeilemaan uusia tapoja.”