Ennen varsinaista ohjelmointi ja koodaamistyötä on syytä suunnitella ohjelma ja sen parametrit hyvin. Suunnittelulla ratkaistaan jokin ongelma jo periaate tasolla, jolloin syntyy esim. käyttötapauskuvaukset, tietokantaan tulevat tietueet. Ohjelman toimintaan liittyvien perusparametrien määrittelyn jälkeen on helpompi alkaa hahmottelemaan toimintoja. Toiminnot ja siihen liittyvät ehtolauseet voidaan kuvata pseudokoodin avulla, jolloin spesifistä tietämystä ohjelmointikielen syntaksista ei vielä tarvita vaan pseudokoodi toimii ohjelmoinnin yleiskielenä.
Pseudokoodin syntaksille ei ole olemassa suoranaista standardia tai puhdasta " kielioppia " eli syntaksia. Perusajatus pseudokoodin käytössä on hahmottaa ongelmaa ratkaistaessa ohjelman kulkuun liittyviä totuusarvoja ja ehtolausekkeita. Lisäksi pseudo koodissa huomioidaan syötteet ohjelmoitavan sovelluksen käyttäjältä ja/tai prosessilta.
Pseudokoodin käytön etuna ohjelmisto- /sovelluskehityksen työkaluna on, että sovelluskehittäjät voivat keskustella toiminnoista ja ohjelman kulusta yhteisellä kielellä, joka on helppo omaksua, eikä sisällä kieli riippuvaa syntaksia.
def potenssiinKorotus()
muuttuja = 2
potenssiin = 2
vertailuArvo = 0
tulos = muuttuja ** potenssiin
tulosta(tulos)
jos tulos on suurempi kuin vertailuArvo
tulosta("Suurempi kuin")
muutoin
tulosta("ei ole suurempi kuin")