Ohjelman tulkkaaminen tarkoittaa, että sovelluksen kääntäjä lukee ohjelmasta rivin, tulkitsee sen laitteistonsa ymmärtävään muotoon ja suorittaa ko. riviä vastaavan toiminnon ja ottaa sitten seuraavan rivin käsiteltäväkseen. Esimerkiksi Python on tulkattava kieli.
Print("Tulkattava ohjelma tarkoittaa, että tämä koodirivi luetaan ja käännetään konekielelle"+"(kielelle, jonka tietokone prosessori osaa käsitellä.")
Ohjelmoijan tekemä ohjelmatiedosto käännetään kokonaisuudessaan laitteiston ymmärtämään muotoon, minkä jälkeen tietokone voi suorittaa ohjelmassa määritetyt toiminnot lukemalla kääntäjän muodostaman konekielisen ohjelman.
Tarkoittaa ohjelmointiympäristössä funktiopakettia, jossa on kehitetty valmiiksi paketti funktioita tiettyjen toimintojen aikaansaamiseksi.
Jossain kehitysympäristöissä kuten Pythonissa puhutaan packagesta.
Esimerkiksi tietokantoihin liittyvät liitännät voidaan ladata valmiina pythoniin, jolloin tietokantaan liittyviin yhteyden rakentamisiin ei tarvitse erikseen alkaa itse tehdä koodia, vaan käytetään valmiina olevia scriptejä.
Ohjelmointi tapahtuu käyttämällä ohjelmointikielen "kielioppia" eli syntaksia (syntax).
Syntaksi sisältää varattuja sanoja, jotka kääntäjä tunnistaa tietyiksi toiminnoiksi, jotka ohjataan kääntäjän kautta tietokoneen prosessorille työstettäväksi (kts. Tulkattavat ja käännettävät kielet).
Syntaksi tarkoittaa myös ohjelmoitavan "kielen muotoilua". Esimerkiksi, kuinka määritellään funktio, muuttuja, tai miten ehto lauseke pitää kirjoittaa, että ohjelmiston kääntäjä tunnistaa, mitä sen pitää kirjoittaa tietokoneen prosessorille suoritettavaksi.
Esimerkiksi print(""):
print("") - komennossa print- sana tarkoittaa kääntäjälle, että tulosta käyttöliittymään tämän metodin sisältämä merkkijono.
print("") - komennossa olevat "" merkit tarkoittavat, että sen sisällä on merkkijono, joka halutaan tulostaa.
print("") - Komennossa olevat () tarkoittaa, että print- toiminto koskee vain näitä sulkeiden sisällä olevia parametrejä.
Esimerkiksi IF ELSE- lauseke:
if a > b: # 'if' - ehto kirjoitetaan pienellä ja perään laitetaan kaksoispiste, joka kertoo kääntäjälle, että ehtolauseke päättyy.
print(" a on suurempi b") # ehdon täyttyessä suoritetaan alla oleva sisennetty toiminto.
else: # 'else' - ehto kirjoitetaan samalla tavalla kuin if- ehto. Else toiminto kirjoitetaan if- ehtojen jälkeen ja se toteutuu siinä tapauksessa, jos ensinmäinen ehto ei toteudu.
print(" a ei ole suurempi kuin b") # else- ehdon toiminnot muotoillaan samalla tavalla kuin if ehdonkin toiminnot.
Edellisen esimerkin mukaan, python tarvitsee ohjelmalohkon erittelyyn vähintään yhden välimerkin seuraavalle koodiriville. Sisennyksen laajuuteen ohjelmoija voi muuten vaikuttaa vapaasti. Monesti sisennyksessä on selkeää käyttää tabulaattorin (tab) avulla tehtävä sisennys.
Tabulaattorin käyttämistä tukee myös se, että ohjelman lohkon sisällä käytettävä sisennys on oltava aina sama.
Esimerkiksi
if a > b:
print("Näin se näitten numeroiden kanssa menee")
print("Ajatteleppa, jos se olisikin jotenkin toisin!")
else:
print("Minkähänlainen totuusarvo tässä on käytännössä?")
print(type(a>b))
Ohjelmalohko on esimerkiksi jokin toiminto tai scripti ohjelman koodissa.
Esimerkiksi IF- ehtolauseke on yksi ohjelmanlohko. Ohjelmalohko määritetään kaksoipisteellä rivin päässä.
Ohjelmalohkoon kuuluva koodi sisennetään ohjelmalohkon määrittävän rivin alla.
Syntaksi
Ennen varsinaista ohjelmointi ja koodaamistyötä on syytä suunnitella ohjelma ja sen parametrit hyvin. Suunnittelulla ratkaistaan jokin ongelma jo periaate tasolla, jolloin syntyy esim. käyttötapauskuvaukset, tietokantaan tulevat tietueet. Ohjelman toimintaan liittyvien perusparametrien määrittelyn jälkeen on helpompi alkaa hahmottelemaan toimintoja. Toiminnot ja siihen liittyvät ehtolauseet voidaan kuvata pseudokoodin avulla, jolloin spesifistä tietämystä ohjelmointikielen syntaksista ei vielä tarvita vaan pseudokoodi toimii ohjelmoinnin yleiskielenä.
Pseudokoodin syntaksille ei ole olemassa suoranaista standardia tai puhdasta " kielioppia " eli syntaksia. Perusajatus pseudokoodin käytössä on hahmottaa ongelmaa ratkaistaessa ohjelman kulkuun liittyviä totuusarvoja ja ehtolausekkeita. Lisäksi pseudo koodissa huomioidaan syötteet ohjelmoitavan sovelluksen käyttäjältä ja/tai prosessilta.
Pseudokoodin käytön etuna ohjelmisto- /sovelluskehityksen työkaluna on, että sovelluskehittäjät voivat keskustella toiminnoista ja ohjelman kulusta yhteisellä kielellä, joka on helppo omaksua, eikä sisällä kieli riippuvaa syntaksia.
Esimerkki
def potenssiinKorotus()
muuttuja = 2
potenssiin = 2
vertailuArvo = 0
tulos = muuttuja ** potenssiin
tulosta(tulos)
jos tulos on suurempi kuin vertailuArvo
tulosta("Suurempi kuin")
muutoin
tulosta("ei ole suurempi kuin")