UUSI ABSTRAKTIKUTSU

Abstraktikutsu on suljettu.

Mitä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella on tekemistä kielikoulutuksen kanssa? Miksi siitä on puhuttava kielenopettajana, kielikouluttajana ja tutkijana?

Pohjoismaita kuvataan usein hyvinvointiyhteiskunniksi, jotka pyrkivät yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Kielellinen epätasa-arvo ei ole vierasta myöskään Pohjoismaissa, sillä kaikilla kielillä ja kielikäytänteillä ei ole yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia koulutuksessa ja muilla yhteiskunnan areenoilla. Lisäksi on muistettava, että kielellisessä epäoikeudenmukaisuudessa ei ole koskaan kyse vain kielestä. Muun muassa rotu, etnisyys, sukupuoli, sosiaaliluokka ja seksuaalinen orientaatio ovat itsessään kiinnittyneitä kieleen ja muokkaavat paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä asenteita, ideologioita ja politiikkoja. Koulutuksen julkilausuttuna tavoitteena on vähentää sosiaalista epätasa-arvoa ja tukea oppijoiden kehittymistä sosiaalisesti tietoisiksi, kriittisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Millaisia resursseja ja taitoja, ja ennen kaikkea millaista tukea opettaja tarvitsee, jotta tämä tavoite toteutuisi?

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole vain yksilön itsensä ominaisuus tai vain hänen vastuullaan. Se edellyttää yhteisöä, liikkeitä, instituutioita ja tämän konferenssin kaltaisia kokoontumisia. Tämänvuotiseen konferenssiin kutsumme erityisesti opettajia, opettajankouluttajia ja tutkijoita pohtimaan yhdessä, miten kielikoulutusta voi kehittää niin, että se koskee kaikkia – ei vain harvoja ja etuoikeutettuja. Toivomme, että keskusteltaviksi nousevat esimerkiksi seuraavat teemat:

• Miten kielikoulutus voi luoda tiloja, joissa oppijat ja opettajat oppivat yhdessä tunnistaakseen ja haastaakseen olemassa olevia epätasa-arvon käytänteitä?

• Millaista tukea opettajat tarvitsevat edistääkseen kielellistä ja kulttuurista oikeudenmukaisuutta ja kehittääkseen tähän soveltuvaa pedagogiikkaa?

• Miten tutkimus voi toimia edistääkseen kriittistä ajattelua, demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa?

• Miten kielikoulutus ja tutkimus voi tukea, kunnioittaa ja ymmärtää toisiaan paremmin tavoitteenaan kielikoulutuksen yhdenvertaisuus ja saavutettavuus kaikille oppijoille?

• Miten kielikoulutus ja tutkimus voivat kriittisesti tarkastella toimintaansa, tunnistaa osuutensa epäoikeudenmukaisuuden ylläpitämisessä ja oppia tekemään paremmin?