Vihtorin suuri seikkailu

Olipa kerran Vihtori. Vihtori oli krokotiili-ihminen, jolle sattui hieman kaikenlaista hupsua. Kerran hän meni kauppaan ostamaan matoja. Hän kipaisi kauppaan, nappasi hyllystä nopeasti matopurkin ja juoksi kassalle. Kassalla hän otti lompakosta pankkikortin, maksoi ostoksensa ja kipitti kotiin pienillä krokotiilin jaloillaan. Kun Vihtori saapui kotiovelleen hän huomasi, että hänellä ei ollutkaan matotonkkaa käsissään, vaan oli unohtanut sen kassalle. Vihtori sai paniikin, koska hänellä oli kauhea nälkä, eikä hänellä ollut ruokaa jääkaapissa. Hän palasi nopeasti kaupalle ja meni suoraan kassalle, jossa hän oli madot maksanut. Kassalle päästyään hän kysyi kassan työntekijältä, että oliko kukaan nähnyt hänen matojaan. Pian hänen eteensä tuotiin iso pahvilaatikko, jossa oli kassalle jätettyjä tavaroita….

....Laatikossa oli hirveästi tavaroita, mutta matotonkka ei ollut siellä. Vihtori hätääntyi huomattuuaan matotonkan puuttuvan. Vihtori kaivoi laatikkoa kovasti ja pohjia myöten, mutta matotonkkaa ei vain löytynyt. Sitten hän vilkaisi ikkunasta ulos ja näki lintuihmisen, jolla tuo matotonkka oli. Lintuihminen oli karvainen ja aivan höyhenien peitossa. Lisäksi hänellä oli sateenkaaren värinen nokka. Lintuihmisellä oli laukku, josta pilkisti timantteja ja kaksi kännykkää. Lintuihminen yritti piilotella matotonkkaa sulkiensa alla. Vihtori lähti heti lintuihmisen perään ja mietti, että mihinhän lintuihminen tarvitsee matotonkkaa ja mikähän merkitys timanteilla ja kännyköillä on. Vihtori ampaisi kaupasta ulos pienet krototiilin jalat suhisten ja samalla hänen…..

....jalkansa pettivät ja hän kaatui ojaan ryminällä. Hän nousi ojasta ja huomasi olevansa aivan kurassa. Vihtoria ei kura haitannut ja hän lähti lintuihmisen perään. Ihmislintu oli jo niin kaukana, että Vihtorin piti keksiä, miten päästä lähemmäs lintua. Hän huomasi tienvarressa hylätyn kurkkumopon. Vihtori vilkuili ympärilleen ja huomasi reitin olevan selvä. Kroko hiippaili kurkkumopon luo ja hyppäsi sen kyytiin. Hän käynnisti mopon ja körrytteli hiljaa lintuihmistä päin....

....Mutta lintuihminen katosi! Vihtori ihmetteli, minne lintuihminen katosi, kunnes tajusi että lintuihminen oli noussut lentoon. Tähystellessään taivaalle Vihtori jatkoi kurkkumopolla ajamista, mutta ei katsonut eteensä. Hän törmäsi kiveen, ja sinkoutui mopon selästä ilmaan. Ilmalennon aikana Vihtori onnistui nappaamaan lintuihmisen jalasta kiinni. Lintuihminen säikähti Vihtoria, joka roikkui kiinni hänen jalassaan ja alkoi mätkiä Vihtoria laukulla päähän. Vihtori rimpuili kiinni lintuihmisen jalassa mätkimisestä huolimatta. Lintuihmisen mätkiessä laukullaan Vihtoria laukku yhtäkkiä aukesi, ja tavarat putosivat laukusta maahan. Vihtori havaitsi pudonneiden tavaroiden joukossa myös matotonkan! Vihtori roikkui edelleen jalassa kymmenen metrin korkeudessa mutta matotonkka oli pudonnut maahan. Vihtori mietti kuumeisesti, mitä hän voisi tehdä…?

....Vihtori tiputtautuu lintuihmisen jalasta ja liitää veteen. Vihtori, koska on krokotiili-ihminen, ui rivakasti rantaan. Rantaan päästyään Vihtori lähtee kuumeisesti etsimään paikkaa mihin matotonkka tippui. Matotonkka oli tippunut puun juurelle ja hän huokaisee helpotuksesta...

…. koska matotonkassa oli vielä matoja jäljellä. Se oli vaan puoliksi tyhjä. Lintuihminen jäi kaartelemaan taivaalle ja ihmettelemään, minne Vihtori katosi. Pian lintuihminen tajusi aiheuttaneensa paljon harmia muille. Hän laskeutui taivaalta alas Vihtorin viereen ja sanoi: ”Moi, minun nimeni on Sampsa Kurri. Anteeksi, kun vein madot sinulta. Voisitko auttaa minua viemään timantit ja kaksi kännykkää niiden omistajille?” ”Kyllä, saat anteeksi ja voin auttaa sinua”, Vihtori toteaa. Vihtori ja Sampsa Kurri lähtivät uimaan merelle päin. Vihtori tarjosi lintuihmiselle kyydin selässään. Merelle saavuttuaan he näkivät purjelaivan. Silloin taivaalla jysähti ja mustat pilvet lähestyivät….

…Vihtori ui minkä pienillä jaloillaan taisi. Ja Sampsa hoputti Vihtoria, koska mustat myrskypilvet lähestyvät kovaa vauhtia. Sitten salama iskee tulta ja koko purjelaiva räjähtää taivaan tuuliin. Ilma täyttyy sankasta savusta ja ilmassa lentelevistä kipinöistä. “Meidän pitää auttaa purjelaivasta ilmaan lenteleviä ihmisiä. Vihtori avaa suunsa apposen ammolleen ja imee hampaansa ikeniin ja kerää pinnalla kelluvat ihmiset turvallisesti suuhunsa. Sampsa nousee lentoon ja pyörii ilmassa tähystäen, missä ihmisiä vielä on. Sitten Sampsa ohjaa Vihtorin saarelle, jonne se jättää ihmiset ja erään hyvin epäilyttävän kanan…

...jolla on vihreät höyhenet ja torahampaat. Kana katsoi tarkasti ja pelottavasti ympärillä olevia ihmisiä. Ihmisillä alkoi olla kova nälkä ja he ajattelivat kypsentää kanan ja syödä sen. Kanan onneksi se muni sateenkaaren värisiä munia, jota ihmiset ihailivat ja ihmettelivät. He miettivät, uskaltaisivatko syödä munia, mutta mahan kurniessa nälkäisimmille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin popsia kananmunat massuihinsa. Seuraavana päivänä kaikille kanmunia syöneille kasvoi siivet. He päättivät kokeilla, kantavatko siivet....

...Sitten he näkivät yhtäkkiä pullean ruskean kissan. Kissalla oli raketit selässä. Kissa lensi ihmisten yli ja he saivat lannoitetta niskaansa. Kissa rupesi puhumaan salaisesta aarteesta, joka on samalla saarella missä ihmiset ovat. Kissa ohjasi ihmiset aarteen luo, mutta he eivät saaneet arkkua auki. Kissa otti taskustaan ruohoa ja söi sitä. Sitten kissa oksensi karvapallon, jossa oli paikannin. Paikantimen avulla he löysivät dynamiittia, jonka avulla he saivat räjäytettyä arkun auki. Arkun sisältä löytyi lääke, jonka avulla…

… he voivat toivoa kolme toivetta. Vihtori joi lääkkeen ja tunsi kuplintaa mahassaan. Hänen suustaan nousi sinisiä röyhtäyskuplia ilmaan. Hän päätti käyttää ensimmäisen toiveen. Vihtori toivoi, että varastetut tavarat, eli kaksi kännykkää ja timantit, palautuisivat omistajilleen. Ja saman tien tavarat singahtivatkin kohti taivasta ja katosivat lentäen horisonttiin. Vihtorin suusta pääsi vielä vähän vaalemman sinisiä röyhtäyskuplia ja hän päätti käyttää toisen toiveen. “Toivon, että minä ja Sampsa päästään kotiin”, sanoi Vihtori. Saman tien saaren metsiköstä ilmestyy valtavan kokoinen Kurre, jolla on selässään rakettireppu. Kurrella on mahassaan samanlainen pussi kuin kengurulla. Kurre venyttää pussia ja sanoo: “Tervetuloa Kurreairlinesin kyytiin!” Vihtori, krokotiili-ihminen, ja Sampsa Kurri, lintuihminen, pomppaavat kurren massupussiin. Matka menee nopeasti ja saman tien he ovatkin jo Vihtorin kotipihassa. He kiittävät matkasta ja Kurre vilkuttaa ja lähtee lentämään takaisin saarelle. Saman tien Vihtori röyhtäisee vielä yhden hyvin hyvin vaaleansinisen kuplan ja hän muistaa käyttää viimeisen toiveen. Vihtori toivoo viimeisellä toiveella itselleen valtavaa matopurkkia. Matopurkki putosi taivaalta Vihtorin eteen pihamaalle. Vihtori ajatteli, että olipas kiva kauppamatka. Sen pituinen se.