keskiviikko
Teemaviikon keskiviikon aiheeksi oli valikoitunut ”luonnossa selviytyminen". Näin ollen Merikarvian lukion mukava opiskelijapoppoo maustettuna muutamalla opettajalla sekä rehtorilla matkusti Poriin, tarkemmin paikkakunnan kuuluisalle rannikolle. Siellä sulassa sovussa pitävät pesäänsä niin linnut, kauriit, pihvihärät kuin auringonpalvojatkin. Tunsimme olomme erittäin tervetulleiksi...
Luontopäivän tapahtumapaikka ei ollut aluksi itsestäänselvyys, vaan vaihtoehtoja oli lukuisia. Sattuma puuttui peliin, kun järjestelyvastuussa olevat opettajat kuulivat huhun, jonka mukaan "Meri-Porin lintu- ja luontoalueen, mukaan lukien Yyterin hiekkasärkät, geologisen muotoutumisen ja kulttuurisen kehittymisen taustalta löytyy yksi ja ainoa henkilö". Myös opettajaporukan syntyperäinen porilaisjäsen oli pienenä poikana kuullut asiasta, vaikka unohtunut tuo juttu tietysti oli. Yhtäkkiä palat alkoivat loksahdella kohdalleen: tämä asia piti ehdottomasti selvittää!
Näin alkoivat puhelimet soida, faksit laulaa ja sähköpostin vaihtua. Yhteistyö monen tahon (Satakunnan maakunta-arkisto, Kansallisarkisto, useat satakuntalaiset ja suomalaiset museot, Suomi-Japani –seura, Itä-Aasian tutkimuskeskus, Japanin kansallismuseo, entisten samuraiden ja sumotähtien eläkeläisyhdistys…) tuotti tulosta. Vapisevin käsi tartuimme erääseen faksiin, joka oli tullut Japanista, tarkemmin Kyūshū-saaren eteläkärjen tarkoin varjellusta temppelistä. Siellä muinaisista alkuajoista saakka toimineen teeseremoniamestariseurakunnan ryhmänvanhin vahvisti tarinamme todeksi: legenda Meripori Munakarista pitää paikkansa!
Tämän ilouutisen jälkeen teimme opettajaporukalla alueelle laajaa ja perusteellista tutkimus- ja kenttätyötä. Selvitimme miten, miksi ja milloin tuo mytologinen sankarihahmo on aikaansa rannikolla viettänyt. Työmme kantoi hedelmää ja sen perusteella loimme hänen toimintansa ja vaikuttamisensa ydinalueille noin kahdeksan kilometrin pituisen tehtäväradan, jonka kahta reittiä pitkin opiskelijat urheasti vaelsivat, Munakarin hengessä ja jalanjäljissä.
Saapuminen lähtöpaikalle
Olimme sopineet paikallisen säänhaltijan kanssa, että tänään on kelpo keli. Sopimus piti ja lisäksi aurinkoinen oli myös jokaisen paikallaolijan mieli!
Pitkospuut
Tällaista reittiä pitkin taivallettin suuri osa reitin ensimmäisestä puoliskosta.
Valtatie
Monelle alueen luontotornille pääsee nykyään hienoa baanaa pitkin.
Reitti pyrki noudattamaan mahdollisimman tarkkaan muinaisen supersankarimme elämäntapoja ja -tyylejä. Tämän vuoksi alkutaipaleella oli esimerkiksi meditatiivinen mielenpuhdistusrasti, jossa lähestyttiin luontoa eri aistien avulla.
Osa opiskelijoista sukelsi syvemmälle metsään eksym... siis ETSIMÄÄN ohjeita luonnossa selviytymiseen sekä muihin mieleen juolahtaviin elämän kiperiin kysymyksiin.
Reitin ensimmäisellä puoliskolla saatiin makua myös rannikon alkuaikojen (ruumiin)kulttuuritarjonnasta esimerkiksi haastavan sumo-ottelun muodossa. Samalla selvisi, miksi yksi lintutorni on nimeltään ihan muinaisjapania.
Elämänviisauksia etsimässä
Suuri guru otti opiskelijat vastaan syvällä metsässä ja vastasi omalla tavallaan opiskelijoiden esittämiin suuriin elämänkysymyksiin.
Sumopainia
Tässä otetaan toisistaan mittaa! Banzai! Hathuru!
Kuten Meripori Munakari, myös opiskelijat tutustuivat alueen keskeiseen eläin- ja kasvimaailmaan sekä valmistautumaan elämään luonnon armoilla (herkullisia ruokareseptejä saatavilla alueen eläimistöstä).
Jotkut opetettelivat muinaisen itämaisen kansantanhunkin, vaikka niistä on usein varoiteltu. Tulipa kokeiltua.
Eräs koko reittiä koskeva teema oli etsiä luonnosta Munakarin aikaisia muinaisia eläimiä/olentoja, jotka olivat joskus asuttaneet rannikkoa mutta jotka olivat jostakin syystä alueelta kadonneet. Opettajaryhmä oli hankkinut taidokkaita jäljitelmiä näistä eläimistä/olennoista ja sijoittaneet niitä luontoon opiskelijoiden löydettäviksi.
(Jos Merry Monkin keittiömestari lukee tämän, niin tuota haidonitsia saa käyttää tulevaan ruokalistaan.)
Reitin jälkimmäinen osuus jakoi ryhmät kahtia: toiset jatkoivat Yyterin hiekkarannalle ja toiset jäljensivät legendan tarinaa kauniin kangasmetsän kautta.
Rantareitti vei opiskelijat matkaoppaiksi amerikkalaisille turisteille, nakurannalle (tietenkin!) sekä pelaamaan legendamme kehittelemiä urheilulajeja.
Miten opettavaista ja viihdyttävää tällainen luonnossa selviytyminen voi parhaimmillaan olla!
Mistähän tuo taustalla oleva Munakari on saanut nimensä?
Nakurannalla olevat ovat sikoja! Tässä on päätelmään osuva otos.
Kun hiekka-aavikolla vaeltaa, niin voimat saattavat ehtyä. Selviytymäänhän tänne tultiin?
Leikkivät nuoret ovat niin mukavia!
Metsäreitti tutustutti opiskelijat legendaan ja luontoon hieman eri tavalla kuin rannalle suunnanneet. Reitillä muun muassa selvisi, mistä koko maailmaa rapauttava ”mielensäpahoittamiskulttuuri” sai alkunsa. Huikeessa käytiin pettymässä pahasti mutta onneksi ruumis sai liikettä tämän jälkeen. Pettymyksistä selviydytään! Lopuksi selviydyttiin upealle hiekkarannalle. Bikinibaari – oujee.
Kaikki saivat lopuksi kirjoittaa viestinsä hiekkaan ja rastiradan päätteeksi räpsäistiin kunnon ryhmäselfiet Yyteri-monumentin juurella. Ohessa kolme uljasta ryhmää.
Jokainen ryhmä (10) pääsi kuin pääsikin perille Yyterin keskuksen Punaiselle tuvalle, jonka grillipaikoille keittiöhenkilökunta oli loihtinut lähestulkoon Michelin-tason lounaan.
Maistui hyvälle!
Kotimatkalle lähti bussillinen väsynyttä ja toivottavasti onnellista opiskelijaa.
Päivän suunnitelleet opettajat kiittävät ja kumartavat kaikkia yhdessä ja erikseen onnistuneesta päivästä: Kiitos. Kumarrus.
Lisäkiitos teille ahkerille ja hyväntahtoisille opiskelijoille, jotka lähetitte päivästä valokuvia tämän sivun tarkoituksiin!