Reissu alkoi 18.5. Kuusamon lentokentältä, josta lennettiin sinivalkoisin siivin ensin Helsinki-Vantaalle ja sieltä sitten varsinaiseen kohteeseen Prahaan.

Reissu sai räväkän alun ärhäköiden ruokamyrkytysoireiden siivittämänä Helsinki-Vantaalla aterioinnin jälkimainingeissa. Onneksi välilasku oli riittävän pitkä ja mies sai itsensä koottua.

Saapuminen Prahaan tapahtui iltasella kellon ollessa jo noin klo 20 paikallista aikaa. Lentokenttäkyydiksi valikoituivat kustannussyistä ja halusta kokea paikallista julkista liikennettä julkiset kulkupelit. Nehän toimivatkin mainiosti, eikä vanhankaupungin ytimessä sijainneen hotellinkaan löytäminen tuottanut ylitsepääsemättömiä haasteita.

Iltasella suunnittelin viikkoa valmiiksi. Itse koulutus tapahtuisi iltaisin (klo 14–20), joten kaupunkiin tutustumisen oli tapahduttava aamupäivisin, ja sehän tällaiselle aamuvirkulle sopi mainiosti.

Päivä 1 Prahassa

Aamiainen oli mainiolla tavalla tšekkiläinen. Kaalikeitto antoi mukavasti virtaa ukkoon, ja muista maista saapuneet opettajat saivat kohdata reippaan ja intoa puhkuvan pohjoisen tuliaisen. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui Prahan vanhankaupungin ytimessä sijaitsevan torin reunalla, astronomisen kellon alla. Kello on vitsikäs kapistus: se näyttää ainakin neljää aikaa, joista vain yksi taitaa olla nykypäivän ihmiselle millään tavalla käyttökelpoinen. Ryhmä oli kasassa amerikkalaislähtöisen, mutta jo toistakymmentä vuotta sitten tšekkiläistyneen oppaamme Robertin johdolla. Ryhmään kuului opettajia Turkista, Italiasta, Saksasta, Espanjasta, Portugalista ja Liettuasta.

Robert johdatteli meitä ympäri vanhaakaupunkia jakaen samalla arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, miten ei tule höynäytetyksi tai maksa ylihintaa ravintoloissa ja niin edelleen. Robert avasi myös ansiokkaasti taustoja sille, miksi Prahassa on niin julmetusti kirkkoja, mutta silti kansa määrittelee itsensä 90-prosenttisesti ateisteiksi tai agnostikoiksi. Kävimme myös läpi Prahan juutalaisen gheton ja väestön vaiheet sekä saimme kattavan selvityksen siitä, mitä Prahan kevät tarkoitti käytännössä ja mitä siitä seurasi.

Informatiivisen kierroksen jälkeen Robert johdatteli meidät lounastamaan lähelle koulutuspaikkaa. Arvokas vinkki Prahaan matkustavalle: mieti valmiiksi, mitä tilaat, ennen kuin menet ravintolaan. Jos et tiedä, mitä syöt tarjoilijan saapuessa paikalle, voi olla, että et saa toista mahdollisuutta. Itse ratkaisin asian tilaamalla aina ravintolan oman lounasmenun. Se oli fiksu ratkaisu: sain maistaa hyviä ja erilaisia paikallisia ruokia, ruoka tuli nopeasti, palvelu oli hyvää ja ennen kaikkea hinta pysyi hyvin kohtuullisena.

Lounaalta siirryimme koulutuspaikkaamme Rosmarin Business Centeriin, jossa kohtasimme puolalaislähtöisen kouluttajamme Lukaszin Europass Teacher Academysta. Ensimmäisen päivän koulutus piti sisällään ryhmäläisiin tutustumista ja keskustelua ilman tietokoneita, ja se tuntui itse asiassa ainakin allekirjoittaneesta todella virkistävältä. Lähdimme pohtimaan niitä tekijöitä, jotka haastavat koulunkäyntiä eri maiden koulujärjestelmissä. Tarkoitus oli hahmottaa suuntaa loppuviikon koulutukselle, jotta voisimme lähestyä aihetta ratkaisukeskeisesti tekoälyn tukemana.

Illan päätteeksi päätimme vielä uusien tuttavuuksiemme kanssa suunnata iltapalalle klassiseen tšekkiläiseen kahvilaan Louvreen, jossa kerrotaan meidän lisäksemme monen muunkin merkkihenkilön ravinneen itseään. Söin mainion parsasalaatin ja sen jälkeen olinkin valmis suuntaamaan pehkuihin. En aivan elänyt samassa rytmissä Välimeren maiden opettajien kanssa, joille iltapala näytteli päivän pääaterian roolia.

Päivä 2

Aikainen lintu madon nappaa, ja niin myös aikainen turisti parhaat näkymät Prahan ruuhkaisimmista nähtävyyksistä. Oppaamme Robert ja kouluttajamme Lukasz harmittelivat molemmat Prahan keskustan olevan muuttumassa turisteille suunnatuksi Disneylandiksi, ja sitä myötä myös turistilaumat tunnetuilla nähtävyyksillä ovat massiivisia. Vedin siis juoksukamppeet niskaan ja lenkkarit jalkaan ennen hotellin aamiaista ja suuntasin suoraan yli Vltavan pitkin Legioonalaisten siltaa. Matkalla oli hauska bongailla raitiovaunuja eri vuosikymmeniltä. Näin ainakin viisi erilaista lyhyen matkan varrella!

Aikainen liikkeellelähtö kannatti ehdottomasti. Tyyni Vltava ja hiljaiset kadut sekä vielä nukkuva Kampan taidemuseokortteli loivat aivan omanlaisensa tunnelman. Päiväsaikaan kaikkein ruuhkaisin Kaarlen silta oli lähes tyhjä, lukuun ottamatta paria korealaista hääkuvaajaa, joita kaupungissa tuntui riittävän erityisen paljon.

Kierroksen jälkeen suihkuun ja aamupalalle hotellille. Aamuisen kierroksen ja tukevan aamupalan jälkeen mies tuntui olevan täynnä virtaa, joten päätin lähteä tekemään vielä kävelyretken Vltavan toisella puolella sijaitsevalle Petrinin kukkulalle. Tavallisesti Petrinille kuljetaan funikulaarilla, mutta kuten Turun funikulaarista olemme oppineet, niiden perusluonteeseen kuuluu olla säännöllisesti rikki. Huollossa oli siis myös Petrinin funikulaari.

Vehreän kukkulan laelle kulkee lukemattomia kiemurtelevia polkuja, joten matka oli erityisen miellyttävä. Muutaman kilometrin tallustelun jälkeen selän takana avautui komea maisema yli koko Prahan vanhankaupungin ja linnoitusalueen. Erittäin paljon vaivan arvoista. Kukkulan huipulla sijaitsee erikoinen Eiffel-tornin muotoinen näkötorni, jonka huipulle päätin vielä kiivetä. Sieltä tulikin napsittua monta postikorteista tuttua maisemakuvaa. Muita nähtävyyksiä alueella on vanha aktiivinen luostarialue ja sosialistisen ajan monumenttina suuri Strahovin urheilustadion. Siellä on pidetty propagandistisiin tarkoituksiin niin sotilasparaateja kuin urheilutapahtumiakin.

Laskeutuessani alas kukkulalta bongasin mainion vegaanisen ravintolan, jossa söin lounasmenun, joka oli sekä herkullinen että tuhti. Sitten vielä ripeästi noutamaan läppäriä hotellilta ja ratikalla kohti Rosmarin-keskusta.

Päivän ohjelma alkoi oppilaitostemme esittelyllä, joka toteutettiin parin minuutin hissipuheina ajastimen hoputtaessa lörpöttelijöitä. Tehtävänantona oli perustella kahdessa minuutissa, miksi juuri meidän oppilaitokseemme kannattaisi suunnata opiskelemaan. Ihan eivät kääntyneet vetovoimatekijöiksi ne talviset elementit, joita hehkutin lämpimämmistä maista tuleville. Kuulosti siltä, että varsinkin italialaiset ovat oikein tyytyväisiä kolmenkymmenen asteen helteisiinsä eivätkä kaipaa pakkasiin lumen keskelle. Hulluja nuo napolilaiset!

Esittelyjen jälkeen perehdyimme Lukaszin johdolla erilaisiin tekoälyteknologioihin ja niihin liittyviin haasteisiin. Illalla eteläeurooppalaisten vatsat alkoivat jälleen kurista, joten suuntasimme kulkumme kohti Letnán puistoa ja siellä sijaitsevaa ravintolaa. Tällä kertaa itse tyydyin ihastelemaan vain taustalle levittyvää maisemaa, ennen kuin otin suunnan kohti hotellia ja iltapuuhia.

Päivä 3

Kolmannen päivän aamureippailuksi olin suunnitellut vierailun Prahan vanhan linnoituksen pihapiiriin, jossa sijaitsee myös hautausmaa, jonne on haudattu merkittävä määrä tšekkiläisiä merkkihenkilöitä. Vyšehradin linnoitus sijaitsee muutaman kilometrin matkan päässä Vltava-jokea pitkin vastavirtaan, jos katsotaan Prahan vanhastakaupungista. Paikan päällä hämmästelin jälleen Vltava-jokivarren vehreyttä, joka pääsee oikeuksiinsa, kunhan malttaa suunnata edes hieman pois vanhankaupungin sykkeestä. Aamupäivä sujahti rennosti, ja iltapäivällä oli luvassa jälleen pakerrusta tekoälyn parissa.

Perehdyimme siihen, miten voimme laadukkaalla promptauksella välttää tekoälyn taipumusta hallusinoida. Seuraavien kohtien avulla voit parantaa tekoälyltä saamiasi vastauksia:

1. Ilmaise tavoitteesi. Mitä tarkalleen haluat tekoälyn tuottavan? Tämä ensimmäinen askel on intuitiivinen, mutta on olennaista tietää, mitä pyynnölläsi tavoittelet, jotta voit määritellä tarkasti, mitä etsit.
   
   

2. Määritä haluamasi muoto. Haluatko pelkän listan vaihtoehdoista? Akateemisia viittauksia? Verkkosivujen osoitteita? GPS-koordinaatteja? Miksi tämä on tärkeää? Koska jos et määrittele muotoa, tekoäly voi tuottaa vastauksia lähes loputtomilla tavoilla.
   
   

3. Varoitukset ja turvarajat. Tekoälytyökalut kehittyvät jatkuvasti, mutta ne voivat yhä tehdä virheitä. Jos etsit täsmällistä faktatietoa, tämä on hyvä pitää mielessä. Joissakin tapauksissa voi olla hyödyllistä pyytää tekoälyä ilmoittamaan, kun se ei tiedä vastausta, tai luokittelemaan tietyt väittämät tai niiden ryhmät vastauksessaan.
   
   

4. Kontekstin tarjoaminen ("Context dump"). Tämä on kehotteen tiivis mutta mahdollisesti laaja osa, johon voit sisällyttää kaiken muun, minkä uskot auttavan tekoälyä ymmärtämään tilannettasi tai tarpeitasi paremmin. Yksityiskohtia ei tarvitse säästellä, eikä erikoiskieltä tarvita. "Tarjoaminen" on tässä avainsana; kerro tekoälylle kaikki relevantti tieto, aivan kuten selittäisit asian toiselle ihmiselle.
   
   

Kun saimme päivän pulkkaan, suuntasimme isommalla porukalla eteläamerikkalaiseen ravintolaan, joka olikin sitten aikamoinen pläjäys. Ravintolan konsepti rakentui neljän eri puolille sijoitetun keittiön ympärille. Eri keittiöissä tehtiin hieman eri puolilta Etelä-Amerikkaa henkivää ruokaa. Tilasimme lukuisia erilaisia maisteluannoksia, ja ruoka oli herkullista.

Päivä 4

Neljäntenä aamuna hommat alkoivat toimia jo rutiinilla. Kaalikeitot kitusiin aamupalalla ja eikun ulos. Paitsi että tällä kertaa olikin suunnitelmana suunnata sisälle. Päätin käyttää aamupäivän tutustuen Kansallismuseoon, ja siellähän piisasikin ällisteltävää maailman synnystä Tšekin alueen historian ja etenkin lähihistorian melskeiden kautta tähän päivään. Aikaa sujahti neljättä tuntia ja olisi mennyt enemmänkin, ellei olisi ollut jo aika suunnata kohti päivän virallisempaa osuutta. Tällä kertaa luvassa oli tekoälyllä boostattua jaksosuunnittelua, joka tosin aloitettiin värkkäämällä lämmittelytehtävinä erilaisia meemejä.

Päivän pakerruksen jälkeen illastimme jälleen yhdessä, tällä kertaa korealaisten dumplingien äärellä. Oikein olivat herkullisia.

5. päivä

Viimeiselle arkiaamulle olin jättänyt kaksi helmeä: Museum of Bricksin ja Prahan linnoituksen. Eli ensimmäisenä nostalgiamatka maailman suurimmassa yksityisessä Lego-kokoelmassa ja sitten taklailemaan turistilaumoja Prahan linnan pihapiiriin. Molemmat kohteet olivat näyttäviä.

Viimeisen päivän oppi oli käytännönläheisempää. Tuotimme tekoälyohjelmilla animaatiota, kuvia ja musiikkia ja yhdistelimme niitä vielä toisiinsa. Oli ihan kiva, että viimeisenä päivänä ei tarvinnut niin paljon jumpata älynystyröitä, koska informaation määrä viidelle päivälle oli kyllä yltäkylläinen.

Illan päätteeksi kokoonnuimme vielä porukalla perinteiselle tšekkiläiselle illalliselle ravintolaan, johon olin varannut seurueelle pöydän. Ilta sai mukavasti kierroksia, kun napolilaiset hullaantuivat kotikaupunkinsa jalkapalloylpeyden voittaessa Italian mestaruuden.

Kaiken kaikkiaan Praha tarjosi monenlaista: uusia tuttavuuksia, historiallista tietoa ja kokemuksia, tekoälyä monesta näkökulmasta ja paljon hyvää ruokaa.

Koulutuksen järjestäjänä Europass Teacher Academy aiheella Integrating Artificial Intelligence into the Classroom with Critical Thinking.
https://www.teacheracademy.eu/

Mikä projekti, mikä koulutus?

Terveisiä blogin lukijoille Unkarista Budapestista!

Olen Kuusamon lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja Ville Mikkonen ja pääsin viikon mittaiselle koulutukselle lukiomme Erasmus+ hankkeen kautta. Mielenkiintoisen koulutuksen valinta ei ollutkaan aivan helppoa, sillä hankkeen otsikko Aktiivinen opiskelija verkossa ja sen ulkopuolella avasi varsin laajan kentän, josta tarttua johonkin näkökulmaan.

Lopulta koulutukseni aiheeksi valikoitui tekoälyn hyödyntäminen opettajan työssä. Koulutuksessa tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia opettajan työtehtävissä niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolellakin esiteltiin monipuolisesti. Samalla asiaa höystettiin terveen kriittisellä suhtautumisella tekoälyn mahdollisuuksiin, eikä myöskään tähän teknologiaan lukeutuvia uhkakvuia - alkaen tietoturvasta ja jatkuen tekoälyn ympäristövaikutuksiin - siloteltu liiaksi.

Tekoälyn mahdollisuuksia ja uhkakuvia

Tekoäly on täällä jo nyt - kohtaamme tekoälyä arkisissa asiointitilanteissa jopa huomaamattamme chatti-bottien muodossa, sosiaalisen median julkaisuissa ja käyttöliittymissä, mainoksissa, internetin tiedonhaussa ja lista jatkuu. Tämä trendi ei mitä ilmeisemmin ole myöskään vähenemässä vaan paremminkin päinvastoin. On itse asiassa hyvin todennäköistä, että meidän kaikkien - eikä vähiten lukioikäisten nuorten - on osattava käsitellä tekoälyn kasvavaa merkitystä monilla elämän osa-alueilla, mukaan lukien tulevaisuuden työurat.

Ja vaikka joku voisi heti alkuun irvailla, että eikös tekoäly ennen pitkää korvaa opettajatkin, miksi sen käyttämistä pitäisi siten itse tietoisesti lisätä, todettakoon että tällaiseen dystopiaan on vähintäänkin pitkä matka. Tekoäly ei myöskään ole ihminen, eikä sellaiseksi tule. Oppiminen ja muut sosiaalista kanssakäymistä mukanaan pitävät ihmistenväliset toiminnot ovat sellaisia, joita tekoälyn on vähintäänkin haastavaa kokonaan korvata. Vanhaa sanontaa mukaillen ja muokaten; tekoäly on hyvä renki, mutta huono mestari. Tekoälyä voi käyttää tehokkaasti hyödyksi, mutta on tiedettävä mitä tekee. Toisaalta tekoäly voi tehdä ihmiset laiskoiksi, jos sen annetaan korvata ihmisen tekemä kriittinen ajattelutyö tai tekoälyn tuottamat vastaukset hyväksytään sellaisenaan tutustumatta, mitä tekoäly on tarkalleen ottaen tuottanut. Erityisesti tämän opettamiseen - ja asioiden tarkistamiseen - opettajia tarvitaan aivan erityisesti tässä tekoälyn kehittymisen vaiheessa.

Koulutuksessa tutustuimme ajoittain hengästyttävän laajasti erilaisiin tekoälysovelluksiin, joita tällä hetkellä iloksemme ja/tai kauhistukseksemme on olemassa. Perinteiset tekstitekoälyt eli niin sanotut keskustelubotit ovat useimmille varmasti tuttuja, samoin kuvia tekevät tekoälyt. Tämän kaltaisia tekoälyjä löytyy useita eri yritysten kehittämiä. Ajoittain huvittavaakin antia koulutuksessa oli testata eri tekoälyjä samoilla komennoilla (prompteilla) ja huomata, miten erilaisia vastauksia ne keskenään antavat. Lähdekriittisyys on siis erityisen tärkeää tekoälyn kanssa toimiessa.

Erikoista koulutusviikon aikana oli luoda “oma” musiikkikappale tekoälyllä sanoitusta, laulua ja melodiaa myöten vain kuvailemalla millaisen kappaleen haluaa luoda. Samoin tietyn taidesuuntauksen - jopa tietyn taiteilijan tyylin - mukainen maalaus onnistui muutamassa sekunnissa. Keskustelua tietenkin käytiin etenkin luovien alojen tulevaisuudesta. 

Samoin hätkähdyttävää oli luoda valituista artikkeleista tekoälyn ääneen puhuma uskomattoman luontevalta kuulostava podcast. Podcastiin pystyy myös itse osallistumaan puhumalla ja pyytämällä tekoälyjuontajia kertomaan juuri siitä aiheesta, josta itse haluaisi tarkalleen ottaen kuulla puhuttavan. Tai sitten saatoit heittäytyä kuuntelemaan koko podcastin eli artikkelien sisällön tekoälyn valitsemassa käsittelyjärjestyksessä. Tällaiset työkalut voivat tulevaisuudessa juuri se suunta, johon tekoälyä kannattaisi lukio-opiskelussa hyödyntää. Etenkin oppimisvaikeuksia omaaville nuorille monipuoliset aineistot ja niiden käyttömahdollisuudet saattavat tarjota erinomaisen tuen. Lisäksi testasimme miten tekoäly huomioi vaatimuksen sopeuttaa aineistoja ja tehtäviä sopiviksi oppimisvaikeuksien kanssa painiville opiskelijoille. Voin todeta, että tältäkään osin tekoäly ei ole korvaamassa opettajaa, mutta parhaimmillaan jo nyt tekoäly on opettajan työtä aidosti helpottava työkalu.

Erityisen paljon keskustelua herätti myös tehtävä, jossa testasimme antaako tekoäly vinoutuneita vastauksia - siis onko tekoäly asenteellinen eri sukupuolia tai vähemmistöjä kohtaan. Ja kyllä, vastaukset ovat vinoutuneita, etenkin jos tekoäly on opetettu materiaalilla, joka tiedostaen tai tiedostamattaan on asenteellinen suuntaan tai toiseen. Tekoäly on aina riippuvainen siitä datamassasta, jota se kulloinkin käyttää, vaikka sen algoritmit olisi ohjattu tasavertaisuuden suuntaan.

Samoin keskustelutti toistaiseksi varsin vähälle huomiolle jäänyt kaikkien maailman tekoälyjen kuluttama energiamäärä ja ympäristöjalanjälki, joka varovaistenkin arvioiden mukaan on järisyttävän suuri. Varsinaisten tekoälyjen ilmastopäästöjä on vaikea erottaa muista digitaalisen käytön aiheuttamista päästöistä, mutta arvioiden mukaan koko internetin päästöt ovat jo suuremmat kuin esimerkiksi maailman kaiken lentoliikenteen.
(YLE - Netin käyttö aiheuttaa jopa isommat päästöt kuin lentoliikenne – silti tekoäly voi auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta)

Tulevaisuus on väistämättä tekoälyinen, joten jokaisen on syytä tahollaan pyrkiä pysymään itse aiemmin mainitun mestarin paikalla ja antaa rengin tehdä rengille sopivat työt - omaa ajattelua, sosiaalisuutta ja ympäristöä samalla uhraamatta. Kouluilla ja opettajilla on tässä kokonaisuudessa varmasti tulevaisuudessa merkittävä rooli.

Koulutusviikon aikana vastaan tulleita tekoälysovelluksia

ChatGPT, Gemini, Claude, Copilot, Perplexity, MagicSchool, Adobe Firefly, Sora, Suno, NotebookLM, HeyGen, Gamma, Quillbot 

Aosta Valley High Schools: A Finnish Teacher's Perspective Exploring Social Dynamics, Digitalization, and International Collaboration

Greetings from the Aosta Valley! I'm Janice Antell, a teacher from Kuusamon lukio in Finland, currently immersed in a fascinating job shadowing experience as part of our Erasmus+ program. This journey has taken me to two very different, yet equally engaging high schools: Liceo Linguistico di Courmayeur and Liceo Scientifico e Linguistico "Edouard Bérard" in Aosta. My goal? To compare educational practices, build connections, and gather insights to bring back to my own school.

Liceo di Courmayeur, a smaller, semi-private institution, shares some similarities with my home school. It is a linguistic high school and has a sporting section for alpine sports. "Edouard Bérard," on the other hand, is a public school located in the center of Aosta and offers both linguistic and scientific specializations.  

Social Interactions: A Different Rhythm

One of the first things that struck me was the dynamic between teachers and students. While both schools maintain a respectful tone (students greet teachers formally with "buongiorno seniora/professoressa..."), classroom discussions often feel more informal. Teachers here seem to have a knack for connecting with students on a personal level, often checking in on their well-being and extracurricular activities. ☺️

However, this lively atmosphere can also present challenges. Some classes are quite talkative and energetic, which can disturb the teaching. I've also observed that teaching is very teacher-led and 50 minute lessons don't give a lot of time for students to do exercises in class. It seems in Italy that the students have to do a lot of homework.  🫣

Digitalization: Smart Tools, Varied Integration

Digital tools are definitely present in both schools, with smart boards being a staple in classrooms. Teachers utilize these for presentations, online quizzes (Wordwall seems to be a favorite!), and accessing digital textbooks. Interestingly, student device usage varies. Some classes utilize paperbacks and have a designated "phone stations" to minimize distractions, while others incorporate iPads for note-taking and accessing materials. This has made me reflect on how different schools find their own balance between traditional and digital learning.  📱

International Projects: A Hub of Collaboration

Both Liceo Linguistico di Courmayeur and Liceo Scientifico e Linguistico "Edouard Bérard" are actively involved in international projects, particularly within the Erasmus+ framework. I've had the opportunity to witness firsthand the planning meetings, student exchanges (like the Spanish group visit focused on sustainable tourism), and the dedication of teachers to these collaborations. It's inspiring to see how these projects broaden students' horizons, enhance their language skills, and foster intercultural understanding.  

Language Learning: Passion and Practice

As a language teacher myself, I was naturally drawn to how languages are taught and learned here. Students at Liceo Linguistico have the opportunity to study a variety of languages, including Spanish, German, and even Chinese and Russian in addition to the compulsory French. They recognize the importance of language skills for travel, work, and cultural immersion. It's great to see their enthusiasm and the creative ways they practice, from watching TV shows to following newspapers on social media.  

Reflections and Future Directions

This Erasmus+ job shadowing experience has been incredibly valuable. I'm leaving with a deeper understanding of the Italian educational context, new connections with fellow educators, and a renewed passion for international collaboration. I'm eager to implement some of the best practices I've observed – particularly in fostering stronger teacher-student relationships and leveraging digital tools for engaging learning – back at Kuusamon lukio.