Kulttuurikasvatussuunnitelman perusteet

Kulttuurikasvatussuunnitelman perusteet

Mikä on kulttuurikasvatussuunnitelma?

Kulttuurikasvatussuunnitelma, toiselta nimeltään kulttuuriopetussuunnitelma eli KOPS, on 1) vuosittain toistuva, 2) etukäteen budjetoitu ja 3) selkeillä sopimuksilla aikaansaatu kokonaisuus, jossa kunnan päättämälle ikäryhmälle taataan tasokasta taide- ja kulttuurikasvatusta. KOPS antaa osallistujille mahdollisuuden avartaa maailmankatsomustaan sekä käyttää älyään ja luovuuttaan. Lisäksi se tarjoaa tietoa paikallisesta kulttuurihistoriasta. Suunnitelmien kokonaisuudet linkittyvät kunnan opetussuunnitelmaan.

KOPS perustuu lakiin kuntien kulttuuritoiminnasta (166/2019), joka velvoittaa kuntaa edistämään kulttuurin ja taiteen tekemistä, harrastamista, saatavuutta ja käyttöä sekä taide- ja kulttuurikasvatusta ja kulttuuriperintöä. Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan koulutuksen tulee edistää muiden kulttuurien kunnioittamista ja lapsella on oikeus taide- ja kulttuurielämään.

Perusopetus- ja varhaiskasvatuslaissa kulttuurikasvatuksen teemat ovat selvästi esillä. Valtioneuvoston asetuksessa (422/2012) perusopetukselta edellytetään kulttuurin, taiteiden, kirjallisuuden, ympäristön ja historian tunnetuksi tekemistä, sekä esteettisten kokemusten ja elämysten tarjoamista kulttuurien ja taiteiden eri aloilta. Varhaiskasvatuslaki (540/2018) nostaa yhdeksi varhaiskasvatuksen tavoitteeksi toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa.

Uudenkaupungin kulttuurikasvatussuunnitelmaa toteutetaan varhaiskasvatuksen sekä peruskoulun piirissä oleville lapsille Uudenkaupungin alueella.

Kulttuuri sanana

Kulttuuri on monimerkityksinen sana ja sillä saatetaan viitata eri yhteyksissä eri asioihin. Usein kulttuurilla tarkoitetaan jonkinlaista taiteenalojen kokonaisuutta. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että taiteellisia ilmaisumuotoja on monenlaisia ja ne ovat keskenään yhtä arvokkaita. Kulttuuri ei siis rajoitu pelkästään niin sanottuun korkeakulttuuriin, vaan sen rinnalla kulkee muun muassa populaarikulttuuri, vaihtoehtokulttuuri ja digitaalinen kulttuuri. Monesti nämä eri muodot myös limittyvät toisiinsa: nykytaiteilijat ottavat jatkuvasti vaikutteita valtavirran ilmiöistä ja kulttuuri-instituutiot huomioivat erilaisia yleisöjä panostamalla tarjoamiensa palvelujen monipuolisuuteen ja saavutettavuuteen. Käsitys siitä, että kulttuuri ja taiteet ovat jonkin tietyn yhteiskuntaluokan harrastuksia, on siis perustellusti vanhentunut.

Kulttuurin voi myös ymmärtää taiteita laajempana asiana, jolloin puhutaan laajasta kulttuurin käsitteestä. Opetushallituksen mukaan se sisältää kaikenlaiset tiedot, taidot ja tavat sekä arvot ja normit, joiden varaan ihmisyhteisöt ovat rakentuneet. Tällöin voimme esimerkiksi pohtia, mitä tarkoittaa suomalainen kulttuuri yleisesti ja millaisia alakulttuureja se pitää sisällään, tai kuinka suomalainen kulttuuri on ajan saatossa muuttunut. Yhtä lailla tarkastelun alle voi ottaa kulttuuriset tavat eri maissa ja niiden välillä.

On hyvä osata erottaa, milloin kulttuuri-sanaa käytetään viittaamaan taiteenaloihin ja milloin puolestaan laajaan kulttuurin käsitteeseen. Nämä kaksi merkitystä linkittyvät kuitenkin toisiinsa siinä mielessä, että taiteen avulla tyypillisesti välitetään, kritisoidaan tai muutoin käsitellään laajempia yhteiskunnallisia arvoja, asenteita ja yksilöihin kohdistettuja odotuksia.

Nykyään elämme alati kansainvälistyvässä maailmassa, jossa monikulttuurisuus kukoistaa. Tietyssä mielessä suomalainen kulttuuri itsessään on nykyisin monikulttuurinen. Myös Uudessakaupungissa useimmissa luokissa on oppilaita, jotka ovat joko itse, tai heidän vanhempansa ovat, kotoisin muualta kuin Suomesta. Luokan kulttuurinen moninaisuus sekä oppilaiden kielitaitoon liittyvät asiat tulee huomioida opetuksen jokapäiväisissä, arkisissa asioissa. Kussakin luokassa tulee tutustua jokaisen oppilaan kieleen ja kulttuuriin. Koulussa myös osoitetaan kunnioitusta muiden maiden kulttuureita kohtaan ja huomioidaan se, että vastikään Suomeen muuttaneet oppilaat eivät välttämättä tunne suomalaisia tapoja.

Tulee kuitenkin ymmärtää, että ihmisten väliset erot eivät välttämättä johdu heidän kulttuuritaustastaan. Kun puhumme jonkun yhteisön kulttuurista, on kyseessä aina yleistys, jonka avulla ei voi selittää kaikkea yksilön toimintaa.

Kulttuurin merkityksestä lapsille ja nuorille

Lukuiset tutkimukset puhuvat sen puolesta, että kulttuurin harrastamisella on myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten elämänlaatuun. Maailman terveysjärjestö WHO:n Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa toteuttamien tutkimusten (2020) mukaan osallistuminen musiikki-, teatteri-, elokuva-, radio- tai tanssiprojekteihin on parantanut nuorten itsetuntoa ja vähentänyt ahdistuksen ja masennuksen oireita. Saman suuntaisesti taiteen hyvinvointivaikutuksiin keskittyneen ArtsEqual -hankkeen julkaisussa (2017) todettiin taiteellisen toiminnan tutkitusti vaikuttavan mm. positiivisesti nuorten itsetuntemukseen, itsetuntoon ja -luottamukseen, sekä vähentävän stressiä ja ahdistuneisuutta. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen (2020) mukaan kulttuuria harrastavat nuoret kokevat hyvinvointinsa muita paremmaksi, ja tyytyväisyys hyvinvointiin lisääntyy, mitä monipuolisemmin kulttuuria harrastetaan.

Erilaisten taideharrastusten on myös todettu vahvistavan resilienssiä eli kykyä kestää muutosta ja kriisejä elämässä sekä palautua niistä (esim. XAMK Read 3/2020). Muun muassa tämän vuoksi yhden tai useamman luovan harrastuksen löytäminen jo nuorella iällä voi kantaa hedelmää muissakin elämän vaiheissa. Kulttuurin harrastamisen muista terveyshyödyistä voi lukea mm. WHO:n yli 3000 tutkimuksen meta-analyysista vuodelta 2019.

Varsinais-Suomen alueellisesta hyvinvointikertomuksesta (2021) käy ilmi, että ahdistuneisuus ja masennusoireilu ovat kasvaneet alueellamme merkittävästi. Kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta on kokenut jopa joka viides 8. ja 9. luokkalaisista oppilaista, sekä alakoulun 4. ja 5. luokkalaisista mielialaan liittyviä ongelmia on kokenut yli viidesosa. Huono-osaisuusindeksillä mitattuna Uudessakaupungissa huono-osaisuutta esiintyy Varsinais-Suomen pienistä kunnista eniten.

Koulun merkitystä kulttuurin hyväntekevän vaikutuksen mahdollistamiseksi ei voi liikaa korostaa. Lasten mahdollisuus kokeilla luovia harrastuksia tai osallistua taiteen yleisöön vapaa-ajalla on kytköksissä perheen varallisuuteen, vanhempien kannustukseen sekä paikalliseen kulttuuritarjontaan. Koulu on se yhdenvertaistava paikka, joka tarjoaa kaikille oppilaille samat mahdollisuudet päästä kulttuurin pariin, tutustua taiteen eri muotoihin, oppia kohtaamaan erilaisia ajatuksia ja arvoja, sekä käsitellä omia ajatuksia luovien toimintojen kautta.

Vaikka monet kulttuuriharrastukset ovatkin keskenään hyvin erilaisia, niihin liittyy joitain yhteisiä ominaispiirteitä. 1) Kulttuuriharrastukset ovat tyypillisesti omaehtoisia ja kukin yksilö pystyy määrittämään itse, kuinka tavoitteellisesti tekemiseen suhtautuu. 2) Silloinkin, kun harrastaminen on ohjattua, se on harvoin kilpailullista. 3) Taiteelliseen tekemiseen ei ole selkeitä sääntöjä – on vain hyväksi todettuja käytäntöjä, ja tilaa kokeilulle, tutkimiselle sekä leikille on runsaasti. 4) Taiteenaloihin kuuluu monia toisistaan eroavia tyylisuuntia, joihin tutustuminen tarjoaa peilaamispintaa oman henkilökohtaisen maun tutkimiselle ja identiteetin rakentumiselle. 5) Kaikki kulttuuriharrastukset ovat jossain määrin sosiaalisia – viimeistään silloin, kun tuotos esitetään muille. 6) Kulttuuriharrastus kehittää myös muita yleishyödyllisiä taitoja kuten (harrastuksesta riippuen) kirjoitus-, puhe- ja kuuntelutaitoa, kehollista ilmaisua, visuaalista ilmaisua, motoriikka, fyysistä kuntoa, yhteistyötaitoja, projektinhallintaa ja empatiakykyä.

Lähteet:

Jensen, A., Torrissen, W. & Stickley, T. (2020). Arts and public mental health: exemplars from Scandinavia.

Laitinen, Liisa (2017). Taide, taiteellinen toiminta ja nuorten hyvinvointi. Teoksessa Taide ja hyvinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen (toim. Lehikoinen & Vanhanen).

Salasuo, Mikko (toim.) (2020). Harrastamisen äärellä. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2020

XAMK Read (3/2020). Luovat menetelmät vahvistavat resilienssiä.

Varsinais-Suomen alueellinen hyvinvointikertomus 2021.

Kulttuurikasvatussuunnitelman tavoite ja sisältö

KOPSilla halutaan taata lain velvoittama, hyvinvointia tukeva kulttuurikasvatus. Peruskoulun suoritettuaan jokainen lapsi on saanut kannustavan ensikosketuksen useaan eri taiteenlajiin, oppinut paikallista kulttuurihistoriaa ja huomannut, että kulttuuria löytyy kaikkialta ympäristöstä. Tavoitteena on myös, että lapset ovat tietoisia eri kulttuureista ja oppivat arvostamaan erilaisuutta.

Jokaiselle vuosiluokalle on suunniteltu sekä perustason että syventävän tason sisällöt.

Perustasolla tarkoitetaan sisältöjä, jotka toteutetaan jokaisessa luokassa joka vuosi riippumatta sen hetkisistä olosuhteista tai taloudellisista resursseista. Opettajien ohella muut kaupungin työntekijät ja paikalliset kulttuurialan toimijat ovat niiden järjestämisen avainroolissa. Perustaso mahdollistaa erityisesti sen, että oppilaat pääsevät itse kokeilemaan erilaisia taidelajeja ja oppivat alueellista kulttuurihistoriaa.

Syventävä taso puolestaan pitää sisällään muita, mahdollisesti maksullisia kulttuuritoiminnan muotoja, joita voidaan hyödyntää raha- ja aikaresurssin salliessa. Ne ovat usein paikallisten tai lähiseudun ammattilaisten tai yhdistysten järjestämiä. Syventävän tason sisältöjen toteutuminen riippuu myös palveluntarjoajien – yritysten, yhdistysten, kaupungin palveluyksiköiden – omista resursseista, eikä sisältöjä välttämättä pystytä tarjoamaan jokaiselle ryhmälle. Toteutumiseen voi vaikuttaa ottamalla yhteyttä yhteyshenkilöön hyvissä ajoin etukäteen.

Lisäksi kouluihin ja päiväkoteihin toimitetaan erillisenä liitteenä lista leikkejä ja harjoitteita, joita voi kokeilla ihan tavallisen koulu- tai hoitopäivän yhteydessä ilman erityisjärjestelyjä tai lisäkustannuksia. Näillä halutaan madaltaa kynnystä taiteellisten menetelmien hyödyntämiseen opetuksessa sekä tuoda esille taideaineiden ja muiden oppiaineiden välisiä yhteyksiä. Osa harjoitteista on johdettu Hehkuvan koulun käsikirjasta, johon on suositeltua tutustua lähemminkin, koska siihen on koottu runsaasti tukimateriaalia lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisen tueksi.

Alempana esiteltyjä perustason ja syventävän tason suunnitelmia on mahdollista muokata erilaisten luokkaympäristöjen tarpeiden mukaan, mikäli se noudattaa KOPSin tavoitteita ja joustot voidaan tehdä tinkimättä sisällön laadusta.

Valmistavien luokkien, pienryhmien ja muiden useampia luokkatasoja sisältävien ryhmien oppilaat osallistuvat KOPSin toimintaan oman ikäistensä kanssa silloin, kun osallistuminen omassa ryhmässä on epäkäytännöllistä tai mahdotonta. Kuitenkin KOPSin sisältöä on myös mahdollista soveltaa näiden ryhmien tarpeisiin sopivalla tavalla, kunhan se yhä toteuttaa KOPSin tavoitteita eikä rajoita oppilaita osallistumasta samankaltaiseen kulttuuritarjontaan muihin ikäisiinsä verrattuna.

On myös huomionarvoista, että kulttuurikasvatussuunnitelmassa esitellyt sisällöt eivät ole kaikenkattava kuvaus kouluissa ja päiväkodeissa toteutettavista kulttuurisisällöistä. Uudenkaupungin opetussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma itsessään sisältävät kulttuuriaiheisia sisältöjä ja tavoitteita, jotka toteutetaan KOPSin lisäksi.

Kulttuurikasvatussuunnitelman sekä varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen yleisten tavoitteiden yhteydestä

Uudenkaupungin KOPSia laadittaessa on huomioitu sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) että varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022). Molemmissa julkaisuissa nostetaan esille laaja-alaisen osaamisen tavoitteet, jotka näkyvät KOPSissa seuraavasti.

Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1): Tuetaan lukemista ja omatoimista harrastamista, ja sitä kautta omien valintojen tekemistä ja luovuuden herättelyä. Annetaan mahdollisuus tutustua erilaisiin taidemuotoihin, genreihin, tyylilajeihin ja aiheisiin, mikä avaa ikkunoita erilaisiin maailmankuviin. Tutustutaan tietokirjoihin.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2): Tutustutaan tasapainoisesti sekä paikalliseen kulttuuriperintöön että muiden maiden kulttuureihin. Osallistutaan vuoden kiertoon kuuluviin juhliin.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3): Tutustutaan luontoon ja keskeiseen ympäristöön. Opetellaan yhteistyötaitoja luovien projektien äärellä. Kannustetaan taideharrastuksen aloittamiseen kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi.

Monilukutaito (L4): Tutustutaan laaja-alaisesti eri taiteen muotoihin ja tyylilajeihin. Opitaan tunnistamaan eroja fiktion ja faktan välillä, sekä perusteita mm. tekstien ja kuvien tuottamisen tavoista.

Digitaalinen osaaminen (L5): Tutustutaan digitaalisen taiteen muotoihin ja sähköisten palveluiden käyttöön.

Työelämätaidot ja yrittäjyys (L6): Tutustutaan taiteen tekemiseen tai muuhun kulttuurikenttään ammatillisen toiminnan näkökulmasta.

Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7): Kannustetaan omaan luovaan harrastamiseen ja omien ajatusten tutkimiseen, sekä ajatusten kiteyttämiseen joko kirjoittamalla tai kuvia, ääntä, liikettä tai muuta ilmaisutapaa hyödyntämällä. Kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vahvistetaan muun muassa globaalikasvatuksella ja lasten parlamentilla.