8.10.

Vapaan kiertelyn jälkeen kokoonnuimme taas ryhmäksi. Tällä kertaa Venetsialaisen lasinpuhaltamo Vecchia Muranon edessä olevalla sillalla.

Kyseisessä lasinpuhaltamossa ei valmistettu lasiesineitä myyntiä varten, vaan uuni ja muut tarvikkeet olivat puhtaasti demonstrointia varten.

Sisällä menimme alla näkyvään työpajaan, jossa meitä odottikin jo lasimestari. 25-vuoden ajalta kerätyillä lasinpuhallustaidoilla hän pyöräytti hohtavasta lasimöykysyä hetkessä hienon hevosveistoksella varustetun maljakon, joka olisi kelvannut vaikka Iso-Britannian kuningasperheelle. Kun tulikuuma taideteos oli valmis laittoi mestari sen jäähdytyskaappiin, joka jäähdyttää lasiesineen hitaasti huoneen lämpöiseksi muutaman päivän kuluessa. Tämä tehdään siksi, että liian nopeasti jäähtyessään lasi menee rikki.

Demonstraation jälkeen siirryimme seuraavaan huoneeseen, jossa Muranon lasin asiantuntija seisoi pöydän takana. Meitä kiellettiin kuvaamasta mutta sentään voin kuvailla huonetta. Huoneen seinät olivat täynnä lasihyllyjä, jotka taas olivat täynnä erilaisia hienoja lasiesineitä ja -astioita.

Asiantuntija selitti meille lasin valmistuksesta ja koristelusta muun muassa sen mitä mineraaleja käyttämällä minkäkin väristä lasia saadaan aikaiseksi. Esineet joita asiantuntija esitteli meille ensiksi olivat hyvin kalliita muun muassa rajallisten valmistuserien vuoksi. Meille esiteltiin myös erilaisia pienempiä ja järkevämmän hintaisia Muranon lasiesineitä kuten koruja, joita moni ostikin.

Tämän huoneen jälkeen tuli vielä useita samanlaisia lasiesineillä täytettyjä huoneita. Jokainen käden tai jalan liike näissä huoneissa piti suunnitella tarkasti etukäteen sillä meille kerrottiin jo ennen sisään menoa, että kyseisissä huoneissa on yhteensä yli miljoonan euron edestä lasiesineitä.

Kun loputkin ryhmän jäsenistä saivat katseensa irti kimmeltävistä lasiesineistä annettiin meille ohjeeksi ilmestyä juna-asemalle puolentoista tunnin kuluessa. Meitä suositeltiin myös käymään Rialton sillalla matkalla, jossa moni myös kävi. Lähdimme kaikki siis vaeltamaan kohti juna-asemaa pienemmissä ryhmissä, kauppojen ja ravintoloiden kautta tietenkin.

Kaikki löysivät perille, vaikka Venetsia oli valtava, mutta kaunis sokkelo, jossa Google Maps ei toiminut kunnolla. Junan kiskopyörät lähtivät rullaamaan takaisin kohti Veronaa hieman kello viiden jälkeen.

Junareissu takaisin kului rauhallisesti ja matkaan kesti runsas tunti. Venetsiasta takaisin saavuttuamme, ryhmän jäsenet erosivat joukosta pareineen. Useimmat lähtivät kotiin käymään suihkussa, vaihtamaan vaatteita tai vain rentoutuakseen tunniksi tai pariksi. Muutamat meistä jäivät oleskelemaan Veronan keskustaan, odottelemaan muita ja syömään ravintoloihin. Illemmalla, noin klo. 19:00 aikaan kokoonnuimme melkein koko ryhmän voimin uudelleen Veronan keskustassa. Illanvietto alkoi ihailemalla Veronan katuja pimeällä, kun katulamput loistavat värikkäinä ja musiikki formulafestareilta raikaa keskustan halki. Hetken ⎼ noin 30 min. ⎼ pohdittuamme, lähdimme ryhmänä liikkeelle Veronan yöhön.

Ei kestänyt kauaakaan, ennen kuin sopiva ruokailupaikka löytyi. Ei aikaakaan, kun kaikki olivat rupattelemassa iloisesti, kuten yleensä. Kaikki eivät tilanneet ruokaa, mutta illan lopulta aloimme kaikki kuitenkin olla aika lailla väsyneitä, joten suurin osa jengistä lähti kotiin, nukkumaan. Muutamat meistä jäivät viettämään iltaa pidemmälle, mutta tästä ajasta dokumentoikaamme vain Whatsapp- ryhmän viestit keskellä yötä nimettömiltä sankareilta.