Metakognitio

Ymmärrykseni mukaan metakognitiolla tarkoitetaan oppimaan oppimista ja ajattelun ajattelemista. Alakoulussa toimivana opettajana koen, että minulla on tärkeä rooli oppilaiden metakognitiivisten taitojen opettajana ja tukijana. Koen kuitenkin tehtävän melko vaikeana, sillä kokemukseni mukaan näiden taitojen kehittäminen ja kehittyminen vaatii keskittymistä, kärsivällisyyttä, aikaa ja motivaatiota. Tässä pohdinnassa yritän peilata omia kokemuksiani niin itsestäni opiskelijana kuin alakoululaisista suhteessa artikkeleihin ja luentoon.

Metakognitio ja itsesäätöinen oppiminen

Metakognitio on keskeinen osa itsesäätöistä oppimista. Winnen (2021) mukaan se on jopa itsesäätöiselle oppimiselle välttämätön polttoaine. Winnen (2017) mukaan metakognition keskeisiä toimintoja ovat tarkkailu ja arviointi sekä metakognitiivinen säätely. Tarkkailulla ja arvioinnilla tarkoitetaan omien oppimisprosessien tarkkailua sekä oman oppimisen arviointia suhteessa oppimistavoitteisiin (Winne, 2017). On hyvä muistaa, että tavoitteet voivat kognitiivisen osaamisen lisäksi liittyä esimerkiksi oppijan valitsemiin strategioihin sekä ajankäyttöön. Metakognitiivinen säätely liittyykin juuri siihen, että oppija osaa havainnoinnin perusteella ohjata omia opiskelu- ja oppimisstrategioita (Winne, 2017).

Omaan oppimiseen liittyen koen, että en käytä tarpeeksi aikaa pohtiakseni syvällisemmin metakognition tasolla omaa toimintaani. Toki sitä teen, mutta se mitä metakognitiivisella tasolla tapahtuu, tapahtuu paljolti ”automaattisesti”. Esimerkiksi tänään olen valinnut opiskelupaikaksi hiljaisen kirjaston sen sijaan, että yrittäisin tehdä tehtäviä kotona, jossa koululaiset keskeyttävät opiskelun melko tiuhaan tahtiin. Tiedän, että keskittymiseni ja tehtävien eteneminen on parempaa, kun tekeminen ei keskeydy useita kertoja. Toisaalta taas valitsen oppimiseen melko samanlaisia strategioita, jotka eivät välttämättä ole oppimisen kannalta parhaita mahdollisia vaihtoehtoja. Aikataulu on usein liian tiukka, jolloin paine tehtävien suorittamisesta hankaloittaa syväoppimista. Winne (2017) huomauttaakin artikkelissaan, että oppijoilla saattaa olla väärinkäsityksiä siitä, mitkä strategiat todella tukevat oppimista. On helpompaa valita tuttu ja helppo strategia tehokkaan, pitkäkestoista muistamista ja oppimista tukeva tapa (Winne, 2021). Tunnistan myös itsessäni, että oppimisen sijaan helposti suoritan tehtäviä.

Metakognitiiviset taidot opetuksessa

Flavell (1979) korostaa artikkelissaan, että tehokkaaseen ja itsesäätöiseen oppimiseen tarvitaan riittävästi metakognitiivisia taitoja havaita, milloin opiskelutavat ovat toimivia ja miten niitä voi tarvittaessa muuttaa. Jotta tämä olisi mahdollista, tulee oppijalla olla ymmärrystä oppimiseen liittyvistä tekijöistä, kuten oppimis- ja muististrategioista (Winne, 2017). 10-15 vuotta sitten luokanopettajaksi opiskellessani opetuksessa korostuivat nykyään paljon kritiikkiä saaneet erilaiset oppimistyylit – auditiivinen, visuaalinen ja kinesteettinen. En jaottele oppilaita oppimistyylien mukaan, mutta ne ovat olleet yksi keino opettaa lapsille erilaisia strategioita ja kehittää omaa ajattelua sopivista oppimistyyleistä. Esimerkiksi opetin vasta 3.luokkalaisille seiskan ja kasin kertotaulua. Ne osoittautuivat monille melko haastavaksi oppia, joten harjoittelimme monia eri tapoja niiden opiskeluun – lauluja, esteratoja, yksilötehtäviä, paritehtäviä, visuaalista tukea jne. Oppilaiden tehtävänä oli pohtia, mitkä tavat tukevat heidän oppimistaan. Metakognitiivisten taitojen pohtiminen ja kehittäminen on kokemukseni mukaan kuitenkin haastavaa ja haasteet liittyvät esimerkiksi heikkoon motivaatioon.

Artikkelien ja Martan luennon perusteella haluaisin jatkossa lukea enemmän siitä, minkä ikäisille metakognitiivisia taitoja on hyödyllistä opettaa ja mitkä ovat eri-ikäisille oppilaille siihen parhaita tapoja. Asiasta lukiessani törmäsin myös Iiskalan, Kajamiehen, Vauraan ja Lehtisen tutkimukseen metakognitiivisesta säätelystä taitavilla ja heikoilla oppilaspareilla matematiikan ongelmanratkaisuprosessissa. Myös tällaisesta yhteisestä metakognitiivisesta säätelystä olisi mielenkiintoista tietää lisää, etenkin koska yhteisöllinen oppiminen on opinnoissamme hyvin keskeisessä roolissa.  Lisäksi jäin miettimään Martan tutkimukseen perustuen kognitiivisen kuormituksen sopivaa määrää. Olen huomannut, että meillä opettajilla on asiasta hyvin erilaisia käsityksiä ja kouluarjessa kamppaillaan paljon siitä, mikä on sopiva kognitiivinen kuormitus kenellekin ja miten jokaisen yksilöllinen tarve on huomioitavissa kouluarjessa.

Lähteet:

Iiskala, T., Kajamies, S., Vauras, M. & Lehtinen, E. (2014). Metakognitiivinen säätely taitavilla ja heikoilla oppilaspareilla matematiikan ongelmanratkaisuprosessissa. NMI-Bulletin 2/2014, s.36-50.

Flavell, J. H. (1979). Metacognition and cognitive monitoring: A new area of cognitive–developmental inquiry. American Psychologist, 34(10), s. 906–911. https://doi.org/10.1037/0003-066X.34.10.906 

Winne, P. H. (2017). Cognition and metacognition within self-regulated learning. In Handbook of self-regulation of learning and performance, s. 36-48. Routledge. 

Winne, P. H. (2021). Cognition, metacognition, and self-regulated learning. In Oxford research encyclopedia of education.