Elämme jonkinlaisessa opetuksen ja oppimisen välitilasssa, kun kouluissa on siirrytty etäopetukseen

Koronakriisin takia olemme siirtyneet jonkinlaiseen välitilaan, jossa käytämme digitaalisia välineitä kompensoimaan perinteistä koulutyöskentelyä. Tältä ainakin kovasti välillä vaikuttaa.

Opettajat tarvitsevat tukea tässä tilanteessa, itse olen mukana talkoissa

Henkilökohtaisesti olen urhannut mittaamattomasti aikaa tähän välitilaan joutuneiden opettajien tukemiseksi

Olen koko koronakriisin ajan toiminut ns. kolmen kärjen strategialla:

1) Minuutin mittaiset pikkuvinkit, jotka olen jakanut pääosin alakoulun aarreaitan kautta. Nämä vinkit ovat pääsääntöisesti tarkoitettu vasta-alkajille, jotka ovat tottuneet löytämään vastaavia lyhytvinkkejä juuri alakoulun aarreaitasta.

Huom! Kaikki tähän saakka julkaistut vinkit löytyvät Youtubesta Larun pikkuvinkit-soittolistalta

2) Antamalla Opettajille digivierihoito sosiaalisen median kanavilla, joita ovat erityisesti a) tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa [toimin ryhmän ylläpitäjänä]; b) O365 oppimisessa ja opetuksessa [toimin ryhmän ylläpitäjänä]; c) GSE (GAFE) Finland - Google Suite for Education

3) Keskustelemalla valtakunnallisesti tunnettujen digipedagogien, asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa "Larun verkkolive" striimissä, joka tulee ulos n. kerran viikossa sekä Youtubessa että Facebookissa. Verkkoliven Youtube-tallenteet löytyvät tästä soittolistasta

Digitaaliset välineet, sovellukset ja työkalut eivät kuitenkaan ole uusi asia kouluissa

Erilaisia tieto- ja viestintätekniikan sovelluksia on ollut käytössä oppilaitoksissa jo vuosikymmenten ajan. Erityisen nopeata kehitys on ollut 2000-luvun aikana. Nyt elämme sellaista aikaa, että sovelluksia voi käyttää jo sujuvasti on kyse itsenäistä työskentelystä, yhteisöllisestä työskentelystä tai koko opetusryhmän aktiviteeteista. 80-luvulta saakka tietotekniikkaa käyttäneenä voisin väittää, että nykyaikaiset työkalut ovat erittäin monipuolisia ja helppokäyttöisiä, vaikka monesti toisin väitetäänkin.

Nämä kognitiiviset työkalut (katso väitöskirjani "scaffolding learning activities with mobile tools and collaborative scripts" vuodelta 2012, siellä olen näitä pohtinut paljonkin) ovat nyky ajan ruutuvihko ja kynä. Matkapuhelimesta ja erilaisista digitaalisista peleistä on tullut nuorisolle merkittävä kulttuurinen ja sosiaalinen tekijä. Ne ovat myös hyödyllisiä välineitä, jotka soveltuvan monenlaisiin työ- ja opiskelutehtäviin.

Suomessa tehdään runsaasti tasokasta tutkimus- ja kehittämistyötä digitaalisen oppimisen ja opettamisen kontekstissa. Valitettavasti yliopistojen rahoitusmalli ohjaa helposti kommunikoimaan kansainvälisen tiedeyhteisön kanssa kansainvälisten julkaisujen kautta. Itse koen, että emme edelleenkään kykene kunnolla tukemaan suomalaista opettajayhteisöä tieeteestä nousevien ideoiden, käytänteiden ja sovellusten avulla.

Työpaikkani on Oulun yliopisto, jossa tutkin ja opetan näitä asioita

Itse työskentelen tutkimuksen ja opetuksen rajapinnassa Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön (LET) riveissä.

Vastaan Oulun yliopiston Kasvatustietieden tiedekunnan opiskelijoille annettavasta tieto- ja viestintätekniikan opetuksesta (itse käytän mieluummin termiä teknologiatuettu oppiminen ja opetus). Opetan niin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden pakollisella kurssilla kuin LET-maisteriohjelman ja sivuaineen vaativilla englanninkielisillä opintojaksoilla.

Olen tutkinut urani aikana kuinka sosiaalisen median ja mobiilaitteiden avulla voidaan tukea yhteisöllistä työskentelyä ja oppimista. Olen sivunnut myös oppimisen itsesäätelyä, saumatonta oppimista ja pelien hyödyntämistä opetuksessa.

Nykyään tutkin erityisesti digitaalisen valmistamisen, värkkäämisen ja ohjelmallisen ajattelun (digitaalinen ajattelu) opetuksen ja oppimisen kontekstissa. Lisää näistä asioista löytyy ResearchGate-profiilistani: https://www.researchgate.net/profile/Jari_Laru