Satumainen pihlajanmarjasato

Tänä vuonna pihlajanmarjoja on ollut runsaasti, joten tilhillä on hyvät oltavat. Osa puista on jo kynitty. Pihlajanmarjat ovat tänä syksynä pulleita ja oransseja. Tilhillä on talvella oikein makeat olot.

Pihlaja

Pihlajan latinankielinen nimi on sorbus. Tilhen taas Bombycilla garrulus. Pihlajanmarjat ovat ravintoarvoltaan parasta A-ryhmää.

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena neljä pihlajalajia yhteensä. Ylivoimaisesti yleisin pihlajalaji on koko maassa esiintyvä kotipihlaja (Sorbus aucuparia).

Pihlajat kuuluvat jopa kaikkein pohjoisimpana menestyviin puulajeihin. Suomessa kasvavat lajit on helpointa erottaa toisistaan lehtien perusteella.

Tiesittekö että pihlajat kuuluu ruusukasvien heimoon? (Rosaceae) ne ovat varsin läheistä sukua orapihlajille (Crataegus) ja myös omenapuille (Malus) ja joskus myös jopa aronioita (Aronia) on kutsuttu mustiksi pihlajiksi.

Pihlajapuut ja pensaat ovat levinneet koko Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Aasian lauhkean vyöhykkeen alueille.

Pihlajan syysväritys on purppuranpunainen. Lehdet ovat soikeita, kapeanpuikeita, teräväsahalaitaisia, päältä lähes kaljuja ja alta karvaisia.

Tilhi

Tilhen päässä on huomiota herättävä töyhtö. Sen yleisväri on ruskea, siivissä on valkeat juovat. Pyrstön kärki on keltainen. Sukupuolet ovat lähes samanväriset, joskin naaraan väritys on hieman himmeämpi.

• Pituus on 18–21 cm,

• Siipien kärkiväli 35 cm

• Paino 54 (40–64) grammaa.

• Äänet: Vaimea ”sirrr”, mikä kuuluu lennossa ja puussa parven levätessä.

Tilhi syö kesällä hyönteisiä, talvella marjoja. Marjaravintoon siirrytään heti marjojen kypsyttyä, ensin variksenmarjaan. Pihlajanmarjat ovat tärkeä osa tilhen ravintoa. Myös keväällä pääosa tilhen ravinnosta tulee talvehtineista marjoista. Tilhi voi syödä myös omenia ja etelämpänä muitakin hedelmiä. Sille kelpaavat myös tammen lehtisilmut ja oksien päällä kasvava jäkälä.

Tilhen elinympäristöön kuuluvat havu-ja sekametsät sekä puistot ym. asutetut alueet. Tilhi viihtyy pesimäaikana hyvin vanhoissa havumetsissä.