Annika Gummerus-Putkinen on helsinkiläinen huilisti, joka soitettuaan 13 vuotta länsimaista taidemusiikkia aloitti 20-vuotiaana Pop & Jazz Konservatorion harrastavana oppilaana, valmistui 30-vuotiaana huilunsoiton opettajaksi ja toimii 2000-luvun alusta alkaen huilun, teorian ja yhtyeiden toimenhaltijana samaisessa oppilaitoksessa.
Oma bändi Muhallus oli koossa 1989-1991, ja se voitti Suomen Jazzliiton kilpailun sekä sen jälkeen Karlovy Varyn yhtyekilpailun Tsekkoslovakiassa.
Improvisointi, sen soittaminen ja pedagogiikka kiinnostaa erityisesti. Oma improvisointi alkoi 20-vuotiaana, ja alku tuntui lievästi sanoen hirvittävältä. Työkaluja luovaan soittoon oli saatavilla jonkun verran, mutta silti jäi kalvava tunne siitä, että niitä tulee kehittää lisää - kaikenikäisille ja kaikkia musiikkityylejä soittaville.
Annika on yhdessä Katri Rehnströmin kanssa toimittanut kirjan ”Sävel on vapaa! - Tonen är fri! - Free your playing!"
Ilari Iivonen on valmistunut klassisen kitaransoiton opettajaksi Helsingin Konservatoriosta Juan Antonio Muron ohjauksessa. Kitaransoiton opetustoiminnan hän aloitti Espoossa vuonna 1987. Helsingin kaupungin kirjasto- ja kulttuurilautakunnassa hän toimi vuosina 2004 - 2008 ja Helsingin kaupunginorkesterin johtokunnassa vuosina 2008 – 2012.
Iivonen on nyt toiminut perustamansa musiikkiopisto Avonian rehtorina vuodesta 2000 lähtien. Musiikkikasvatuksen jatkuva kehittäminen käytännön opetustoiminnassa on hänen erityisenä mielenkiinnon kohteenaan.
Musiikintohtori Teemu Kide esittelee tohtorintutkinnossaan käytännöllisiä innovaatioita, joiden avulla omakohtainen improvisointi pianolla helpottuu selvästi. Osana tutkintoa julkaistiin kirja Kelluntamusiikki – Improvisoinnin opetusmenetelmä, joka sisältää kiehtovan näköalan improvisointitapahtumaan.
Kelluntamusiikin opetusfilosofian Kide kehitti tutkimalla vuoden ajan eri-ikäisten piano-oppilaiden improvisointitunteja. Improvisoinnin hetki on niin monisäikeinen, ettei sitä hänen mukaansa kannata lähestyä yksinomaan musiikillisesti. Tutkimuksessa löytyneitä ilmiöitä on kuvattu kirjassa käyttäen psykoanalyyttisia käsitteitä. Projektissa syntyi myös käytännöllinen sovellus, jota kutsutaan improvisointipohjaksi. Se tarjoaa improvisointiin tähän asti puuttuneen väylän, jossa musiikillinen tietämys korvataan intuitiolla.
- Improvisointi ei edellytä pitkiä opintoja eikä runsasta musiikillista tietämystä. Sen sijaan improvisoija voi tarvita kokonaisvaltaisen näkökulman muutoksen, jonka myötä hän ei enää itse koe olevansa vastuussa improvisaatiostaan. Tämä auttaa suhtautumaan omaan musiikkiin. Kelluntamusiikin soittaminen luo parhaimmillaan musiikillisen tilan, joka ikään kuin sulkee soittajan sisäänsä. Kelluntamusiikki ei kuulosta "nykymusiikilta". Sen sijaan luonnehtisin sitä improvisoiduksi ambientiksi, johon voi liueta, kuvailee Kide.
Timo Klemettinen aloitti työuransa pianonsoiton lehtorina ja yläasteen ja lukion musiikin lehtorina valmistuttuaan Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta. Opettajan työtehtävistä Klemettinen siirtyi hallinnollisiin tehtäviin toimien ensin Kuusamon musiikkiopiston vararehtorina ja sitten Rauman musiikkiopiston rehtorina. Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajan työt Klemettinen aloitti vuonna 1999 ja vuoden 2015 alusta alkaen on Klemettinen toiminut myös Euroopan musiikkioppilaitosten liiton (EMU) toiminnanjohtajana. Kotimaisten luottamustehtävien lisäksi Klemettinen on toiminut Euroopan musiikkineuvoston (EMC) puheenjohtajana, Kansainvälisen musiikkineuvoston (IMC) hallituksen jäsennä ja Unescon taidekasvatuksen asiantuntijaryhmän jäsenenä.
Jussi Kontinen opiskeli klassisen kitaran soittoa Helsingin Konservatoriossa Juan Antonio Muron johdolla vuosina 1996-2002. Konservatoriosta hän valmistui ensin musiikkipedagogiksi ja suoritti lisäksi Konservatorion jatkotutkinnon. Jussi aloitti opinnot Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen osastolla 2001 ja valmistui Musiikin Maisteriksi 2008. Sibelius-Akatemiassa pääinstrumentti vaihtui sähkökitaraan ja opettajina olivat Teemu Viinikainen, Jarno Kukkonen ja Risto Toppola. Musiikkiopisto Avoniassa hän toimii sähkökitaransoiton lehtorina. Puolet viikkotunneista on sähkökitaransoiton opetusta ja toinen puoli Afroamerikkalaisen musiikin perusteiden (AMP) opettamista. Hän opettaa myös Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen osastolla. Opetustyön ulkopuolella Jussi soittaa fuusiojazzia yhtyeessä nimeltä Fusiotherapy ja hard rockia yhtyeessä The Plastic Explosives. Kalenteria täyttävät myös coverkeikat yhtyeessä Minja Aho & The Love Supremes.
Mikko-Ville Luolajan-Mikkola on suomalainen viulisti, joka on tehnyt mittavan uran sekä taidemusiikin että jazzin saroilla.
Säveltäjä Vilho Luolajan-Mikkolan musiikkiperheeseen syntynyt Mikko-Ville opiskeli viulunsoittoa muun muassa Leena Siukonen-Penttilän, Riccardo Odnoposoffin, Max Rostalin sekä Sándor Véghin johdolla. Hänen nuorempi veljensä on diplomisellisti Markku Luolajan-Mikkola (1957) ja isosiskonsa pianisti Anu Saikko (s. 1950).
Kansainvälisen kilpailumenestyksen jälkeen Luolajan-Mikkola ryhtyi freelance-muusikoksi ja soitti eri sinfoniaorkestereissa vuodesta 1977. Hän oli Suomen Kansallisoopperan orkesterinkonserttimestari 1978–1981 ja Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa samassa tehtävässä alkaen vuodesta 1989. Vuosina 1981–1985 hän soitti New Yorkin Metropolitan-oopperan orkesterissa.
Jazz-muusikkona Luolajan-Mikkola soitti 1970-luvun puolivälistä alkaen Wasama-kvartetissa. Hän on Hot Club -trion perustajajäsen sekä toiminut myös viihdemusiikin parissa, teatterimuusikkona ja kontrabasistina.
lähde: wikipedia
Anto Pett graduated from the Conservatoire of Tallinn (now renamed Estonian Academy of Music and Theatre) as a pianist and composer. Since 1987 he has been teaching harmony and improvisation at the Estonian Academy of Music and Theatre.
In 1988 he discovered that improvisation was to become his main means of artistic expression. Since 2002 Anto has been a regular professor of contemporary improvisation at the Estonia Academy of Music and Theatre. During his twenty five years of teaching Anto has developed an original improvisation teaching method that works successfully as a teaching process with all instruments and singers. Many of his students have been awarded prizes at the Leipzig Improvisation competition.
Anto has presented his teaching method and presented masterclasses in many Music Schools of Estonia and in several Music Academys and Conservatoires across Europe including Helsinki, Stockholm, Oslo, Haag, Utrecht, Hamburg, Odense, Paris, Bordeaux, Marseille, Riga, Vilnius, Antwerpen, Cardiff, Glasgow, Warsaw, Krakow, Gdansk, Brigthon, Vienna, Evanston and London.
He has directed following improvisation groups: ’Extemporists’ (1994-97) and PROimPRO (1998 – 2002). In 2006 together with his main performing partners, Anne-Liis Poll (voice) and Jaak Sooäär (el. guitar), was established ’Free Tallinn Trio’. This ensemble had their first success in the concert festival ’Christopers’ in Vilnius in 2006. These groups are invited to Festivals of contemporary music, improvisation and modern dance in Estonia, England, France, Finland, Poland, Germany, Sweden and the USA. Anto has also performed in solo improvisation concerts in several European countries. He has also conducted improvisation orchestras in concert (e.g. GIO – Glasgow Improvisation Orchestra, Vienna, Helsinki, Stockholm).
Between 2003 and 2005 Anto recorded 15 CDs together with different improvisation artists on Erol Records, CGA collection (improvized music). 3 CDs with Leo Records 2010 – A Tale – with ’Free Tallinn Trio’, 2012 – PlayWork – duo with Bart van Rosmalen (cello) and 2013 – Northwind Boogy – a piano duo with Christoph Baumann. Among the improvisators whom A.Pett has worked with are: Kent Carter, Sylvain Kassap, Joelle Leandre, Etienne Rolin, Francois Rosse, Emile Biayenda, Albrecht Maurer, Sten Sandell, Petras Visniauskas and Stanislaw Skoczynski. His improvisation teaching method ’A. Pett`s teaching system’ was published in 2007 by edition ’Fuzeau’, www.edidions-classique.com with a CD of exercises.
lähde: Royal Conservatoire of Scotland, https://www.rcs.ac.uk/staff/antopett/
Anto puhuu suomea, vaikka tämä esittely on englanniksi.
Patrik Smulter har studerat klassisk gitarr och luta i konservatorierna i Jakobstad, Åbo samt Esbjerg, Danmark. Han har också fortbildat sig i el-gitarr med inriktning på jazz. Utöver gitarrpedagogexamen är han filosofie magister från ÅA med musikvetenskap som huvudämne. Han har jobbat som gitarrlärare vid flera olika musikinstitut och som linjeledare och lärare för pop/rock musiklinjen på Lärkkulla folkhögskola i Karis. För närvarande jobbar han som rektor för Musikinstitutet Kungsvägen i Esbo.
Karla Suvanto on klassinen pianisti ja pedagogi, joka toimii pianonsoiton ja säestyksen lehtorina Palmgren-konservatoriossa. Karla on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta esittävän säveltaiteen osastolta vuonna 2012 opiskeltuaan myös Ranskassa Strasbourgin konservatoriossa. Hän on opettanut useissa musiikkioppilaitoksissa Ranskassa ja Suomessa pitäen niin yksilö- kuin ryhmätuntejakin. Improvisaatio on kulkenut oman soittamisen mukana lapsuudesta saakka. Ranskassa improvisaatiolle tuli käyttöä balettituntien säestäjänä. Palmgren-konservatoriolla Karla pitää ammatillisen toisen asteen opiskelijoille klassisen improvisaation tunteja, sekä improkursseja taiteen perusopetuksen puolella. Hän on kehittänyt Improkortit, joka on oppimispeli ensisijaisesti instrumenttiopetukseen, mutta jota myös musiikin perusteiden opettajat ja musiikin varhaiskasvattajat voivat käyttää työssään. Opetustyön lisäksi Karla esiintyy säännöllisesti kamarimuusikkona ja nauttii musiikintäytteisestä elämästään Porissa.
Jyrki Tenni on toiminut vapaan säestyksen opettajana musiikkiopistoissa ja Sibelius-akatemiassa. Hän on julkaissut Vapaan säestyksen käsikirjan (2016) sekä Pianohitit-sarjaa, jossa opastetaan komppeihin kappalekohtaisesti. Tenni on toiminut musiikkkioppilaitosten opettajien täydennyskouluttajana sekä ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa opetussuunnitelmien uudistuksia.
"Teemu Viinikainen (s. 1975) kuuluu maailman 20 parhaan jazzkitaristin joukkoon" toteaa kansainvälisesti arvostettu professori, kirjailija ja kriitikko Stuart Nicholson.
Suvereenina instrumentalistina ja sielukkaana tulkitsijana tunnettu virtuoosi on vuosien mittaan soittanut lukuisten huippuyhtyeiden riveissä. Mm. Jukka Perkon, Eero Koivistoisen ja Jukkis Uotilan kokoonpanot ovat tehneet Viinikaisen tunnetuksi jazzyleisön keskuudessa ja niiden riveissä hän on hiljalleen noussut maailmanluokan kitaristiksi. Tästä osoituksena mainittakoon yhteistyö merkittävien ulkomaisten artistien kuten Joe Lovanon, Tim Hagansin ja Randy Breckerin kanssa.
Kotimaassakin laajaa arvostusta nauttiva Viinikainen on huomioitu mm. Suomen jazzliiton Yrjö-palkinnolla ja Sony jazzpalkinnolla. Lisäksi hän on ollut kahdesti ehdolla Teosto-palkinnon saajaksi Perko-Pyysalo-Viinikainen -trion levytysten ansiosta. Hänen uransa alkupuolen tärkein yhtye U-Street All Stars nousi suosioon 2000-luvun alkupuolella Espanjan Getzossa järjestetyn jazzyhtyekilpailun voiton myötä. Yhtye myös levytti kaksi pitkäsoittoa maineikkaalle Blue Note-levymerkille.
Viinikaisen ensimmäinen soololevy Tales of Robert Dickson ilmestyi vuonna 2005 ja sille jatkoa tekee uutuus nimeltään Nyt!, jossa ovat mukana basisti Ville Herrala ja rumpali Mika Kallio.Toinen triokokoonpanolla tehty albumi, Hit It!, julkaistiin alkuvuodesta 2014.
Viinikainen on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian jazzosastolta, missä hän on myös toiminut opettajana vuodesta 2002 alkaen. Hänen poikkeuksellisesta kyvykkyydestään myös pedagogian puolella todistavat kaksi jazzkitarointiin perehdyttävää oppikirjaa Rytmi elää ja Komppi elää.
Espoolaisen Musiikkiopisto Juvenalian rehtori tarjoaa tässä seminaarissa sellaiset aamuvenyttelyt, että viimeisetkin kahvinporot karisevat. Mikä ihmeen impro, sano savolainen?
Helsingin Konservatorion rehtori Rea Warme-Korpinen on Opetushallituksen musiikin taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet laatineen työryhmän jäsen. Hänellä on kokemusta eri koulutusasteiden opetussuunnitelmien perusteiden laatimisesta OPH:n työryhmissä ja oppilaitosten opetussuunnitelmatyöstä parin vuosikymmenen ajalta.