Feminismi

Seuraava yli 10 vuotta vanha pohdintani oli ainakin osittain tilastoharhan inspiroima ja sävyttämä. Sovinistiset kirjoitukset nimittäin keräsivät vastaajajoukon, jossa oli mukana sovinistien naispuolisia vastineita, ja sellaisia, joilla tuskin oli todellista kiinnostusta nais -sukupuolen muiden edustajien olosuhteista, vaan olivat ns. omalla asialla, sekä tietenkin niitä, jotka olivat oikeutetusti vihaisia sovinistien kommenteista. Näin jälkikäteen voisi todeta, että kirjoitus sisältää itsestäänselvyyksiä. Siinä on myös päällekkäisyyttä tasa-arvo kirjoitukseni (Hajatelmat / Toukokuu 2015) kanssa. Koska mielipiteeni ei ole oleellisesti muuttunut, laitan sen tähän vain lievästi päivitettynä:

FEMINISMI PUNAISENA (V)AATTEENA

Minulle on tullut joistain feministeistä melko negatiivinen kuva keskustelufoorumien tiimoilta. Kuva naisista, jotka haluavat purkaa henkilökohtaista kaunaansa miehiin ideologian kaavun alla. Otetaan hieno idea tasa-arvosta, mutta rivien välistä tihkuu miesten yleistävää syyllistämistä ja pyrkimystä ylemmyyteen. Tämä ei luultavasti lisää kunnioitusta feminismiä kohtaan, tai miesten halua katsoa peiliin ja intoa tehdä parhaansa omalta osaltaan.

Olen kuitenkin huomannut, että joidenkin feministien pyrkimyksenä on kirjaimellinen tasa-arvo, jossa ei lyödä miestä, vaan rakennetaan parempia olosuhteita niillä alueilla, joissa on parantamisen varaa, nimenomaan sukupuolesta huolimatta. Equalisti, jollainen itsekin olen, voi ajaa korostuneesti naisten asiaa siitä yksinkertaisesta syystä, että kokee naisten asemassa enemmän parannettavaa. Onko sitten ihme jos juuri naiset itse näin tekevät. 'me vastaan nuo' -tendenssi ei liene helposti ohitettava, mutta siihen lankeamisesta tuskin on aina kyse feministien suhteen, ja jos on, se selvinnee suhteellisen lyhyen feminismiä koskevan sananvaihdon jälkeen.

Miksi me miehet sitten näemme feministit usein yrittämässä päihittää itsemme? Avainsanat ovat mielestäni kilpailuhenkisyys ja yleistäminen. Itse kuulun niihin, jotka pitävät naisia ja miehiä keskimäärin erilaisina. He ovat kuin valmiiksi erimuotoisia muovailuvahapatsaita, joita kasvatus ja kulttuuri sitten muuttavat tasapäistäen tai erilaistaen. Uskon, että niille miehille joilla on voimakas kilpailuvietti tai alhainen itsetunto, on kaikkein vaikeinta saada vakuutetuksi, että feminismi ei ole haaste kilpailuun tai "haluan ohitsesi" -pyrkimyksen ilmaus. Vaikka kilpailuvietti onkin ominaisuus, jonka uskon olevan miehillä myös perinnöllisesti korostuneempi kuin naisilla (jota kasvatus voi entisestään korostaa), ovat ihmisten yksilölliset erot kuitenkin suuremmat kuin sukupuolten keskimääräinen erilaisuus. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että kilpailuhenkisyys ei tietenkään ole ainoa ymmärrystä vaikeuttava tekijä miehillä, mutta sillä on mielestäni suuri vaikutus. Feministien olisi hyvä tiedostaa tämän vietin olemassaolo, ja tuoda asiansa esiin se huomioon ottaen, ja miesten pitäisi ymmärtää että todellinen feminismi ei pyri jättämään miestä taakseen.

Kuvitellaan, että jollain ihmisellä on voimakas kilpailuvietti. Sitten lenkkipolulla lähestyy takaapäin hölkkääjä, tarkoituksenaan tulla samalle viivalle koska edellä juoksevan kengistä roiskuu rapaa linssiin ja sieraimeen. Hän lisäksi sanoo haluavansa saavuttaa etummaisen (nainen kertoo olevansa feministi). Kun hän selvästi kertoo haluavansa saavuttaa, etummainen ei kilpailuviettinsä takia osaa ymmärtää, että joku voisi ottaa kiinni haluamatta mennä ohitse, vaan vietti kertoo aivan muuta. Se sanoo; "juokse, sait juuri kilpailijan." Reaktio on spontaani - lähes aivastuksenomainen, ja sen vaikutuksen kumoaminen taas vaatii erillistä päätöstä ja ponnistusta. Lopputulokseen vaikuttaa suuresti se, miten takana hölkkäävä toimii.

1. Hän huutaa: "haluan ohittaa sinut". Seuraa kilpailu jossa ollaan vuoroin ensimmäisiä, mutta hölkkäämisen ilo saattaa jäädä vähiin koska touhu aiheuttaa ennen pitkää hengästymistä. (Naisten ylemmyyden puolustaja tai itsetehostaja)

2. Voi heitellä käpyjä ja pikkukiviä ja huudella solvauksia, josta seuraa ehkä sanaharkkaa, ja se, että seuraavan hölkkääjän on entistä vaikeampi saada edellä oleva vakuuttuneeksi. (Katkera feministi)

3. Huutaa: "haluan saavuttaa sinut", ja jättää ajattelemattomuudessaan kertomatta että ei pyri ohitse. Etummainen kiristää tahtiaan koska ei halua päästää ohi, joten välimatka säilyy ja takimmainen ihmettelee toisen typeryyttä. (Tietämätön feministi)

4. Kertoo asiallisesti että rapa roiskuu, ja että hän haluaa nimenomaan rinnalle hölkkäämään. Siinä voi sitten vaikka keskustella ja hidastaa jos toinen on jäämässä jälkeen. (Oivaltava feministi)

Kaikkia ideologioita voidaan käyttää väärin. Vaikka nämä väärinkäytökset olisivat harvoja, niillä on valitettavasti yleistämisen takia suuri merkitys ideologian menestymiseen. En tiedä kuuluuko ihmisen itsesuojeluvaistoon, että juuri negatiivisista tapauksista tulee yleistämisen sisältö. Jos näin on, yleistäminen on tietämättömyyden ja ajattelun laiskuuden lisäksi myös hätävarjelun liioittelua. Jos joku lisäksi projisoi muihin omia negatiivisia piirteitään joita ei halua tunnustaa, projisointi kohdistuu helpoiten juuri sellaiseen ryhmään johon itse ei kuulu (esim. feministit tai miehet). Tällainen ryhmähenki on se, jolla on esim. sodissa ja niiden syntymisessä arvaamattoman suuri merkitys, puhutaanpa sitten naapurikiistoista tai uskonsodista. 'Meistä' tulee hyviä, 'noista' pahoja. Tuloksena on lähes hallusinaation tasoinen ajatteluvirhe, jossa logiikka heittää vahvasti härän takaosaa. Kun puhutaan projisoinnista, liikutaan henkilökohtaisten ongelmien tasolla, mutta se ei voi olla vaikuttamatta laajempiin yhteyksiin, koska laajemmassa mittakaavassakin on kysymys yksilöllisten motiivien summasta.

"Olen feministi". Tämä ensivaikutelma ei välttämättä sisällä mitään mikä olisi mieheltä pois, mutta siinä ei myöskään ole sellaista, joka herättäisi miehessä positiivisia mielikuvia. Siinä ei ole miehelle mitään aktiivisesti myönteistä, ei edes viittausta yhteistyöstä jonka oikea tasa-arvopyrkimys sisältää. En tiedä ymmärtävätkö naiset kuinka helppo miehen on sisällyttää siihen vihjaus, että nainen ei arvosta miehiä siinä määrin kuin se, joka ei kerro olevansa feministi. Empatia, jota useat miehet arvostavat naisissa, sisältyy kyllä sanontaan "olen feministi" (suhtaudun empaattisesti naisten ongelmiin), mutta mies ei koe sen kohdistuvan itseensä, vaan kääntyvän jopa häntä vastaan. Sitten vaaditaankin lähes yliasiallista käytöstä, että tämä vähänkin negatiivinen ensivaikutelma kumoutuisi. Ei feministin agenda ole silitellä miesten päitä, mutta tasa-arvo pyrkimykseen (jotta tämä määritelmä ansaittaisiin) kuuluu nimenomaan tasa-arvoa ilmentävä käytös.

Minkälaisia tuloksia feminismi mahtaisi saada, jos se keskittyisi keskusteluissakin antamaan enemmän positiivista palautetta niille miehille jotka sen ansaitsevat. Tämä ei tarkoita, etteikö lisäksi pitäisi tuoda esiin myös virheelliset asenteet. Moitteet pitäisi kuitenkin 'täsmäsuunnata', eikä yleistää "miehet sitä ja miehet tätä" -tyylillä. Ne joilla on edes potentiaaliset mahdollisuudet huomata virheensä ja muuttaa käsityksiään, vertaisivat itseään niihin miehiin jotka saavat tunnustusta, ja heidän kokonsa omissa silmissäänkin pienenisi näiden rinnalla. Tällä on vielä tuplavaikutus: Ensinnäkin vähättelijän sanat eivät paina, vaan lähinnä ärsyttävät ja saavat aikaa vastareaktion, kun taas asiallista kritiikkiä arvostetaan, joten siitä tulee uskottavampaa. Toiseksi, hyvien ominaisuuksien kehuminen osoittaa ihanteen ja ruokkii sitä, ja rohkaisee positiivisia pyrkimyksiä niissä, joissa niitä vähänkin on. Kehujakaan ei pidä tietenkään mennä yleistämään ja latelemaan katteettomasti, koska silloin niidenkin uskottavuus laskee. Niin kehujen kuin moitteidenkin pitää korreloida todellisuuden kanssa, eikä niitä pidä laajentaa koskemaan laajempaa ihmisjoukkoa kuin ne todellisuudessa koskevat.

On mielestäni turha keskittyä niihin, joilla ei ole rahkeita näkemystensä muuttamiseen, tai edes sen huomaamiseen, että niissä olisi jotain korjattavaa (todelliset sovinistit). Keskisormen näyttäminen heidän suuntaansa vain lisää polttoainetta sovinismiin ja antaa sille sovinistin mielestä lisää oikeutusta. Jos sovinisti ei kunnioita naisia, on sekin hyvä tuoda esiin suoraan sovinistien taholta, ettei synny mitään teatteria, jossa ei voi eroittaa mikä on kunkin todellinen motiivi. Siinä tapauksessa ei kannata kuitenkaan odottaa arvostusta itseään kohtaan.

Niin siirappiselta kuin se voi kuulostaakin, niin tässä on kysymys aivan perusasioista, eli asiallisuudesta ja käyttäytymisestä, josta näkyy kunnioitus toista kohtaan sukupuolesta riippumatta. Jos pitää ystävällistä ja asiallista käytöstä hyödyttömänä, niin ainoa keino on testata sitä käytännössä, eli toimia esim. ylimielisesti ja vähättelevästi, ja katsoa mitä tapahtuu. Eli jos ei jo valmiiksi arvosta toista kunnioittavaa käytöstä, uskon että on ihan oikeasti käytettävä muita keinoja, kunnes oppii (tai on oppimatta) mitkä ovat inhimillisen kanssakäymisen todelliset kulmakivet. Jos feminismi on jollekin naiselle itsetehostuksen väline, eikä todellinen tasa-arvo asia, ei tällaiseen käytökseen tietenkään ole tarvetta, vaan ainoastaan niille, jotka haluavat feministien asialle mahdollisimman laajan kannatuksen. Toisin sanoen niille, jotka haluavat maksimoida sen tehokkuuden käytännön tasolla.

Myös ne 'feministit' (joskin ehkä harvat), jotka ajavat naisten yliarvoa, tai käyttävät metodinaan miesten vähättelyä, tulevat aina yleistämisen takia haittaamaan myös oikeiden feministien pyrkimyksiä ja tasa-arvon käytännön toteutumista. Jos miehet näkisivät feminismissä enemmän sinistä punaisen rinnalla (yhteistä asiaa), miehet lähtisivät helpommin mukaan. Tässä on kummallakin opittavaa, ja se edellyttää sitä että kahdesta leiristä tulee yhteinen leiri. Sen on myös tapahduttava kummankin leirin vapaasta tahdosta.

Itselleni ei ole edes olemassa kysymystä, joka koskee miehen ja naisen ylemmyyttä toisiinsa nähden, ja siksi minusta on jotenkin kornia edes keskustella aiheesta. Aivan kuin kiistelisi karhun ja gasellin arvosta koska ne ovat erilaisia, tai männyn ja koivun. Jos joku väittää tosissaan että oma sukupuoli on arvokkaampi, koen että keskustelu asiasta on turhaa, koska siinä kehutaan (yllätys yllätys) juuri omaa sukupuolta. Jos joku kehuisi toista sukupuolta kuin mihin itse kuuluu, saattaisin jopa kuunnella, mutta niin kauan kun nostetaan omaa lehmää (tai sonnia) ojasta, en osaa ottaa asiaa muuten kuin "minun ryhmäni on paras A-ryhmä" -asenteen ilmaisuna.

Tasa-arvo ON. Sukupuolten yhtäläisen arvon hyväksi ei tarvitse tehdä mitään, vaan sen käytännön tasolla näkymisen hyväksi (itsestäänselvyyksistä puheen ollen).