HAJATELMIA

Sivusto on näköjään uusittu ja ulkonäköä on muutettu, värit poistettu ym. hauskaa.

Kaikki esittämäni käsitykset ovat subjektiivisia näkökulmia. Kun tämä itsestäänselvyys(?) on tiedossa, minun ei tarvitse sitä myöhemmin erikseen toistella tyyliin; "tämä on vain minun mielipiteeni." Uusimmat hajatelmat ovat pinon päälimmäisenä, lukuunottamatta satunnaishajatelmia (huhtikuu 2014). Jos kirjoitan täällä minulle osoitettuun kritiikkiin tai kysymyksiin yms. liittyen, en yleensä kirjoita samassa muodossa kuin olisin (tai olen) vastannut ko. henkilölle, vaan hajatelma -tyylillä, eli mitä ajatuksia aiheesta tulee mieleen. Kritiikki on ilmaistu "tällä tavalla."

Pää YouTube kanava

Neuroverkon 'syviä' ja pintatason tyylisiirtoja kuvien välillä (pitäisi nyt jopa toimia) -  Esimerkki syvästä ja pintatasosta

Taaplari kuvat

JOULUKUU 2019:

WAYBACK MACHINE

Löysin Wayback Machinella aikoja sitten poistetun kotisivuni. Sivu oli mielettömän hieno, kuten arvata saattaa. Jostain syystä sitä kuitenkin haukuttiin aika paljon. Valitettavasti ainoastaan 3 kuvaa on näkyvissä. Tässä sen teksti, jonka erottaa sivustollakin jos valitsee koko tekstin:

HEI vaan!

tervetuloa munkotisivulleni joista olen ylpeä

Minä olen harjoitellut kauvan kotisivun tekoa ja siksi nämä on jo aika hyvät sivut

jotkin tekevät hyvin vähän värillisiä sivuja ja kuivana samalla kirjaisinmuodolla koska eivät tiedä tieto koneen  kapasiteetteja. mutta haluan toimia esimerkkinä värikkäistä sivuista ja että muutkin tekisivät niitä

minä hauan esitellä perhettäni johon kuuluu kaksi eri koiraa

ne on kummatkin mäyräkoiria paitsi toinenon kääpiö. On myös kaniinimäyräkoiria jota en omista ja jota monet voimakkaasti luulevat samaksi vaikka se ei olekkaan se. huomaa että tässä on heti eri fontti ja väri

tässä  laajavalokuvassa juuri munkoira kuuntelee radion kaiuttimeita joka oli silloin hauskaa minusta. Oikealla takka joka ei nyt näy palamassa.

Tässä on aivan kuin yksi koirani kiipeäisi jyrkkää rinttä ylöspäin Tein sen itse ohjelmalla joka on erkoistunut kuvan käsittelemiseen. oikeasti ne on eri kuvat

Tässä on erivärisiä palloja ja on eri kokoisia palloja eri kohdissa. iTse tein sillä tietokoneohjelmalla josta äsken sanoin. se oli minulle helppo tehdä, myöskin monet muutkin harjottelemalla pystyvät tämmöiseen

Tässä on maasta kallistuessaan varmaan tuulessa irronnut puu kanto. Joka on puun alaosa joka kuuluisi, olla maassa ja yleensä onkin onneksi

tässä on läpinäkyinen perhoinen mootoripyöränjäljen päällä josta, kaverini ajoi ennen ja josta jälki sitten tuli. huomioi raidallinen perhosenrunko-osa

itsestä tämä ei ole kyllä  niin hyvä muokkauskuva.

Tämä pilvi OLI evolla, ja jonka kuvasin itse. olen lisännyt kuvaan värikkyyttä ja selvyyttäkin koska pidän väreistä.on tosi selvää että koska pilvet ovat muuttuvaiset se ei ole enään siellä. tämäkin Ihan hieno kuva.

Lähikuva ruohosta, jossa on yläkulmassa koiran nenän, oikeaa sivua. oikealle itselisäämällä tehty linssimäinen valo-efekti.

pallo joka näyttää kieltä kuin se olisi ihan elävä pää !!!

tässä oli ihan liian turpeat koiranhuulet yöllä. (ylä ja ala) Lääkäri siihen että sitä on pitänyt purra käärme, jonka se oli näkönenkin. 

TÄSSÄ ON SIVUN LOPPUMISKOHTA MOI

__ _

Tausta oli tämän tyyppinen:

Löysin myös yhtä vanhan interaktiivisen retkisivuni, jossa on ehkä noin puolet kuvista jäljellä.

HEINÄKUU 2017:

... KOSKA LAKI

Lähdelinkki

"Isoisäni puoli suvusta on päättänyt, että jos palaan Afganistaniin, minut surmataan."

- Sodaba Alif -

"Meidänkin mittapuulla aika kohtuuttomalta tuntuva tilanne tietyissä kulttuureissa ei välttämättä täytä sitä, mikä on säädetty laissa vainoksi [ ... ] vainon kohteeksi joutuminen on määritelty laissa. Silloin tutkitaan, onko henkilön kohdalla vainoa etnisen alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Kunniamurhan uhka vaikuttaisi kuuluvan yksityiseen alueeseen."

- Esko Repo -

"Virasto ei kuitenkaan ole hyväksynyt kertomustasi sinuun kotimaassasi kohdistuvasta uhasta eikä pitänyt pelkoasi objektiivisesti perusteltuna. Näin ollen asiassa ei ole olemassa vainoa harjoittavaa tai vakavaa haittaa aiheuttavaa tahoa eikä sinulla siten ole myöskään tarvetta turvautua viranomaissuojeluun."

- Maahanmuuttuvirasto -

Kunniamurhan uhka ei kuulu pelkästään yksityiseen alueeseen kuin lakia väkisin sopivaksi vääntämällä, kun lain tulkitsija on ensin onnistunut tekemään itsensä eettisesti sokeaksi. Pelko on myös objektiivisesti perusteltu, perustuen aikaisempiin tapauksiin, te typerät idiootit. En edes kehtaa kertoa onko kyseessä vakava haitta. Itseasiassa ainoatakaan tässä kirjoittamaani sanaa ei tarvitse näyttää perusteluna sellaiselle, jolla on edes alkeellinen moraalisen selkärangan tynkä.

SYYSKUU 2016:

TOTTELEMATON

Tuako siihen änkeät!? En minä sinua tänne kutsunut.

Niin sinäkö et sitten tosiaan aio lähteä siitä mihinkään, näinkö on?

Okei, pysyppä itseasiassa siinä, että saan sinusta selvän - että mikä olet mörköjäsi.

Mihin luulet meneväsi? Minähän sanoin että jää siihen katseeni alle tarkasteltavaksi. Aiotko nyt ihan piruuttasi riistää minulta tämän mahdollisuuden? Tämähän on yhtä törkeää kuin olisi varastaa kaikki käsipainoni. Minun painoni, ymmärrätko?

En olisi arvannut ujouden olevan näin törkeä kumpaankin suuntaan.

Tulihan se sentään myöhemmin takaisin.

KESÄKUU 2016:

VISUAALINEN KONTRASTITERAPIA

Tässä relaksoituvan kuva pitäisi maalata kaikkien väkivaltarikollisten sellien kattoon ja seiniin pastellinsiniselle taustalle. Hänestä voisi siten tulla suuri ihmiskunnan auttaja.

MAALISKUU 2016:

WOUNDED ALPHA

Kritiikkini kohde on englanninkielinen video, mutta se on siinä määrin legendaarinen omassa sarjassaan, että laitan sen näytille siitäkin huolimatta, että tätä sivustoa pitäisi viimeistään tästä eteenpäin kutsua nimellä 'Taaplarin Valitukset'. Syy, miksi hernehdin tällaisen yksittäisen mielipiteen järjettömyyden takia, liittyy videon runsaaseen positiivisten peukkujen määrään (539 / 62). Tämä voi kylläkin selittyä kanavan tilaajien aktiivisuudella - toivottavasti.

Video: Whiteknights demand protection for females from men

Kyseessä on anonyymi mies, joka ei aio mennä apuun jos näkee naisen joutuvan raiskausyrityksen kohteeksi, jos ei ole kyse perheenjäsenestä. Hän sanoo, että tekemättä jättäminen (non-action) ei voi olla väkivaltainen teko. Tietenkään se ei ole aktiivista väkivaltaa, mutta toimimattomuus on kuitenkin joissain tilanteissa hyvin merkityksellinen valinta. Kuvitellaan että seison tien vieressä katsellen jyrkänteeltä alas, ja näen sokean keppinsä kanssa kävelemässä jyrkännettä kohti. Jos en siinä tapauksessa varoita tai estä häntä putoamasta, niin olen silloin tehnyt moraalisen valinnan, vaikka en ole toiminut aktiivisesti aiheuttaakseni hänen putoamisensa.

Videon tekijän todellinen asenne ei piileksi arvoituksellisesti rivien välissä, vaan välinpitämättömyys - mitä todennäköisimmin höystettynä antipatialla naisia kohtaan - on kokolailla suoraan ilmaistu. Minulla ei ole oikeutta tuomita intensiivisintäkään negatiivista tunnetta jota hän mahdollisesti tuntee, koska en tiedä minkälaisen kohtelun uhriksi hän on joutunut äitisuhteessaan tai myöhemmin. Hänellä on myös täysi oikeus mielipiteeseensä, vaikka se olisi täysin traumoista vapaan mielen tuotos. Kritiikkini siis kohdistuukin auttamattomuuteen ja yleistämiseen. Hänen tapauksessaan yleistäminen ei pahimmassa tapauksessa jää vain mielipiteeksi, vaan sillä voi olla todella ikäviä seurauksia, koska hän selvästi painottaa auttamattomuutta. Hän liittää sen käytösmotiivikseen kaikkia naisia kohtaan, ja tämä asenne tuodaan myös esille ikäänkuin se olisi jotenkin yleishyödyllinen, eettisesti perusteltu ja ihanteellinen tapa toimia miesten puolelta.

Mitä vainoharhaisuutta lähenteleviin negatiivisiin oletuksiin tulee, niin vaikka hän olisi tavannut useita narsisti naisia, niin se ei vielä kertoisi kuinka monta prosenttia naisista on sellaisia narsisteja, millaisia hän olettaa naisten yleisesti olevan. Henkilökohtaiset kokemukset eivät oikeuta yleistämiseen, vaan siihen vaaditaan tietoa asian, ominaisuuden yms. todellisesta yleisyydestä. Epäluuloisuutta henkilökohtaiset negatiiviset kokemukset voivat kyllä lisätä jos niitä on riittävästi - sitä en kiellä.

Joukkoitsekkyys erottuu selvästi, ja sen hän myös myöntää suoraan puhuessaan sukupuolien välisestä sodasta. En kutsuisi sitä miesten keskinäiseksi ryhmähengeksi, koska se tulee esiin negatiivisuutena naisia kohtaan. Asetelma on saman tapainen kuin nationalismin suhteessa isänmaallisuuteen, eli 'se pieni ero', joka on todellisuudessa lähes yhtä suuri kuin muiden vihaamisen ja terveen itsetunnon välillä.

Naiset ovat keskimäärin selvästi heikompia ja altavastaajia fyysisessä yhteenotossa.  Silti videon tekijä kehtaa ääneen päätellä, että yleinen kirjoittamaton sääntö siitä, että miesten tulisi puolustaa naisia väkivaltatilanteessa, on väkivaltaa miehiä kohtaan. Kun tämä käsitys yhdistyy samassa pääkopassa auttamattomuus periaatteeseen, syntyy varsinainen tekopyhyyden ja epäloogisuuden karikatyyri. On outoa, että tämä huutava ristiriita jää häneltä huomaamatta. 

Se, että hän vähättelee ns. Valkoisia ritareita (miehiä jotka ovat 'jatkuvasti' puolustamassa naisia), pistää minut ajattelemaan, että hänellä itsellään ei ole potentiaalia tällaiseen asenteeseen, ja hänen täytyy siitä syystä riistää siltä arvo (kukaties täysin vilpittömästi näin uskoen), ja siksi väittää Valkoisten ritarien toimintaa vain tavaksi hankkia naisilta hyväksyntää tai seksiä. Keittiöpsykologiksi hiukan vastahakoisesti heilahtaen kysyn, että mitä tällainen näkökulma kertoo sen esittäjästä? Kaikki auttaminen ei varmaankaan ole pyyteetöntä, vaan siihen voi sisältyä kaupankäyntiä, mutta tämän näkeminen yleisenä sääntönä tuo automaattisesti mieleeni sanan 'projisointi'.

Pyrin kohtaamaan jokaisen yksilönä, ikäänkuin olisin peili, johon ei ole jäänyt jälkiä edellisistä kohtaamisista, vaikka tiedän että se ei voi koskaan onnistua täydellisesti. Koska en ole elämässäni joutunut tekemisiin narsistin kanssa, minun on helppo sanoa näin, mutta olen täysin tosissani tässä pyrkimyksessä. Tämä johtaa siihen, että tällaisen videon näkeminen todella ihmetyttää.

Tämän ylipitkän pälätyksen olisi voinut kiteyttää sanomalla, että "tämä tyyppihän on katkera ja paraneminen on vielä kesken", ja että "hänhän muuten kapinoisi vähemmän auttamista vastaan, jos sattuisi itse olemaan nainen."  

"Puhuit mielestäni Bar Barin video kritiikissäsi narsismista siihen tyyliin, että se oikeuttaisi osallistumattomuuteen jos siitä olisi tietoa. Kummallista moraalia..."

Nykyään tarkistan kyllä kirjoitukseni sen lisäämisen jälkeenkin, mutta tämä selvä harhaanjohtavuus jäi huomaamatta. Tässä kohdassa oli tarkoitus viitata bar bar:in asenteeseen naisia kohtaan hyvin narsistia muistuttavin oletuksin. Jos hän tietäisi jollakin naisella olevan diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö, se voisi hänen toiminnastaan riippuen oikeuttaa kritiikkiin, mutta ei auttamattomuuteen.

TAMMIKUU 2016:

EI OLE  KOIRAA KARVOISTA NUUHKIMINEN, JOS SE ON MÄRKÄ

"Kun sinä tuota itsetehostusta kritisoit usein, niin itselläsihän ei tietenkään ole itsetehostusta tai juuri muitakaan paheita, eihän? ja luulet olevasi sellainen että kukaan ei voi sinua loukata, kun osaat näsäviisastella takaisin, mutta luulempa, että olet yhtä haavoittuvainen kuin muutkin. Niin kuin kirjoitetaan muuten erikseen, ei niinkuin."

Herranenaika! Mutta kun minun mielestäni 'niinkuin', 'ikäänkuin' ja 'vartavasten' pitää nimenomaan kirjoittaa yhteen, vaikka se onkin kieliopillisesti väärä tapa. ;)

Tiedostaminen ja sisäistäminen eivät aina kulje käsi kädessä. En siis lähtisi vetämään näistä pohdinnoista kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä luonteestani. Minussa lienee itsetehostusta aivan riittävästi, ja eiköhän se ole muutenkin niin, että harvalla on niin hyvä itseluottamus, ettei itsetehostukseen ole mitään viehtymystä. Asioista puhuminenhan on helppoa, mutta juuri tällä hetkellä en voi sille mitään, että olen asioista sitä mieltä kuin olen. Sen voin kyllä valita, mitä näkökulmia tuon esiin. Osa niistä voi olla esim. ihanteita (itsetehostuksen puute yms.), jotka eivät kirjoitushetkellä ole todellisuutta omassa luonteessani tai elämässäni.

Aivan kuten on olemassa tervettä narsismia ja ylpeyttä, ja jopa vihaa, on myös tervettä itsetehostusta, jos esimerkiksi kohtaa vähättelyä tai ylimielisyyttä. Sanat vain sattuvat olemaan tavattoman onnettomia ja monimerkityksellisiä todellisuuteen viittaajia. Vähintäänkin sanoissa pitäisi olla eri värisävyjä niiden resoluutiota lisäämässä. Viimeisimmän tarkistukseni perusteella näin ei ole, joten täytyy vain luottaa siihen, että niiden tarkempi merkitys selviää asiayhteydestä, ja selviäähän se, jos tarkoituksena on enemmän kirjoitetun ymmärtäminen, kuin haluttujen merkitysten upottaminen rivien väliin.

Jos nyt välttämättä pitää käyttää sanaa väärä, niin määrittelen väärän itsetehostuksen sellaiseksi johon sisältyy muiden vähättelyä - ei reaktiona toisten ominaisuuksiin tai käytökseen, vaan itsetehostajan sisäsyntyisenä narsistisena yleisasenteena.

Mitä sitten tulee haavoittumattomuuteeni, niin jos sinua painaa kateus, tai olet muuten kotimaisissa fiiliksissä, niin minä voin helpottaa oloasi. Ei nimittäin pidä sekoittaa keskenään sitä miten suhtaudun loukkauksiin, ja sitä kuinka voimakkaasti koen niiden vaikutuksen.  

"Neo, ennemmin tai myöhemmin tulet ymmärtämään, kuten minäkin ymmärsin, että on eri asia olla tietoinen polusta, kuin on kävellä sitä pitkin."

- Morpheus -

Tämäkin kirjoitus on hyvä esimerkki siitä, että juttu kannattaisi kirjoittaa niinku ensin valmiiksi, ettei tarvitsisi jälkeenpäin kolmeen kertaan lisäillä ja korjailla. Yritän parantaa tapani. Taas

MARRASKUU 2015:

AUKTORITEETTIKAMMO

Game of Thrones sarjaa koskevassa pähkäilyssä viittaamani Gordon Ramsayn video herätti minussa siinä määrin antipatiaa, että ajattelin jälkeenpäin (itseäni koskien) sanaa auktoriteettikammoinen. Kirjaimellisestihan auktoriteettikammoinen on mielestäni sellainen, joka tottelee auktoriteetteja pelätessään ikäviä seurauksia näiden taholta, eri juuri sen vastakohta mihin sillä yleensä viitataan, eli auktoriteettien kyseenalaistamiseen ja vastustamiseen. Tämän verran täytyy taas viilata pilkkua.

Kirjaimellisen merkityksen lisäksi sanalla on oikeasti käytössä olevat merkitykset. Ensinnäkin auktoriteettikammoinen voi olla henkilö, joka on helposti kateellisuuteen taipuvainen ja/tai potee alemmuudentunnetta, eikä siksi halua että häntä määräillään, koska määräilyyn suostuminen korostaisi entisestään kokemusta alempiarvoisesta asemasta. On myös selvää, että niiden joilla on menneisyydessään ikäviä kokemuksia auktoriteetin väärästä käytöstä, on vaikea suhtautua asiaan neutraalisti.

Toiseksi se voi merkitä eettistä vastustusta sellaisia auktoriteetteja kohtaan, joissa nähdään tietoista dominoitipyrkimystä, eli vallankäyttöä jossa pyritään luomaan asetelma vallankäyttäjän ylemmyydestä suhteessa toiseen tai toisiin. Tähän ei liity kammo -aspektia, joten 'dominoitivastaisuus' sopisi tähän paremmin. Se ei ole emotionaalista vastahakoisuutta, vaan eettinen asenne liittyen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen.

Jos nyt itseäni tunnen, kuulun viimeksi mainittuun koulukuntaan. Kuulun myös kirjaimellisen auktoriteettikammon piiriin aina kun tottelen lakia jota oma etiikkani ei puolla, kuten esim. maksamattoman autoveron (omasta huolimattomuudesta johtuen) aikana ajaminen. Moraalini sanoo yksiselitteisesti, että maksamaton autovero ei vaikuta auton ajettavuuteen sen enempää kuin omaan ajokykyynikään (eli maksamattomuus ei muuta liikenneturvallisuutta). Toteutan siis lakia rangaistuksen pelossa. Vaikka pelkoni ei tässä tapauksessa yletykään auktoriteetteihin asti, vaan käytännön epämukavuuksiin joita rangaistus tuottaa, niin ehkä tämä voidaan laskea kirjaimellisen auktoriteettikammon piiriin, tai sitten ei. Muutama vuosi sitten rangaistuksena oli ajokielto, välitön rekkareiden poisto ja 160 euron sakko. Ymmärrän, että tämä jyrkkä laki (laillistettu kiristys) on kuitenkin käytännöllinen sen tehokkuuden vuoksi, niin kuin monet muutkin lait.

On auktoriteetteja joita kohtaan eettinen auktoriteettivastaisuus ei sovellu, kuten opettajan auktoriteetti, kasvattajan auktoriteetti ennen lapsen itsenäisyyteen riittävää kypsyyttä, ynnä muut ennalta sovitut asetelmat kuten työpaikat ja armeija, jos näiden kanssa on tehty työ tai palvelus sopimus, ja auktoriteettia käytetään oikeudenmukaisesti.

Useimmiten osaan suorastaan nauttia Gordonin suoruudesta ja dynaamisuudesta. Näin ei ole tämän videon kohdalla. Suuri vaikuttava tekijä negatiivisuudessani sitä kohtaan on se, että omassa lapsuuden kasvuhistoriassani - olipa sitten kyse harvoista kavereista tai kodista - ei ole esiintynyt dynaamista tunteiden ja aggressioiden ilmaisua, joten kontrasti Ramsayn tyyliin nähden on melko suuri. Vaikka pidän tällaista räyhäämistä rationaaliseltakin kantilta katsoen tehottomana inspirointitapana, niin reaktioni siihen on korostuneen tunnepohjainen ja selvästi lapsuuden ympäristötekijöiden sävyttämä. En kritisoi olosuhteita enkä ihmisten temperamentteja. Kyse on tottumattomuudesta. Vaikutuksella joka on syntynyt nähdessäni millä tavoilla dominanssi vaikuttaa maailmassa silloin kun sitä käytetään väärin, on toki oma osuutensa. Tällaista väärinkäyttöähän ei esiinny vähän.

On olemassa sanonta; "valta korruptoi, ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti", mutta kirjoitukseni valossa (joka tietenkin korreloi täysin todellisuuden kanssa ;-) näin ei ole asian laita kaikissa valtasuhteissa. Totaalisella vallalla on myös se positiivinen puoli (joskin se on vain informatiivista laatua), että se paljastaa sujuvasti vallankäyttäjän luonteen niin hyvässä kuin pahassa. Hänellä ei ole tarvetta olla oikeudenmukainen, jos tämä motiivi ei luonteeseen aidosti kuulu, koska hän on vaikuttava tekijä, ei vaikutettava kohde. Tämä tulee hyvin esille myös anonyymissä nettikäyttäytymisessä. Vaikka anonyymillä ei ole kuin verbaalista valtaa, hänen ei myöskään tarvitse kohdata kuin verbaalista vastustusta, joten luonnettaan voi ilmaista sen kaikissa todellisissa väreissä.

Lyhyesti kiteytettynä voisi todeta, että tunteellisesta auktoriteettikammosta kärsivän olisi hyvä päästä kammostaan eroon, kun taas auktoriteettivastaisuus on jopa tarpeellista, silloin kun on kyse itsetehostavasta ja dominoivasta vallankäytöstä.

Mainittakoon vielä, että en ole itse joutunut vääränlaisen dominoinnin kohteeksi, ainakaan siitä eteenpäin mihin muistini ylettyy, jos ei lasketa joitain typeriä byrokratian kanssa pelleilyjä, joista voi näin jäkeenpäin imuttaa pikemminkin huumoria kuin hernettä nenään.

HEINÄKUU 2015:

RADIOSTA KUULTUA

"Suuhan on se, missä hampaat ovat"

Niin

__ _

"No jos nyt lähdetään miettimään, niin onhan alkoholissa hyviäkin puolia kuten se, että se tekee ihmisestä rohkeamman."

En allekirjoita. Alkoholi tuskin vähentää rohkeutta, mutta jos se vähentää pelkoja ja estoja, niin rohkeuttahan ei päästä edes kunnolla testaamaan, koska ei ole olemassa rohkeutta ilman pelkoa joka voitetaan, ja tätä voittoa sitten kutsutaan rohkeudeksi. Alkoholilla saavutetaan mielestäni hullunrohkeuden tyyppistä pelottomuutta. Ymmärrän kyllä hyvin mitä väitteellä tarkoitetaan, mutta pelottomuus ja pelon voittaminen ovat eri asioita. Jos kemiallisesti aikaansaatu pelottomuus määritellään yhdeksi rohkeuden lajiksi, niin eipä minulla ole siinä tapauksessa valittamista.

KESÄKUU 2015:

MUIDEN HAJATELMIA 2

Maiju Lassilan (Algot Untola) kirjasta Liika viisas / 1915:

"Sakari näet varustautui kuvaamaan sitä herkullista näkemystänsä: nukkuvia sikoja ja miten toisen saparo pujottelihe toisen sieraimeen. Pastori aavisti sen ja aivan jo hätäytyi. Sakarin poskille levisi jo tuon maukkaan näkemyksen hymy. Se leveni suupielestä yhä alemma, valtaili jo herkullisuudellansa koko kasvot."

____ ___ __ _

SHADOW WORK

"Jos luulet olevasi pyhimys, mene liikenneruuhkaan."

- ? -

Tällaisia luuloja ei minulla ole, mutta lisäisin tähän myös toisen version: "Jos luulet olevasi pyhimys, katso Game of Thrones -sarjaa. " Tätä sarjaa ei mielestäni voi ollenkaan kutsua laimeaksi, ja jos sen katsominen ei aiheuta myös negatiivisia tunteita, niin silloin ihminen on joko emotionaalisesti kuollut, koettuaan elämässään hirvittävää kohtelua, tai päättänyt astua sille harvojen valitsemalle polulle, jota kutsun 'suhteellisen kiviseksi kiertotieksi', eli vasemman käden polulle, ja siten suorastaan nauttii näkemästään. Tämän polun kulkijoita näyttää olevan myös sarjassa, ja joidenkin heistä voisi ehkä hyvällä syyllä sanoa olevan erittäin vahvoja pahassa.

Sarjan seuraaminen paljastaa, että itselläni on yllättävän suuria ongelmia epäoikeudenmukaisen käytöksen suhteen. Se että pidän kasvu-, ja selviytymistarinoista, tuo asetelmaan lisäkontrastia. Tämä ei ole ainoa fiktio -materiaali joka tällä tavalla vaikuttaa, mutta efekti tulee esille korostuneen tehokkaasti juuri tätä sarjaa katsomalla. Sen ikävimpiä henkilöitä on teinikuningas Joffrey Baratheon, jonka avustuksella pääsen tutustumaan myös omaan varjopuoleeni, ilman että minun tarvitsee ensinkään tähän oma-aloitteisesti pyrkiä. Niitä motiiveita joita tämä hahmo tuo minussa esiin, ei ole tässä syytä kuvailla, enkä myöskään ole niistä erityisen ylpeä. Ja epäoikeudenmukaisuushan ei totisesti jää ainoastaan Joffreyn toteutettavaksi.  

Tietoinen asenteeni räikeään epäoikeudenmukaisuuteen ei sisällä väkivaltaa muuten kuin ääritapauksessa uhrin puolustamisen tai itsepuolustuksen muodossa. Se on kuitenkin ilman väkivaltaakin sellainen, että jos pitäisin siitä kiinni sarjan kuvaamassa ympäristössä, minut hakattaisiin palasiksi kerran viikossa, edellyttäen että minulla olisi useamman kissan yhdeksän henkeä käytössä. Kuinka hyvin tämä asenne pärjäisi reaalimaailmassa itsesuojeluvaistoa vastaan, onkin sitten oma lukunsa.

Vaikka tässä tapauksessa onkin kyse fantasia sarjasta, niin minä silti allekirjoitan seuraavan tuntemattoman henkilön lauseen:

"God, grant me the serenity to accept the things I cannot change,

The courage to change the things I can,

And the wisdom to know the difference."

Vapaasti suomennettuna:

"Luoja, anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat joita en voi muuttaa,

rohkeutta muuttaa asiat jotka ovat muutettavissa,

ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

"...ja jos itse käyttäytyisit sillä tavoin törkeästi, että muut hakkaisivat sinut palasiksi, niin mikä tekee sinusta paremman."

Mahdollinen olemattomasti kuvailemani käytös perustuu siihen, että minulla ei ole pyrkymystä ruokkia tai palkita esim. sellaista käytöstä kuin kiristys tai muiden vapaan tahdon perusteeton ohittaminen. Mutta tästähän ei seuraa ko. metodien käyttäjän välitön moraalinen kvanttihyppy, vaan metodin käyttö jatkuu, ja todennäköisesti entistä tehokkaampana. Asenteeni ei siis ole kovin viisas. En näe itseuhrauksella juuri arvoa, jos se ei tapahdu rakkaudesta toista kohtaan, vaikka tapahtuisikin rakkaudesta oikeudenmukaisuutta kohtaan. Jos käytös (kuten kiristys) koskee myös muita ihmisiä, lähestymistapa tietenkin muuttuu jos näistä muista välittää.

Tähän efektiin ei muuten tarvita GoT:ta eikä muita sarjoja. Tämä Gordon Ramsayn puolen tunnin pätkä tuntuu riittävän mainiosti. Olisi mielenkiintoista tavata tämä sankari, ja antaa mahdollisuus demonstrioda kuinka hänen metodillaan liikutellaan miestä kuin maitolitraa.

____ ___ __ _

KSEKSE

Kuulin yllätyksekseni radiosta, että Suomesta on löydetty runsaasti Mammutin hampaita. Asian tärkeys velvoitti kertomaan.

____ ___ __ _

IDIOOTTI-REFLEKSI

Sain kunnian puhaltaa laitteeseen jolla mitataan ajokuntoa. Sen jälkeen sain seuraavan päähänpiston: "Pitääpä viestittää tuolle vastaantulijalle, että poliisi on edessä". Oliko se viisas päähänpisto? Ei tainnut olla. Siitä olisi voinut seurata se, että kännissä ajava olisi kääntynyt takaisin ja siten välttynyt kiinnijäämiseltä. Että se siitä altruismista. Luulen että tästä eteenpäin ko. refleksi ei enää aktivoidu ollenkaan.

TOUKOKUU 2015:

MIESASIA JA FEMINISMI

Miesasialiikkeen jäsen sylkäisi sammakon, joka aiheutti minussa reaktion jota kutsutaan englannin kielessä facepalmiksi. Minä en sen kotimaista vastinetta tunne. Olisikohan myötähäpeä? Ehkä tässä tapauksessa, koska olemme samaa sukupuolta. Sanamuotoa en kovin hyvin muista, mutta merkitys oli selvä, ja se oli seuraava:

"Myös naisille tulee määrätä asevelvollisuus, koska sellainen on miehillä."

Eli tasa-arvoon tasapäistäen ja velvollisuuksia toiselle sukupuolelle lisäämällä? Kämmentä otsaan niin että läsähti, ja suu auki. "Kuumettakohan toi koitti otsastaan", mietti ehkä vastaantuleva, joskaan en kiinnittänyt huomiota, oliko sellaisia.

Onhan toki lähes ylinormaalia ajatella, että "meidän pitää saada samat oikeudet kuin noiden". Joukkohenkeen perustuva terve itsekkyys on ehkä jopa astetta korkeammalla tasolla kuin henkilökohtainen vastaava, joten en osaa ihmetellä sen olemassaoloa. Kritisoin sitä ainoastaan silloin, kun sen sanotaan perustuvan tasa-arvo ajatteluun, eikä se sitä kuitenkaan ilmennä. Eli taas palataan tähän iänikuiseen jankutukseen asioiden oikeista nimistä, koska en pidä tyhjistä ja harhaanjohtavista termeistä.

Sukupuolien tasapäistäminen näyttää kyllä paperilla hyvältä. Itse kuitenkin uskon naisten ja miesten keskimääräiseen eroavaisuuteen monessakin suhteessa. Täten naisten pakkokouluttaminen tappamiseen pistää minut ajattelemaan, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Tässä ei tietenkään ole mitään ongelmaa niiden naisten suhteen, jotka ovat tähän halukkaita. Voivathan yksilöiden eroavaisuudet naisellisuuden ja miehisyyden suhteen olla suuria, henkilön biologisesta sukupuolesta riippumatta. Näen kuitenkin asevelvollisuuden luonnottomana suurelle osalle naisista, enkä myöskään näe olosuhteiden huonontamisen (jota velvollisuuksien lisääminen on) olevan oikea keino lisätä tasa-arvoisuutta.

Kiintiöajattelukin on matemaattisesti kaunis ajatus. Omasta mielestäni olennainen asia pitäisi kuitenkin olla halukkuus (kiinnostuksen määrä jotain ammattia kohtaan) ja kyvykkyys, ei sukupuolien sama lukumäärä jossain ammatissa. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa pitäisi siis määrätyssä ammatissa olla suunnilleen sama määrä miehiä ja naisia, jos halukkuus ja kyvyt ovat samat. Johtuuko suuri sukupuolijakauman eroavaisuus esim. hammaslääkärien ja ilmastointimekaanikkojen ammattien välillä epätasa-arvoisesta kohtelusta (tai edes kyvykkyydestä), vaiko halukkuudesta? Väitän että halukkuus on suurin vaikuttaja ainakin näissä esimerkeissä. Tämähän ei merkitse sitä, etteikö epätasa-arvoista kohtelua esiintyisi ollenkaan, ja ainakin maailmanlaajuisesti tarkastellen se on sietämättömän ilmeistä kaikille niille, joilla pää ei ole syvällä pensaassa.

Uskon siihen, että niidenkin joukossa jotka aktiivisesti mainostavat itseään oman sukupuolen asioiden ajamiseen viittaavalla tittelillä (MIESasia / FEMINismi), on sellaisia, jotka ajavat todellista tasa-arvoa, johon pykiviä itse kutsun equalisteiksi. Mielestäni tämä titteli kuitenkin vaatii melko paljon. Equalismi ei voi perustua siihen, että väitän ajavani oman ryhmäni tasa-arvoa, jos motiivina on itsetehostus, puhumattakaan kateudesta tai kostonhalusta. Edes se ei riitä, että olen aidosti kiinnostunut kanssaveljieni tai siskojeni olosuhteista. Se on jo saavutus, mutta silloinkin pysytään vielä naisasian tai miesasian piirissä ja juuri MINUN ryhmäni piirissä. Equalismissa vaaditaan kiinnostusta kumpaankin sukupuoleen kuuluvien tasa-arvoisuudesta. Jos miehillä on vajausta tasa-arvossa jollakin osa-alueella, niin sillä alueella ajetaan miesten asiaa, ja jollain muulla alueella taas naisten asiaa. Tämä on se yksinkertainen testi, joka määrittää onko henkilö equalisti - siis oman määritelmäni mukaan.

'Tosimiehiltä' ja 'vahvoilta naisilta' en edes odota henkilökohtaista agendaa laajempaa myötätuntoa. Kirjoitin nämä termit heittomerkeillä, koska en ollenkaan tarkoita todellisia vahvoja miehiä ja naisia. Sovinistit tai heidän naispuoliset vastineensa eivät välttämättä ole vahvoja, ainakaan sanan siinä merkityksessä kuin itse sen määrittelen - vihaisia ja aggressiivisia kyllä, ja jonkinlaista voimaahan sekin toki on. Itselleni todellinen vahvuus on yksinkertaistettuna kapasiteettia tarjota tukea, joten se ei ehkä ole nykytrendien mukaista vahvuutta. Trendikästä minusta ei kovin helpolla saa muutenkaan, kuin ehkä heikkona hetkenä voissa paistamalla. Trendikästä ja tarvitsevaa "kaikki mulle heti!" -tyyppistä vahvuutta jonka hyeenakin hallitsee, en laske todelliseksi vahvuudeksi, vaan itsekkyydeksi, joskin se on myös ihmisille normaali tila - ikäänkuin perus tila. Eettisesti neutraali kestävyys -tyyppinen vahvuushan on arvokas ja välttämätön asia ihmiselle. Kahta ensin mainittua vahvuutta voi vertauskuvittaa lampun ja magneetin avulla. Jos mielipiteeni tulkitsee niin, että olen itse hyvin vahva ja epäitsekäs, niin sitähän minä en voi estää muutoin kuin korkeitaan tällä tavalla vihjaamalla :)

Nyt rönsyilee jo paljon, joten takaisin aiheeseen. 

Mitä tästä pohdinnasta sitten jää käteen muuta kuin hyvin lievä ja ohimenevä punoitus vasuriin? Olen aikoinani Youtubessa tutustunut kummankin tasa-arvoryhmän edustajiin, ja väitän että motiivit ovat kirjavat. Tämänkertaisen miesasialiikkeen edustajan kuulemisen voisi sanoa olevan ikäänkuin piste i:n päällä sen suhteen, että en luota kummankaan leirin equalistisuuteen vain sen takia, että puheissa käytetään tasa-arvo -sanaa, vaan päättelen sen asteen yksilökohtaisesti käytöksen sekä mielipiteiden kokonaisuuden perusteella. Mielestäni feminismin ja miesasialiikkeen ulkopuolelta löytyy paljon 'tavallisia' ihmisiä, joilla on tasapuolisempi ja terveempi näkemys sukupuolten välisestä tasa-arvosta kuin monella asiaan omistautuneella, vaikka he eivät aiheen piirissä aktiivisesti touhuakaan, tai kukaties paradoksaalisesti juuri siitä syystä.

Vanha pohdintani aiheesta täällä.

"Läheskään kaikki feministit eivät väitä ajavansa kaikkien asiaa, joten kritiikkisi ei oikein täsmää."

Eipä täsmää niissä tapauksissa, koska silloin ei käytetä harhaanjohtavia termejä. Vaikka rivien välistä on varmasti helppo lukea sellaistakin, mitä siellä ei ole, niin olen sieltä kuitenkin usein lukenut (jos asiaa ei ole suoraan ilmaistu), että pyritään antamaan vaikutelma pyrkimyksestä yhteiseen tasa-arvoon, vaikka kokonaisuus ei tällaista ajattelua tue. Juuri näin tapahtui tällä kerralla.

____ ___ __ _

Edith Wharton: The Age of Innocence:

"In the centre of this enchanted garden Madame Nilsson, in white cashmere slashed with pale blue satin, a reticule dangling from a blue girdle, and large yellow braids carefully disposed on each side of her muslin chemisette, listened with downcast eyes to M. Capoul's impassioned wooing, and affected a guileless incomprehension of his designs whenever, by word or glance, he persuasively indicated the ground floor window of the neat brick villa projecting obliquely from the right wing."

Niinku mitä siis? Kohtalaisen hyvin yleensä ymmärrän enkkua, mutta nyt ei oikein ylety.

____ ___ __ _

Mitä sanoi pessimisti ikkunatyöntekijä, kun kuuli jälleen kerran lomautusten alkavan?

"Niinpä niin, touhu jatkuu edelleen samoissa karmeissa puitteissa."

Keksin tämän aikoja sitten, mutta piti kirjoittaa koska se on niin hyvä.

Hyvä minä - tämähän on täyttä puppua. Täytyy näköjään lukea myöhemmin mitä on kirjoittanut. Realistihan noin sanoo, ja optimisti tai työhönsä kyllästynyt lottovoittaja voisi sanoa:

"Pääseepähän ainakin hetkeksi eroon näistä karmeista puitteista".

____ ___ __ _

AUTENTTISUUS <vs> INDIVIDUALISMI

Kirjoitus- ja ajatusvirheitä tarkistaessani minua jäi hiukan hämäämään se, että puhuin valokuvauspähkäilyn yhteydessä näistä eri asioina, enkä kuitenkaan perustellut kantaani. Yritän nyt pekistetysti kuvailla vaikutelmiani niiden suhteen yksilön asenteina, enkä ulota pohdintaani sen pitemmälle. En tässä myöskään käsittele omaa luonnettani.

Individualismia leimaa yksilön muista erottuvuuden korostaminen. Se voisi ehkä mennä jopa niin pitkälle, että omien luontaisten (autenttisten) taipumuksien ilmentämistä vältetään, jos ne ovat liian 'yleisessä käytössä' toimiakseen itsetehostuksen välineinä - hyvin kärjistetysti ilmaisten. Tämä vaikuttaa ehkä itsenäisyydeltä, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta, koska se millaisena muut (ja heidän asenteensa) nähdään, selvästikin määrittää sitä minkälaisen kuvan henkilö haluaa itsestään antaa erottuakseen massasta, tai ainakin sitä peilataan muiden kautta. Tällainen haiskahtaa omiin sieraimiini lähinnä teatteriesitykseltä. Todellinen itsenäisyys on tila, jossa toisten arvostelmat (lähinnä negatiiviset) eivät olennaisesti vaikuta henkilön sielulliseen tilaan. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä, vaan itseasiassa paljastaa todellisen muista välittämisen (tai välinpitämättömyyden) määrän, koska välittäminen ei siinä ole vaihtokaupan väline. Siinä korostuvat toisen yksilöllisyys ja ominaisuudet määrittävinä tekijöinä, eikä se, miten toinen suhtautuu. Itsenäinenkin henkilö tekee luonnollisesti johtopäätöksiä ihmisistä myös itseensä kohdistuvan käytöksen perusteella, mutta negatiivisen kohtelun henkilökohtainen hyökkäys -vaikutelma jää merkityksettömämmäksi kuin sellaisella, jonka antipatiaan käytöksen henkilökohtaisuuden tuntu vaikuttaa ratkaisevasti. En tiedä kuinka harvinaista tällainen itsenäisyys on, mutta kovin yleiseksi en sitä arvioi.

Individualismi on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun arvostetaan omia yksilöllisiä ominaisuuksia ja tuodaan ne reilusti esille. Ilman valtavaa itsetehostuksen tarvetta henkilö todennäköisesti osaa arvostaa myös toisten yksilöllisyyttä, eikä vähättele kaikkea sitä, mitä "juuri minä en satu olemaan". Tällöin yksilöllisyyden korostaminen ilmenee luonnollisesti ikäänkuin autenttisuuden puitteissa.

Autenttisuudesta minulla on melko vähän sanottavaa. Se on yksinkertaisimmillaan omana itsenä olemista, ja omien taipumuksien sisäsyntyistä toteuttamista. Se ei tarvitse vertailukohtaa eikä agendaa, eikä oikeastaan voi sellaisiin nojatakaan autenttisuuden vähentymättä. Eläin on käsittääkseni autenttinen, jos ihminen ei tee siitä neuroottista.

Kummatkaan asenteet eivät automaattisesti ole hyveitä, koska myös täysin itsekäs ja häikäilemätön ihminen voi olla autenttinen ja narsisti voi olla individualisti, jolloin asenne muita kohtaan on; "ei noin, vaan katsokaa, näin" -tyylinen. Hyve <vs> pahe -asetelma on tavallaan näiden lähestymistapojen ulkopuolella, joskin autenttisuus tuonee sekä paheet että hyveet selvästi esiin.

Jos erottelu pitäisi pelkistää äärimmäisen lyhyeksi, voisi ehkä sanoa, että idividualismin motto on "haluan erottua", ja autentiisuuden; "minä elän".

____ ___ __ _

"Nuuhkikaamme seuraavaa ruokalajia"

Kaikkein tärkeimmät ja hienojakoisimmat aistimukset niin ruuasta kuin juomastakin aistitaan nenällä. Tätä ei kannata testailla flunssaisena, koska silloin puuttuu vertailukohta, vaan tukkimalla sieraimet ja maistelemalla sitten ruokaa, ja sen jälkeen päästämällä ilman taas nenän kautta ulos. Kielen aistimukset voivat olla melko voimakkaita ja konkreettisemman tuntuisia, joka tasoittaa tilannetta, mutta eri makujen määrä on huomattavasti pienempi kuin tuoksujen määrä. Entistä huimemmaksi ero tulee eri tuoksujen kombinaatioista.

Ihan kertauksen vuoksi, koska tässä nyt ei varmaankaan ole mitään uutta.

____ ___ __ _

SANASOKEUS

On sanoja joiden suhteen olen ollut sokea tyyliin puolet elämästa, ennen kun olen jossain yhteydessä tullut lukeneeksi sanan kunnolla. Englannin kielessä näitä sanoja on tietysti enemmänkin. Sanojen oikea muoto on oranssilla:

SINERBYKOFF

SINERBYCOFF

SINEBRYCHOFF

CHERVOLET

CHEVROLET

CLERASIL

CLEARASIL

MALBORO

MARLBORO

CRESENT

CRECENT

CRESCENT

DESIFIOINTIAINE

DESINFIOINTIAINE

HELMIKUU 2015

Radiossa pähkäiltiin osapuilleen tähän tapaan:

"Ongelma on se, että osa näistä jotka suunnittelevat kouluammuskelua ja fantasioivat siitä, eivät ole mielisairaita. Siitä johtuu, että ei oikein tiedetä mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä."

Että mitä tehdä kouluampumista suunnittelevalle, jos hän sattuukin olemaan täysjärkinen? Ottakaa nyt jukolauta se järki käteen ja miettinkää sitä sitten uudelleen. Älkää kuitenkaan liian pitkään miettikö. Ei minulla toisaalta ole mitään sitäkään vastaan, jos vaikkapa määrittelisitte mielenterveyden uudelleen, jos teillä kerran on sen suhteen ongelmia.

TAMMIKUU 2015

PILKKA KÄSIKRANAATTINA

Verkkouutiset 14. 1. 2015: "Perussuomalaiset nuoret järjestää pilapiirroskilpailun islamista"

Olin tyrmistynyt jo vuosia sitten, kun törmäsin Youtubessa 'Draw Muhammed day' -kampanjaan (Piirrä Muhammed päivä). Nyt tämän tyyppiset motiivit ovat tulleet uudelleen esiin monessa eri yhteydessä, vaatien lisää sivullisia ihmisuhreja. Vaikuttaa tosiaankin siltä, että voimme oppia historiasta ainakin sen, että emme ota siitä opiksi.

Parhaimmillaan ilmaisunvapauden käytössä voi olla kyse todellisesta halusta viedä asioita parempaan suuntaan tiedottamalla, kritisoimalla tai paljastamalla vääryyksiä. Kritisoinnin oikeutus ja tarpeellisuus on ilmiselvä, kun puhutaan uskonnon ja kulttuurin piirissä tapahtuvista ihmisoikeuksien rikkomisista. Ilmaisunvapaudella ei kuitenkaan ole itseisarvoa, vaan se on väline, jonka arvo ja oikeutus määräytyy sen mukaan kuinka sitä halutaan tai osataan käyttää, aivan kuten on asian laita konkreettistenkin välineiden, kuten kirveen kohdalla. Jos sananvapautta käytetään puhtaasti itsetehostuksen välineenä tyyliin; "katsokaa kuinka minä uskallan kritisoida [sitä ja tätä]", tai; "käytän sitä siksi, että minulla on siihen oikeus", niin silloin sitä ei käytetä oikein. Sen käyttäminen itsetehostuksen välineenä on typerää ja jopa raukkamaista, silloin kun siitä kärsivät muut kuin sen käyttäjä ja pilkan kohde, varsinkin kun tästä riskistä ollaan tietoisia.

Monet niistä jotka perustelevat pilkan oikeutusta pukemalla sen ilmaisuvapauden viittaan, haluavat myös purkaa vihaansa. "We should draw this fucker again. We have right to express our opinion", eli "meidän pitäisi piirtää tämä kusipää uudelleen. Meillä on oikeus ilmaista mielipiteemme". Viha sinänsä on usein oikeutettua. Nyt on kuitenkin jälleen kerran kyse 'asioiden oikeista nimistä', ja motiivi paljastuu tässäkin yhteydessä siitä, mitä hedelmiä kukin teko käytännössä tuottaa. Kyse on viimekädessä siitä, onko motiivi korjaava vai hajoittava. Pilkka voi toimia hyvin vihan purkamiseen, mutta silloin ei puhuta sananvapauden rakentavasta käytöstä, vaan lähinnä itse-terapiasta.

Jos mielipiteenvapautta käytetään keskisormen näyttämiseen - tässä tapauksessa pilkan muodossa, niin onko sillä vaikutus joka aiheuttaa islaminuskoisten piirissä oivalluksia heidän uskonnossaan tapahtuvien ihmisoikeuksien rikkomisten epäeettisyydestä (riippumatta siitä onko heillä halua niitä muuttaa), vai vastaanotetaanko se tarkoituksellisena loukkauksena, ja lisätään siten vihaa toisinajattelijoita kohtaan, ja kaikkea mitä siitä seuraa? Luulisi, että tämän vastaamiseen ei tarvittaisi kovin suurta psykologista tietämystä. Ainakin uskonnolliset ihmiset tietänevät mikä arvolataus sillä mielikuvalla on, jonka he ovat Jumalasta muodostaneet, ja mitä sen pilkkaaminen heissä aiheuttaa.

Jos joku saa tästä sen käsityksen, että pidän vastareaktioita väärään ilmaisunvapauden käyttöön oikeutettuina, niin hän on väärässä. Jos näitä täysin vääriä vastareaktioita ei olisi, ei minulla olisi mitään syytä kommentoida asiasta. Seuraisin vain sivusta kuinka ihmiset testailevat kantapään kautta, minkä tyyppinen kritiikki on rakentavaa, ja mikä nasahtaa omaan nilkkaan. Tässä tapauksessa se nyt vain ei satu nasahtamaan ainoastaan omaan nilkkaan, eli se ei ole pelkästään bumerangi, vaan myös käsikranaatti.

Yhtä tärkeää kuin on tuoda esille ihmisoikeusrikkomuksia, missä tahansa muodossa se tapahtuukin, on toteuttaa tämä täsmäkritiikillä juuri näihin väärinkäytöksiin.

Lisäys:

Aloin kuuntelemaan radio-ohjelmaa keskeltä, joten kokonaiskuvaa minulla ei ole - se pitää ottaa tässä huomioon, mutta siitä eteenpäin vallitsi suuri ihmetys sen suhteen, että monet kiinteistön omistajat eivät hyväksy Charlie Hebdo -aiheeseen liittyvien uhrien 'kunniaksi' toteutettavaa näyttelyä kiinteistössään. Näyttely sisältää mm. kotimaisten pilapiirtäjien tuotoksia, tämän käsityksen sain. Kieltäytymisistä vedettiin sellainen johtopäätös, että kyseessä on seuraamusten pelko. Sitten heilahdettiin päättelemään, että kiinteistön omistaja antautuu terrorismin edessä. Minähän en voi väittää, etteikö näin voisi ollakin. Ei tullut kuitenkaan taidetyypille mieleen edes spekuloida, että jospa kiinteistön omistajat eivät hyväksy pilkkaa oikeana metodina. Miksi ei ajatus sitten ylettynyt tähän saakka, sitä voi vain arvailla, mutta jos on vahvasti pilkan puolesta puhuja, niin veikkaan että omatkin tämän metodin epäeettisyyteen viittaavat ajatukset saavat välittömästi luunapin, jos niitä nyt edes mieleen tulee. Olisihan niiden kanssa eläminen kiusallista ja vähentäisi draivia nykyisen metodin käytöstä. Enkä tämä aiheuttaa jonkinlaisen esteen nähdä ulkopuolista eettisesti perusteltua kriittisyyttä, tai ainakin se nähdään järjettömänä. Herää myös kysymys, että onko huoli kiinteistössä kävijöiden turvallisuudesta jollain tavalla epäjalo motiivi, ja jos ei se sitä ole, niin pitääkö pistää sellaiset lasit päähän, että se alkaa siltä näyttämään?

Mielestäni ei pidä sekoittaa keskenään näitä kolmea asiaa:

1. Käsitystä jonkin toiminnan epäeettisyydestä, tämän periaatteen ilmaisua ja sen mukaista toimintaa.

2. Sellaista toimintaa, jolla pyritään estämään muiden kuin itsen (esim. kirjastossa kävijöiden) vahingoittuminen.

3. Pelkoa ilmaista kritiikkiä esim. terroristeja vastaan, koska pelätään itselle koituvia seuraamuksia.

KESÄKUU 2014

"Miksi et perusta blogia?"

Hyvähkö kysymys. Kirjoitusteni korkealaatuisuus, selkeys ja lähes universaalinen käytäntöön sovellettavuus ja hyödyllisyys kyllä suorastaan vaatisivat sitä, tämän toki tiedostan. Ehkä tunne päivitysvelvollisuudesta kuitenkin lisääntyisi. Silloin tulisi kiusaus käsitellä myös turhia aiheita - asiaintila, johon minulla ei tällä hetkellä ole minkäänlaista kosketuspintaaaaa...

- Hei Taaplari! Sä torkut. Herääkkös?

- No moi - täh?... joo istu alas vaan. Mitäs?... tosiaan blogista piti puhua...

...niin, että lisäksi egon ääni voisi muuttua kuiskauksesta puhevoimakkuudelliseksi jos lukijakunta alkaisi kasvaa. Se toisaalta toimisi sopivasti narsismitestinä. Olisihan minulle ihan oikein jos narsismini määrä tulisi esille, jos sitä olisi. Itseasiassa tässä vaiheessa (varsinkin valokuvauspähkäilyn jälkeen) alan tulla siihen johtopäätökseen, että yksilöllisyyden toteuttaminen, jota toisaalta aidosti puolustan, leimautuu mielessäni helposti narsismiksi. Johtuneeko suomalaisuudesta, vai siitä että rehellisen yksilöllisyyden esilletuomisen ja narsismin eroa - niin suuri kuin se todellisuudessa onkin - on joskus vaikea ulkopuolisen havaita. Jäljelle kuitenkin jää vain yksi oikea vaihtoehto, eli rehellinen omana itsenä oleminen, jossa lienee riittävästi haastetta, vaikka se simppeliltä kuulostaakin. Jos aletaan pilkkua viilaamaan, niin voisi väittää että omana itsenä olemisessa ei voi olla haastetta, koska sitä ei voi mitenkään välttää, mutta ehkä pointtini tuli selväksi. Suurimmalle osalle omana itsenä oleminen voi kylläkin olla luonnollinen tila. Hatunnostoni sen johdosta.

"Minkäköhän kuvan lukijat saavat" - tyyppistä ininää kuuluu taka-vasemmalta, mutta sen kuunteleminen on suoraan sanottuna epäkypsää, eikä ole mikään hyvä syy blogiutumista vastaan. Se pitää tässä iässä pystyä ohittamaan samalla tavalla kuin nurmikon leikkaaja kokee hyttysten häiritsevän olemassaolon, mutta jatkaa hommiaan niistä huolimatta. Minä en yksinkertaisesti hyväksy sen dominanssia itseni yli. En vertaa lukijoita hyttysiin, vaan henkilökohtaista tendenssiä miettiä sitä mitä muut ajattelevat. Tällainen ajatushyttynen saapuu ilman omaa lupaani, joten 'miettiä' -sana ei ole kovin kuvaava, koska se viittaa siihen, että ryhdytään tietoisesti miettimään jotain. Muille on annettava valinnanvapaus tulkita tekstiäni täysin omista lähtökohdistaan käsin. Tämä on kyllä vähän niinkuin sanoisi, että "annan painovoimalain vaikuttaa", koska siihen, minkä kuvan kukin muodostaa, ei tulla minulta kysymään lupaa. Tarkoitankin omaa asennettani tähän itsestäänselvään faktaan - että on turhaa pyristellä sitä vastaan, tai muutenkaan sitä spekuloida ja arvailla. Sellaisessa pohdinnassa menee aikaa hukkaan tasan sen verran kuin sitä harrastaa. Harhaanjohtavuus on kyllä hyvä minimoida, mutta se voi johtaa turhiin tarkennuksen tarkennuksiin, ja voidaan ehkä väärinkäsittää jopa lukijan älyn aliarvioinniksi, jonka kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, vaan kyse on kriittisyydestä omaa ilmaisukykyäni kohtaan. Tämä voi näkyä nykyisessäkin vähemmän julkisessa asetelmassa.

Todennäköisesti jatkan tällä semi-julkisella tyylillä. Voinhan tarvittaessa viitata mielipiteisiini esim. täällä pohtimiini aiheisiin liittyvien keskustelujen yhteydessä, ja jakaa niitä muutenkin niin paljon kuin huvittaa.

Ps.

Se, että puhuin egosta ikäänkuin se olisi erillinen tyyppi, ei tarkoita että olisin jakomieliset... taikka siis että olisimme jakomielinen... tai jotain.

____ ___ __ _

ORCHID FRAGRANCE - a gift for you(tube) from Finland

*Klikkaa suomalaista musiikkivideota tubessa*

Videota ei näytetä, vaan ruudussa lukee:

"Video ei ole käytettävissä maassasi. Pahoittelumme"

Eli:

"Mä posautan nyt luunelosella sun naamariin"

*POKS*

"Pahoitteluni" *hah hah*

Haistappa sinä tube siis kukkanen jos jostain löydät. Onko se niin kauheaa jos me suomalaiset kuulemme kotimaista musiikkia tubessa? Vähentääkö se ehkä haluamme ostaa kotimaisten artistien tuotoksia? Ko. videon kieltäminen suomalaisilta on niin irrationaalinen asia, että en edes osaa kritisoida sitä.

Ai niin, tubehan on meille ilmainen palvelu, joten emme voi vaatia mitään. Pitääpä laittaa asioita vähän perspektiiviin, ja muistaa niitä vähintään neljää hyvää videota joita saa katsoa.

____ ___ __ _

MINÄ, KAMERA JA KOHDE

"Netti on pullollaan kuvaamisohjeita. Niistä kannattaa aloittaa."

Tilasin aloittelijan järjestelmäkameran (Nikon D3200). Sain sen kohtalaisen edullisesti, koska uusi malli (D3300) on tullut markkinoille vuoden alussa. Tilaamani kamera on ensimmäinen digitaalinen järjestelmäkamerani.

Mahdankohan olla valokuvausharrastajien mielestä 'vetäny jotain sientä', kun haluan aktiivisesti välttää valokuvaus tutoriaaleihin tutustumista, ja kaikenlaisia 'se oikea tapa tehdä' sitä ja tätä -tyyppisiä sääntöjä? Haluan katsoa mitä kameralla voi tehdä minimoidulla automatiikalla (tähän voin käyttää ohjekirjaa ja tutoriaaleja), ja ynnätä siihen sen mitä kulloinkin haluan kameran avulla ilmaista. Haluan siis opetella valokuvaamaan eri kohteita aivan ruohonjuuritasolta lähtien, käyttämällä kameran ominaisuuksia ja omia kykyjäni.

Motiivini ei ole niinkään individualismi, vaan autenttisuus. Jos jälki on karheaa ja epätäydellistä, niin sellaista se sitten on. En pyri välttämään yksilöllisyyttä. Se ei ole edes mahdollista, koska se astuu kuvaan heti kun valitsen valokuvauksen aiheen ja kohteen. En näe sitä negatiivisena asiana muutenkaan. En kuitenkaan pidä yksilöllisyyden ylikorostamista mielekkäänä valokuvauksessa (tämä on makuasia), vaan haluan korostaa kohdetta. Pääpointtini on kuitenkin se, että pyrin olemaan kahden kesken aiheen, ja sen kanssa mitä haluan aiheesta tuoda esille, ilman toisen käden oppeja ja teorioita - niin hyödyllisiä kuin ne voivatkin olla. Oma tyyli toteutuu joka tapauksessa ilman että siitä tulee itsetarkoitus (joka olisi individualismia), jos onnistun soveltamaan edellä mainitsemaani metodia. Täytyy kyllä myöntää, että minun on vaikea pukea sanoiksi sitä eroa, joka on individualismin ja autenttisuuden välillä, mutta en nyt suoraan sanoen jaksa välittää siitä.

Aiempien pitkälle automatisoitujen halpakameroitteni suhteen ei ole tarvinnut tällaisia pähkäillä, tai ei ainakaan ole tullut sitä tehtyä. Siitä kiitos nykykameroiden joskus hämmästyttävän hyvin toteutetulle automatiikalle. Puolisokean ihmisen ensimmäinen valokuva automaattikameralla, on todennäköisesti paljon onnistuneempi kuin monet omat täysmanuaaliset tuotokseni. Metodini soveltuukin parhaiten maisemien, asetelmien ja esineiden kuvaamiseen, koska nämä aiheet sallivat runsaasti kikkailuaikaa. Ei ole tarkoitus tahallaan lirauttaa omaan tennariin kieltäytymällä täysin automatiikan käytöstä, koska silloin jättäisin aihealueita kokonaan käyttämättä, kuten yllättäen ilmestyvät ja nopeasti liikkuvat kohteet.

- -- Takinkääntö päivitys -- -

Niinhän siinä sitten kävi, että olen aivan liian kiinnostunut aiheesta ollakseni tutustumatta muiden mielipiteisiin ja toimintatapoihin. Lähtökohtani ei alunperinkään ollut vähätellä kokeneiden harrastajien tietoa ja taitoa, vaan näkökulmani tiivistyy sujuvasti sanaan 'makuasiat'. Niin paljon kun vierastankin 'täytyy' -sanaa, niin olen sitä mieltä, että valokuvaus täytyy toteuttaa omalla tyylillä, tai siitä tulee muiden matkimista. Matkiminen on jopa välttämätöntä jos opetellaan tanssia tai uutta kieltä, mutta se ei sovellu yhtä hyvin kaikkeen. Toisaalta opiskelu sijoittuu aina johonkin matkimisen ja ulkopuolisen tiedon automaattisen omaksumisen <vs> itsenäisen muuttujien tiedostamisen ja niiden käytäntöön soveltamisen välimaastoon. Asetelmaa on siis hyödytöntä mustavalkoistaa. Tutustuessani muiden näkemyksiin, tiedän enemmän aiheesta ja sen mahdollisuuksista, eli minulla on tavallaan laajempi työkaluvalikoima josta valita. Käytän sitten näitä työkaluja sen mukaan, kuinka toimivina niitä pidän, ja kuinka hyvin ne sopivat omaan tyyliini. Asetelmahan on tässä hiukan samantapainen kuin maailmankatsomuksienkin suhteen. Jos tunnen paljon eri maailmankatsomuksia, niin se voi laajentaa perspektiiviä ja lisätä suvaitsevaisuuttakin (ja joidenkin kohdalla kriittisyyttä), mutta ei ainakaan omalla kohdallani johda kaikki käy -tyyppiseen asenteeseen, vaan auttaa paremmin hahmottamaan, mikä on se oma juttu.

____ ___ __ _

PIHARATAMO

...on masonarsistinen tyyppi. Tämän käsityksen sain kuunnellessani tänään radiota. Se kestää tallaamista, ja oikein toivoo että sitä tallotaan. Se on kuitenkin oikeasti kiero narsisti, koska sen motiivina on tartuttaa tahmeita siemeniään jalkoihin ja renkaisiin levittääkseen niitä. Jos olet sadisti, voit kyllä nauttia sen tallomisesta, mutta haluan pilata ilosi kertomalla, että piharatamot naureskelevat keskenään kun olet mennyt.

Nimi on Lönnrotin keksimä, ja juontuu siitä, että ennen muinoin sana 'rata' tarkoitti myös polkua. Sen moderni nimi voisi siten olla 'Pihapolkumo'. Itse ehkä ehdottaisin nimeksi 'Kesäpolukas' tai 'Polkulehti', jos sillä ei vielä nimeä olisi.

____ ___ __ _

SIAN KORVAA

...maton hinta. Mä sian korvan hinnan kerron nyt. Valmis?

Okei, se on 52 euroa kilo. Melko legendaarinen hinta - täh? Vähän katetta ehkä? On siinä. Se on mielenkiintoista, koska kalleimmat jauhomakkarat yltävät noin 10 euron kilohintaan. Siankorvat ovat henkisesti todella happamia ostaa. Koira vaan sattuu pitämään niistä paljon, kuten tästä kuvasta voi ehkä päätellä. Eli ei muuta kuin siankorvapussi käteen ja pitkin hampain kassaa kohden.

Nyt löysin netistä 8 euron kilohintaisia korvia. Ei tarvitse juuri miettiä mitä tehdä, jos ovat edes lähimain samaa laatua. Tässä vaiheessa kyllä herää kysymys, että "mitä ihmeen laatua?", ja jää ainakin minulta vastaamatta.

TOUKOKUU 2014:

JUST NY EI PYSTY, eli byrokratian rattaissa

Taaplari on hävittänyt kuvallisen henkkarinsa, ja nyt hänen tavoitteenaan on hakea erääseen vanhaan käyttämättömään moottoripyöräänsä ilmoitusosa. Tämän vehkeen rekisterikilpi on ties missä - jos sielläkään. Hän ottaa katsastuskonttorille sukulaisensa mukaan todistamaan henkilöllisyytensä. Ihmettelyn määrää on karsittu seuraavista keskusteluista.

- Moro! Mun nimellä on siellä tiedot Suzuki merkkisestä endurosta. Siihen uudet paperit tulin hakemaan. Hän todistaa henkilöllisyyteni.

- Rekisteritunnus pitäisi tietää

- En muista. Siellä se kyllä näkyy koneella.

- Me ei pystytä antamaan papereita, jos ei sulla ole rekisteritunnusta.

- No... näättehän te sen sieltä...

- Sulla pitää olla runkonumero tai rekisteritunnus.

- Niijoo... me tästä lähdetään, niin tsekkaillaan sitten uudelleen kun saan sen runkonumeron.

Myöhemmin ennen lähtöä uudelle paperinkalastusretkelle, Taaplari soittaa toiselle katsastusasemalle, tarkistettuaan rekkarin vakuutusyhtiöstä.

- Meillä tossa oli vähän erikoinen episodi toisella konttorilla, jossa [selittää asian] ...enkä sitten saanut uusia papereita. Mä vaan tässä tarkistan, että ei lähdetä taas turhaan ajelemaan.

- Me ei voida antaa ilmoitusosaa jos sinulla ei ole henkilöllisyystodistusta.

- Siis just sen takia otan sukulaisen mukaan...

- Juu, mutta me ei silti voida. Ilmoitusosa on virallinen arvopaperi. Trafilla on sellaiset säännöt. (En ole täysin varma oliko nimitys juuri arvopaperi)

- öö... niimmut...

- Mutta sä voit tehdä valtakirjan, jolla valtuutat jonkun muun hakemaan sen.

- Siis... voi veljet sentään... no me tehdään sitten sellanen.

- Sen voi tehdä paikan päälläkin ihan vapaamuotoisesti.

- Oooolraidi... *plus jotain lisäkyselyitä*

Seuravalla visiitillä Taaplari valtuutti sukulaisensa ottamaan vastaan paperin, jonka tämä sitten sujuvasti ojensi Taaplarille. Siinä kaikki.

____ ___ __ _

"Ei me löydetä sitä konetta nytte, sori"

No juu ei siinä mitään. Vastahan siitä on vähän reilut 40 vuotta kun ihminen kikkaili itsensä kuun pinnalle. Tässä valossa ei kai voi vielä vaatia nykytekniikalta sellaista saavutusta, että osaisivat tehdä mustaan laatikkoon sellaisen jäljitysjärjestelmän, että se löytyisi vaikka ison kiven takaa.

Siinä mielessä olen jäävi puhumaan, että en ole juuri seurannut uutisointia, mutta koneen löytymättömyys kertonee jo jotain. Ainakin minulle se suorastaan huutaa: "Hei sinä siellä! Ihmettele, ihmettele paljon!" Ja meikäpoikahan uskoo ja ihmettelee. Paljon.

HUHTIKUU 2014:

LAATULANKKU: Fondato Silenzio

Nyt kannattaa ehkä hankkia hifisysteemin alle alusta, joka takaa kolmiulotteisen live -konserttia vastaavan, eli holograafisen elämyksen, kuten lankun valmistaja sen kuvailee. Sen tarkoitus on poistaa kaikki mekaaninen värinä, jonka sähköiset komponentit voivat aiheuttaa. Hinnat lähtevät 2500 dollarista, ja suurinkaan malli ei maksa kuin 4000 dollaria. Valmistajan mukaan lankkuja ei tarvitse ostaa kuin muutama: "Aloita optimointi vahvistimesta / vahvistimista, jatkaen esivahvistimeen ja CD soittimeen, tai D/A muuntimeen. Positiivisen vaikutuksen saat aikaan myös käyttämällä 'Fondato Silenzioita' kaiuttimiesi alla." Hankkiminen siis tuskin on rahasta kiinni. Korkeintaan joidenkin kohdalla sen puutteesta, hehha. Lankun vaikutus tulee varmaankin mainiosti esille, jos käytetään Magnum Opus SC G5 kaiutinjohtoja, joiden hinnat alkavat reilusti alle 70 000 eurosta täällä. Ei liene hullumpi idea ostaa samalla otsoni -plasma diskanteilla varustetut Sphäron Excalibur kajarit. Ne saa 260 000 euron hinnalla täältä, kuten mainitsemani piuhatkin.

Siitä ei yllättäen ollut mitään mainintaa, että kaiuttimet luultavasti aikaansaavat snadisti enemmän värinää, kuin on se värinä, jota lankku on suunniteltu poistamaan. Mutta mitäpä tuollaista sivuseikkaa turhaan mainitsemaan, koska lankkuhan voi toimia hyvin jos kaiuttimia ei käytetä. Laitteet voi lisäksi sijoittaa erilliseen äänieristettyyn huoneeseen, jolloin kaiuttimia voi jopa käyttää. Niin, ja kuulokkeetkin on keksitty, joten ongelmia tuskin pahemmin ilmenee. Onko minulta jäänyt jotain laitteen puolesta puhuvaa huomaamatta? Ehkä.

Johtopäätös:

Jos löytyy riittävästi moraalisen selkärängan joustavuutta (näin kauniisti ilmaistuna), niin a vot, kyllä löytyy bisnessarkaa High-End markkinoilla, kertokaa minun sanoneen. Jos jossain plasebon merkitys on suuri, niin nimenomaan High-Endin piirissä. On varmasti paljon rehellisiä yrittäjiä, joiden polttoaineena on intohimo luonnolliseen äänentoistoon, ja laitteiden käyttäjissä on terveellä kriittisyydellä varustettuja, mutta plasebo voi ovelasti vilahtaa tietoisen harkinnan seulan läpi myös alitajunnan puolelle, aivan siitä huolimatta, mikä on laitteen valmistajan motiivi tai laitteen todellinen laatu.

- Mutta eiväthän mainoksetkaan ja niiden symboliikka vaikuta minuun mitenkään.

- Aha, no sehän on hyvä sitten.

Olen muuten kuunnellut Sphäron Excalibureja TL-audiossa Hämeenlinnassa (päättäväisellä motiivilla niiden ei-hankinta (jonka toteuttamisessa köyhyyteni hiukan auttoi)), ja ne kuulostivat lievästi sanoen laadukkailta - plasebolla tahi ilman.

____ ___ __ _

VAHINGONILO

Käsittelen ensin vahingonilo -kolikon negatiivista puolta typerähkön sanonnan; "vahingonilo on paras ilo" kautta. Ehkäpä viilaan pilkkua kun sanon, että se ei ole ilo, vaan nautinto. Väittäisin että ilo on hiukan toisenlainen tunne. Elämänohjeena sanonta on paska, mutta asiaintilan ilmaisijana ehkä joskus osuva. Voi siis pitää paikkansa, että joillekin toisten epäonnistumisen tai kärsimyksen aiheuttama nautinto on se paras nautinto. Haluaisin uskoa että tämä on harvinaista. Jos se on yleisasenne toisia kohtaan, ja siitä ollaan kovin ylpeitä, niin se mitä minä tunnen kyseisiä henkilöitä kohtaan on - paradoksaalista kyllä - juuri samaa, jota heissä halveksin. Kateuden ja riittämättömyyden tunteet eivät ole halveksittavia, mutta jos mielellään käyttää keinoja niiden lievittämiseksi nimenomaan toisten kustannuksella, niin skenaario muuttuu ja herättää ainakin itsessäni ristiriitaisia säälin, halveksunnan ja huvittuneisuuden sekaisia tunteita. Jos kritisoin tai moitin jotain, niin se ei tarkoita että olisin itse siitä vapaa. Koen kyllä tunteeni olevan tässä tapauksessa oikeutettu, mutta mene ja tiedä.

Vahingonilon oikeutettu versio syntyy, kun on olemassa vihaa tai halveksuntaa toista kohtaan esim. jonkin vääryyden seurauksena. Ehkä sekään ei ole kovin jalo tunne, mutta tunne jonka takia on turha itseään moittia, tai mennä sitä kieltämään. Oikeutetun vahingonilon suuruus lienee melko suoraan verrannollinen sen hetkisen kostonhalun määrän kanssa.

*kolikon kääntö tähän*

Tilannehuumori on negatiivisesta vahingonilosta yhtä kaukana kuin timantti on hiilestä. Se ei sisällä mitään pahansuopuutta, vaan on spontaani sisäinen huumoripurkaus, jonka sulkemiseen ei aina meinaa löytyä hanaa. Se on aidoimmillaan niin spontaania ja tahdon tavoittamattomissa, että moraalin säännöt eivät siihen mielestäni ylety. Tässä YouTube videossa on suhteellisen hyvä esimerkki positiivisesta vahingonilosta, joka on vilpittömän sokea näkemään sen kohteen tukalaa olotilaa: Nauruhanan sietämätön löytymättömyys

____ ___ __ _

Kuviteltu keskustelu:

- Sä oot kans melkonen totanoin... pilkunnussija, ja vastarannankiiskiki kyl välillä osaat olla.

- Pilkunnussija? Miten sä voit tommosia ees puhua? Sehän nyt on ihan mahdotonta... eihän pilkussa oo reikää edes, hyvänenaika... ja vastarannankiiski en TODELLAKKAAN ole!!! 

*hmm... hetkinen*

No joo, mutta vakavasti ottaen, myönnän kyllä että olen joskus 'kolikonkääntäjä'. Kolikonkääntäjä pyrkii ottamaan mukaan näkökulmia, joita ei keskustelun aikana ole otettu huomioon toisen tai itsen taholta, tai jos keskitytään yksipuolisesti johonkin määrättyyn näkökulmaan. Vastarannankiiski pyrkii käsittääkseni korostamaan omaa näkökulmaansa, keskittyen lähinnä oikeassaolemiseen. Sillä ei tarvitse olla paljoakaan tekemistä itse asioiden kanssa. Sanonta; "asiathan tässä kiistelevät, eivät henkilöt", on kaunis ajatus, mutta sellaiseksi usein jää. Se voi joskus toteutua, mutta usein kiistelevät henkilöt, ja asioita käytetään miekkoina. Siihen lipsahtaa hyvin helposti sellainenkin, joka alunperin yrittää vilpittömästi keskittyä jonkin asian tarkasteluun, jos huomaa (tai luulee) että toisella ei sellaista motiivia ole. Eri mieltä oleminen on välttämätön osa vastarannankiiskeyttä, mutta sen rehellisellä ilmaisulla ei tarvitse olla mitään tekemistä kummankaan lähestymistavan kanssa sinänsä. Erimielisyys vain on joskus fakta.

Kolikonkääntäjä on eräänlainen väliinputoaja, joka saa vastarannankiiskin maineen, jos ei keskustele toisen kolikonkääntäjän kanssa - se on selvää. Oma live -verbaliikkani on sen verran kömpelöä, että minusta ei vastarannankiiskeyteen taida olla, ja jos saan itseni siitä kiinni, koen sen muutenkin hiukan itseironisesti huvittavaksi. Mielestäni se nyt ei ole mitenkään paha asia, mutta jotenkin kornia se kyllä on, kun mukamas käsitellään jotain asiaa, ja todellisuudessa kuunnellaan toista vain sen verran, että voidaan pistää paremmaksi. "Pistetääs väittelykisa pystyyn" -alkuasetelmalla korniutta ei olisi.

____ ___ __ _

MUIDEN HAJATELMIA, eli Santerin sanattelut

Päätin viettää jälkimmäisen sairaslomapäiväni kuunnellen Project Gutenbergistä löytämääni Santeri Alkion "Aikamme Kuvia I-III" novellikokoelmaa (1889 - 1891), käyttäen Microsoft Annan ääntä Balabolkassa. Seuraavassa muutamia otoksia, joissa ei ole omia kirjoitusvirheitäni, koska ne on copy>pastetettu suoraan dokumentista:

Kuinkahan jaksaakaan tuo Lautamies noin paljo ryypätä? Jo minä nahaksi menisin, jos tulla tavoin…

Lautamiehen suu meni vähän hymyyn ja vakavana katseli hän pilviä kohden.

Puotilaiset antoivat Santerille sikarin ja nauroivat takapuolella.

… silmät kiintyivät tähtäämään hevosen korviin… Kas hullua, kuinka mukavasti ne viirailevat, nuo korvat!…

Mielonen röyhisti rintaansa, koetti asettaa itsensä suorassa ja pönäkästi istumaan. Vaikealta se tuntui, kun juopunut veri niin itsepintaisesti tahtoi ruumista huljuttaa.

Kas mokomaa! kaikille sitä pitäiskin tässä olla valmiina kestikevarissa ruokaa laittamaan… Vieraan ulko-asu varmaankin herätti emännässä tuon suuntaisia ajatuksia, sillä leuka kohosi ja alahuuli venyi neljännes tuuman ulommaksi ylihuulta.

Viimeisetkin kärsivällisyyden oireet, jotka vielä kiekailivat vieraassa ja kauan olivat jo lähtöä hankaileet, lehahtivat nyt, kuin kurki lentoon.

Toverit öyhkyivät jokainen, — mistä lie tullutkaan sellainen yhteinen puuska? Öyhkyivät vaan ja koettelivat josko he jo saattaisivat härjän tavalla öyhkyä.

Rengit ja päiväläiset istahtivat vielä piippuun panemaan.

Lautamies oli koko ajan muodostellut suutansa ja oli nyt onnistunut saada ylähuulensa samallaiseen viisaasen kurttuun kun oli nähnyt tuomarin tekevän vaikeita asioita käsitellessä.

Isäntä ilmaisi nyt mielialansa voimallisilla käsitempuilla, joiden tarkoituksena oli Paljeströmin vieminen ulos portista ja sullominen rapakkoon.

Sitten hän meni ulos ja rupesi isällisen rakkauden koko voimalla kutsumaan takaisin kotolaisia, jotka hän ymmärsi pois paenneen. [ ... ] Useammalla eri tempuilla vielä itseään huviteltuaan, rupesi hän, viinan jumalaa hartaasti rukoillen, riisuutumaan levolle. Mutta vaatteet takertuivat jollain tapaa riisuessa, niin että niitä oli vähän vaikeallainen irroittaa.

Project Gutenberg - Suomi

Balabolka

____ ___ __ _

TELEPATIA - merkki henkisestä kehityksestä

Suomennos:

"...ota myös selvää kuinka telepaattinen jo olet, ja kehitä kykyäsi edelleen."

Haistappa.fi/heti.html eli sattöfakap!

Jos telepatia olisi mahdollista, niin sen käyttäminen olisi yksityisyyden loukkaamisen kaikkein törkein muoto mitä pystyn kuvittelemaan, ja päihittäisi törkeydessään sen, että ihmisellä olisi kyky olla näkymätön, ja hän sitten olisi 'kärpäsenä katossa' seuraamassa toisten tekemisiä. Telepatia olisi oman moraalisen kompassini perusteella hyväksyttävää vain seurapelinä, ja tasan tarkkaan sen ajan kuin on mukana olevien kanssa sovittu.

____ ___ __ _

SATUNNAISHAJATELMIA

Käytän sanageneraattoria (täällä), joka arpoo satunnaisesti 8 sanaa, joista minun on valittava aihe.

carrot

winner

minute

boutique

concert

skirt

roof

journalist

WINNER > VOITTAJA

Ihmisellä tuntuu olevan vahva tendenssi integroitua johonkin laajempaan kollektiiviin (voi että oli hienosti sanottu). Siitä sitten seuraa esim. se, että itselle voi tulla voittajafiilis, vaikka ei ole ollut kertakaikkiaan millään tavalla osallisena 'oman joukkueen' voittoon. Paikan päällä olevat voivat kyllä kannustuksellaan siihen jopa vaikuttaakin. Omistautuneisuudesta määrätylle joukkueelle voi myös seurata se, että ei osata nauttia muiden joukkueiden taidoista ja pelaamisesta, ja arvostaa niitä, vaikka kyseessä olisi erittäin tasokkaita pelaajia. Neutraalilla asenteellahan pitäisi voida nauttia kaikista huippusuorituksista tasapuolisesti.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään taitojen ihailusta, vaan haetaan nimenomaan tunnetta ja jännitystä, johon omistautumisen kautta voidaan päästä. Tämä voi tietenkin mennä äärimmäisyyksiin esim. jalkapallohuliganismin muodossa, mutta on parhaimmillaan urheilun seuraamisen mehukas ydin, joka nauraa pilkallisesti kaikelle spekuloinnille sen epärationaalisuudesta, niinkuin sen pitääkin tehdä.

___ __ _

Toinen valitsemani sana - ja viimeinen näistä sanoista - on 'minute'. Tämän sanan (joka on tässä muodossa englanninkielinen) käännös suomen kielelle (jota tässä sivustolla pyrin mahdollisuuksien mukaan käyttämään) on - uskokaa pois - 'minuutti'. Näin minä olen käsittänyt tällä passiivisesti elokuvien tekstityksistä oppimallani englanninkielen taidollani. Toivottavasti olen tämän asian suhteen oikeassa (uskoisin olevani). En nyt kuitenkaan näe tarpeelliseksi tätä asiaa painottaa ja muutenkaan käsitellä tämän enempää, koska tämä sana on vain viitteenä sille mistä kirjoitan, ja joka tässä on se varsinainen pointti - luonnollisesti. Omasta näkökulmastani käsin, tosin.

MINUTE > MINUUTTI

Itselläni ei ole mitään tietoa tai havaintoja ajasta. Kelloja, tapahtumia ja taivaankappaleiden liikkeitä, pimeää ja valoisaa, lunta ja vihreää ruohoa olen nähnyt. Ajasta minulla ei ole sen enempää todellista havaintoa, kuin nollasta tai negatiivisista numeroistakaan. Kauhee ongelma. Not.

- Mutta onhan negatiivisia lämpötilojakin.

Lämpöä joko ei ole, tai sitten sitä on määrätyn verran. -40 celsiustakin on kohtalaisen lämmin suhteessa todelliseen 'lämmöttömyyteen'. Ns. nollapiste on veden ominaisuuksiin liittyvä sopimuskysymys, ja toki erittäin hyödyllinen sellainen.

____ ___ __ _

road sign

neon light

aroma

minute

search

reason

wire

microphone

NEON LIGHT

Pitäisi olla monikossa, eli 'neon lights'. Suomeksi 'ne on valoja'. Voidaan käyttää vastauksena esim. kysymykseen; "no mitäs noi sitten on?", kysyjän osoittaessa valoja. Vastauksen tarkoituksena on selventää tilannetta ja vähentää epätietoisuutta sen suhteen. Vastauksessa ei käytetä 'tietysti' -sanaa, vaan hymyillään korkeintaan vaivihkaa sieraimilla, mieluummin ei sitäkään.

MICROPHONE > MIKROFONI

Mikrofoni haistelee sitä ympäroivän kaasun liikettä ja paineen vaihteluja, ja lähettää niistä tiedon useimmiten jollekin tallentavalle häristimelle tai vahvarin kautta kajareille. "No älä?" Kyllä näin on.

Minua aidosti ihmetyttää sellaisten videoiden suuri määrä youtubessa, joiden tarkoitus on demonstroida oman hifi -systeemin äänentoistoa. Voiko todella olla niin (koska asiasta ei koskaan videoissa huomauteta), että tyypit eivät huomaa ajatella, että se mitä videon katsojat kuulevat, riippuu käytetyn mikrofonin laadusta (joskus jopa kännykkäkamera käytössä), ja viimekädessä kuuntelijan kaiuttimien tai kuulokkeiden laadusta, riippumatta siitä kuinka hyvälaatuisena ääni on onnistuttu äänittämään ja lataamaan youtubeen. Tulee mieleen asetelma, jossa itselläni olisi erittäin laadukas äänentoistojärjestelmä, ja minä sitten soittaisin kaverilleni ja sanoisin; "kuunteles nyt tätä" - siis puhelimen kautta. Esimerkki on kärjistetty, mutta analogia säilyy vielä varsin hyvin. Vinyylilevyjen toiston äänittäminen on vielä hassumpaa, koska em. asioiden lisäksi se koodataan joka tapauksessa digitaaliseen muotoon. Ja kuitenkin myös itse mielelläni kuuntelen vinyyliversioita kappaleista. Ilman mikrofonin välissä oloa kylläkin, mutta digitaalisena lopputulokseltaan silti. "Paraskin puhuja", kuuluu minun siis sanoa tässä kohtaa itselleni.

____ ___ __ _

rubbish

friar

cactus

lawn

demeanor

banana

florist

garden

CACTUS > KAKTUS

Minulla oli teininä lähikontakti kaktuksen kanssa. Olin vinttihuoneessani katsomassa TV:tä, ja laitoin kädet ristiin tarkoituksenani siirtää ne rennosti niskan taakse. Ikkunalaudalla oleva kaktus päätti kuitenkin, että "sinähän et todellakaan ala siinä vain rennosti nojailemaan, vaan suhtaudut katsomiseen ohjelman vaatimalla vakavuudella", ja antoi minun ymmärtää olevansa tosissaan, tarjoamalla mahdollisuuden kontaktiin yhden terävän ulokkeensa kanssa, kysymättä ollenkaan minun halukkuuttani tähän aktiin - jukolauta. Jättipä vielä piikin sormeeni, jossa se - kiitos vaan - edelleen majailee. Minun vikani se ei ollut.

BANANA > BANAANI

Banaani on helpoin kuorittava, syötävä, vaaleankellertävä -sisustainen, kuoreltaan normikeltainen pötkö. Maku on yleensä banaaninen ja muikean kukahtava. Kuorta ei syödä, paitsi silloin jos halutaan syödä myös kuori, jolloin myös kuori voidaan syödä, kuten tästä videosta voidaan havaita. Tällöin voidaan lisäksi syödä myös sisusta, jos halutaan. Banaani assosioituu helposti apinan kanssa, koska apinakulttuurissa sen käyttö on urbaanin legendan mukaan yleistä. Sen ihmiskäyttö ei kuitenkaan aina viittaa primitiivisyyteen. Sen syöminen ei Suomessa ole tabu, eikä aiheuttane syrjintää tai sosiaalista stigmaa. Banaani on työkaluna perin onneton pehmeytensä johdosta kuorellisenakin. Ehkä tästä syystä sen käyttöä työkaluna ei edelleenkään yleisesti hyväksytä kulttuurissamme, vaan sitä katsotaan yhtä kieroon kuin on banaani itse.

____ ___ __ _

spy

asylum

copier

logo

cuff

forest

rescue

exile

LOGO

Sanontani: "Toimii kuin Olvin logo" (jota en ole muistanut koskaan käyttää) vastaa merkitykseltään sanontoja: "Sopii kuin nenä päähän" ja "sujuu kuin rasvattu". Alunperin se kuitenkin tuli mieleen jälkimmäisestä.

En lähde vähättelemään lukijan mentaalisia kykyjä selittämällä, miksi valitsin juuri Olvin logon mainion sopivuuden ja sujuvuuden ilmentäjäksi. Annan kuitenkin kevyen vihjeen kertomalla, että siinä sana ja symboli 'laulavat keskenään' aika hyvin, erään ystäväni ilmaisua lainaten (no copyright infringement intended).

FOREST > METSÄ

"Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan"

Toki. Joskus me kuitenkin haluamme haistattaa metsälle, emmekä alkuunkaan toivo siltä palautteeksi mitään sulosäveliä tai sitä, että se huudoistamme iloitsisi. Emme me sen takia huuda, vaan haluamme vain haistatella, koska metsä näyttää uhkaavalta, tai emme vain pidä siitä. Emme ole masokisteja, toivoen itsellemme ikävää palautetta, mutta joskus haistattelunhalumme voittaa palautteen karheuden mennen tullen, ja maksamme tämän hinnan mielellämme.

On myös tietämättömiä ja taitamattomia huutoja, ja huutoja joita metsä ei kuule oikein sumun vääristäessä äänemme. Niiden jälkeen sitten ihmettelemme, että kuinka se metsä niin särähtäen kaikuu.

Haisevimmatkin haistattelumme voivat kuitenkin mennä lannoitteeksi sen metsän kasvulle jolle huudamme, jos sillä on kyky haistattelujamme tällä tavalla hyväksikäyttää. Ehkä haistattelustamme on hyötyä omalle kasvullemmekin, jos osaamme tai haluamme tulkita metsän kaikuun kätketyn viestin. Tietenkin voimme myös jatkaa haistattelua niin kauan kuin se viehättää, ja onhan joskus myös niin, että huutomme eivät ole turhia, vaan metsä on antanut niihin aihetta.

MAALISKUU 2014:

"...mut siinä vaiheessa kun koneet saa itsetietosuuden, niin sitten ollaan kyl helisemässä ihan kaikki."

Jos syy-seuraussuhde on oman käsitykseni vastaisesti sellainen, että tietoisuus ei ole ensisijainen suhteessa materiaan, vaan se syntyy 'sivutuotteena' tiedottoman materian korkeasta järjestäytyneisyydestä ja rakenteen monimutkaisuudesta käsin organismeissa tai digitaalisissa järjestelmissä (joka käsitys mielestäni lähentelee maagista ajattelua), niin itsetietoinen tietokone on periaatteessa mahdollinen.

Kuulee joskus väitteitä, että tietokoneet ilmaisevat jo tunteita. Ei kuitenkaan pidä olettaa tunteiden simulointikyvyn viittaavan tuntevan subjektin olemassaoloon. Se on myönnettävä, että tekoäly voi vaikuttaa olentomaiselta. Minulla oli joskus Oblivion pelissä kumppanina Rhianna, jolla oli tapana puuhailla kaikenlaista hyvinkin itsenäisen tuntuisesti, varsinkin jos kerroin että hänen ei tarvitse lähteä mukaani seikkailemaan. Oli keskusteluja, pitkiä kävelyretkiä, tavernoissa syömistä ja juomista, ja jopa ruuan näpistelyä, jota tapahtui joskus myös taloissa joissa kulloinkin asustelimme. Tämä itsenäisyys oli kuitenkin vain käyttäytymisen ennustamattomuuden luoma vaikutelma.

En jaksa lähteä spekuloimaan näin kuivaa aihetta tämän pitemmälle, mutta sen verran sanon, että siinä vaiheessa kun tietokone (esim. robotti) omaa edes tuntevuuden (ei siis vielä harkintakykyä), ilman siihen integroitua erillisen olennon tietoisuutta, niin minä syön lautasellisen mantelilastuja.

Lautasen koon ja syömisen ajankohdan määrään toki itse. ;-)

____ ___ __ _

Kilpikonnan ja siilin periaatehan on kai melkolailla sama. Paitsi nopeus. Ja ulkonäkö. Ja muut erilaisuudet.

____ ___ __ _

TURVAPAIKAN HAKIJAT

"Pitäisikö turvapaikan hakemista Suomesta puolustaa?"

Sen voisi tietää, jos eläisi päivän niiden housuissa, jotka ovat päättäneet hakea turvapaikkaa - nimenomaan sen päivän jolloin tämä päätös on tehty. Voi olla, että siinä yhden jos toisenkin puntti alkaisi vipattamaan siihen tahtiin, että he ymmärtäisivät miksi joku on valmis lähtemään pois omilta juuriltaan, ja kukaties tekisivät saman päätöksen itse vastaavassa tilanteessa. Nyt kuitenkin kysyttiin sitä, että kiinnostaako muiden hädässä olevien kohtalo. Tähän kiinnostukseen ei voi pakottaa, sitä joko on, tai ei ole. Ihmisiä ei saa välittämään toisista väkisin, vaan korkeintaan pysymään (joskus) lain rajoissa. Ne syyt jotka aiheuttavat vihan niitä kohtaan, jotka eivät kuulu 'meihin', ovat tuskin kovin pinnallisia, johtuivatpa sitten kasvatuksesta, kulttuurin vaikutuksesta, tai ovat jonkin henkilökohtaisen trauman seuraus tai purkamistapa. Vastuu ei kuitenkaan poistu, jos tietoisesti haluaa tällaista vihaa ruokkia itsessään, ja sitä pyrkii myös levittämään. Silloin siitä tulee tahdon asia, ja vastuu tulee mukaan sen kautta. Kulttuuria voi olla joskus syytä arvostella loogisin ja eettisin perustein, pigmenttivihaan ei tällaisia perusteita löydy.

Yritän ilmaista seuraavan kauniisti. Jos henkilöllä ei satu olemaan kiinnostusta niiden kohtalosta, jotka ovat sattuneet syntymään riittävän kaukaiseen paikkaan, niin älköön ihmeessä tuoko 'filosofiaansa' esille poliittisilla ja yhteishyvään liittyvillä argumenteilla koristeltuna, vaan puhukoon asioista niiden oikeilla nimillä, kuten välinpitämättömyys, 'hitto ihan eri pigmentti -viha' tai 'eri kulttuuri -viha'. Ei se sen ihmeellisempää ole. Käytetään vain kieltä niin, että se korreloi todellisuuden kanssa ja jätetään mainokset mainosmiehille.

Toinen kysymys: Jos muiden kohtalo sattuu kiinnostamaan, mutta turvapaikan hakijan todellista motiivia ei ole tiedossa (itse en esim. tiedä kuinka tarkasti taustat selvitetään), kannattaako toimia varmuuden vuoksi sen ennakkoasenteen mukaan, että turvapaikan hakija on ollut todellisessa hädässä, vai sen, että hän vain haluaa keplotella olosuhteisiin jotka olettaa nykyisiä loisteliaammaksi? Itse puolustan luottamus -vaihtoehtoa, koska siinä tapauksessa virhearvio aiheuttaa vähemmän kärsimystä. Panokset ovat siis pienemmät.

Jos rasismista vapaa henkilö painiskelee muiden kärsimyksen lievittämisen tärkeyden, ja oman kansan hyvinvoinnin tärkeyden kesken, niin kukapa minä olen sitä tuomitsemaan. Tiedän liian vähän mukana olevista muuttujista päätelläkseni sitä, tehdäänkö se kussakin tilanteessa tasapuolisesti ja realistiselta pohjalta, ilman mutuilua.

____ ___ __ _

- Vaikutat henkisesti tosi kypsältä.

- Vaikutat tosi tietämättömältä minun suhteeni.

- Nyt oot vaan vaatimaton.

- En. Sitä en ole.

- Okei... *?*

- Jeps. Kiitos kauniista sanoistasi.

____ ___ __ _

SIVIILIPALVELUS

Siviilipalvelus on sana, jolla on aivan liikaa merkityksiä, joten sen tuomitseminen tai puolustaminen on täysin turhaa, ennen kuin motiivi on tiedossa. Siihen saakka sen informaatioarvo on huono, ja arvailutilaa on paljon.

Joitain asioita joiden perusteella olettaisin armeijasta kieltäytymisiä tapahtuvan:

1. Henkilö on laiska lähtemään mukaan rumbaan, jonka kokee turhaksi.

2. ...ei siedä muutosta suhteellisen laajasta itsemääräämisestä, lähes täydelliseen toisten vallan alla olemiseen, joka koetaan lähinnä vankeutena.

3. ...kokee velvollisuudekseen noudattaa uskonnollisen yhteisönsä tai oman uskonnollisen tulkintansa mukaisia ohjeita asian suhteen.

4. ...ei hyväksy sitä, että joku voi määrätä mitä toinen henkilö kulloinkin tekee. Hän kokee, että tässä yhteydessä sen päämääränä on hiljentää yksilöllinen harkinta, ja siten muokata mahdollisimman nopeasti reagoivia ja tehokkaita päättävän osapuolen tahdon jatkeita, eli robotteja.

5. ...ei hyväksy systeemiä, jossa opetellaan myös aktiivisesti katkaisemaan toisten ihmisten elinkaaria - ihmisten, jotka ovat suorittamassa valtajärjestelmässä korkeammilla tasoilla olevien määräämiä tehtäviä. Hän tietää, että toiseen kansakuntaan syntyneenä hän voisi olla heidän tilallaan. Hän ehkä ajattelee, että toisten elämän katkaiseminen ei ole ihmisen tehtävä, ja näkee sen oikeaksi ainoastaan välittömässä puolustustilanteessa. Myös näitä tilanteita sodassa toki löytyy.

Motiivit voivat tietenkin sekoittua. Ensimmäiset kolme kohtaa eivät välttämättä sisällä mitään henkilökohtaisia eettisiä periaatteita, joskin uskonnollinen vakaumus voi niitä sujuvasti kätelläkin. Peloista ja arkuudesta johtuvia kieltäytymisiä (joita voi toki olla paljon) en listaan liittänyt, koska ne vähintäänkin lähentelevät häiriötiloja ja sairauksia, kuten fyysisetkin esteet. En niitä kuitenkaan vähättele, koska tuskin kukaan huvin vuoksi pelkoja itselleen hankkii.

Itselläni ei ollut aikoinaan henkistä kypsyyttä sen enempää kieltäytymään armeijasta, kun sinne haluamaankaan, vaan menin sinne vastahakoisesti kohdan 2 kontrastin takia, mutta silti lähes automaatin tavoin, eli siksi että niin kuului tehdä. Menisinkö nyt armeijaan? En ole juuri miettinyt asiaa, mutta todennäköisesti kyllä. Tekisin siitä psykologisen kokeen käyttäen itseäni koekaniinina. Asia on vertailukelvoton, koska olen nyt reilusti yli 20 vuotta vanhempi kuin olin kutsuntojen aikaan.

Kohdan 2 kontrastista puheen ollen, koin varsin oudoksi armeijan autokuskina harjoituksiin mennessä nähdä perheenjäsenen tulevan juuri kaupasta ulos (voimatta ottaa häntä kyytiin), tai kävellä täyspakkaus selässä samoja sorateitä, joita pitkin puoli vuotta aikaisemmin ajeli vapaasti mopolla. Se ei ollut dramaattista, vaan yksinkertaisesti outoa. Tätä ei voi toiselle selittää, jos hän ei itse ole sitä kokenut.

Nyt ajattelen motiivien 4 ja 5 mukaisella tavalla, samalla kateellisutta hipovasti kunnioittaen niitä sankareita, jotka ovat valmiita uhrautumaan muiden hyväksi. Sota vetää puoleensa niin sadisteja, nationalisteja ja rasisteja (jos asetelma antaa rasismiin mahdollisuuden), kuin myös todellisia sankareita. Suurin osa tuskin haluaa sotaan, mutta heistäkin voi kehkeytyä sankareita. Sankarien suhteen olen ehkäpä juuri sen nöyryyden äärellä, jota yritin aikaisemmin haparoiden kuvailla.

Kysymys aseistakieltäytymisen eettisyydestä ei voi olla ristiriidaton, koska mukana on vahvasti myös kotirintaman ja oman kansan tuleva hyvinvointi, eikä vain yksilön itsemääräämisoikeuteen ja muiden tappamisen etiikkaan liittyvät asiat. Ihminen voi kieltäytyä menemästä armeijaan, mutta älköön perustelko sitä eettisillä väittämillä, jos ei ole kiinnostunut asian eettisestä puolesta muutenkaan.

"Tapio Tuntematon kaatui sodassa vuonna..." Älä jaksa! Erittäin suuri määrä sodissa kuolleista ihmisistä ovat murhattuja. Tappajia ovat ainostaan ne, jotka ovat ottaneet toiselta hengen puolustaessaan itseään ja muita todellisen hyökkäyksen keskellä. Hyökkääjät ovat murhaajia. Se, että joku toinen yksilö on sen määrännyt tehtäväksi, ei asiaa miksikään muuta. Sitä, kuinka lieventävä asianhaara on kummankin osapuolen sotilaiden tietoisuus siitä mihin he ryhtyvät, en minä lähde arvioimaan. Heti seuraavan hengenvedon jälkeen pitää todeta, että sopivaan aikaan ja paikkaan syntyneenä, olisin todennäköisesti itse juonessa mukana, joten sananhelinäähän tämä on, niinkuin toki muutkin kirjoitelmani.

Ei pidä erehtyä luulemaan, että pidän sodassa toisia tappavia pahoina ihmisinä, koska sitä en tee. He ovat (me olemme) systeemin aivopesemiä. Jos riittävä määrä ihmisiä pitää pitkään jotain asiaa oikeana, siitä tulee ns. normaalia toimintaa. Sodan aloittaminen on tällainen massiivisen luokan psykoosin ilmentymä ihmiskunnassa, ja erittäin vahvasti painottunut vallassa olevien päihin. Ainakin sen vaikutus vallankäytön kautta, on maailmassa erittäin suuri. Ongelmia ei pitäisi ratkoa tuhoamalla ihmisiä. En ollenkaan pysty riittävästi painottamaan tällaisen metodin järjettömyyttä.

Valitettavasti joudun ottamaan huomioon seuraavan edistystä tukahduttavan, mutta totuudenmukaisen selityksen: "Me nyt kuitenkin elämme tällaisessa maailmassa kuin elämme."

____ ___ __ _

NÖRTTIYS

Kuviteltu keskustelu:

- Voisitsä nörttinä vähän vilkasta [jotain tietokoneeseen liittyvää]? Viitsisitsä?

- Sori vaan, mutta en oikein näistä tietsikoista tiedä. Ne lähinnä risoo.

- Niin mut sähän pelaat ja...

Tästä tulee itsekeskeinen pälätys.

On kaksi syytä miksi "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa." Ensimmäinen on se, että tuodaan esiin sellaisia motiiveita, tekoja tai ominaisuuksia, joita ei haluta kalikan heittäjälle ja muille myöntää. Toinen syy (jonka ei kaiketi pitäisi sanontaan edes sisältyä, koska kalikka lentää kohteen ohi) on se, että syytetään asioista joita ei ole olemassa. Ensinmainittu kalahdus johtuu omasta häpeästä, toisessa älähdyttävät muiden väärät syytökset.

Suhteeni tietokoneeseen on melkolailla sama kuin elokuvaharrastajan suhde televisioon: Television on oltava riittävän laadukas, piste. Tätä ehtoa ei vanha koneeni kylläkään täytä. Jotkut ovat kiinnostuneita itse tietokoneista ja tietotekniikasta. Minulle tietokone on elämän ja luonnollisuuden lähes täydellinen vastakohta. Tästä syystä minua ei tietokone itsessään kiinnosta. Sisällöt joihin sen avulla pääsee käsiksi, voivat sitten olla mielenkiintoisia tai hyödyllisiä yms.

Itseasiassa silloin kun harrastin hifiä, oli laitteilla itselleni aivan toinen itseisarvo, jonka painotus meni joskus jopa liian pitkälle, ohittaen itse musiikin tärkeyden. Silloin keskitytään mielestäni jo hiukan pääasian viereen.

Miksi minua sitten älähdyttää kun joskus kalautetaan nörttikalikalla? Ärsyttävyys tulee pääasiassa yleistämisestä, mutta myös siitä mielikuvasta joka nörttiyteen liitetään (*), eli pinnallisesta ja vietittömästä älyköstä. Vaikka en itse olekaan varsinainen esteettisyyden ensimmäinen esimerkki, niin täytyy myöntää, että ainakin sen suhteen olen pinnallinen. Siihen kuitenkin usein liittyy esimerkiksi muoto jonkin syvemmän ilmentymänä seli seli plaa plaa... Sen perusteella, mitä nyt itseni kanssa olen ollut tekemisissä, väittäisin että älykköys ei tunnu aivan siltä omalta jutulta. Älykkö sana pitäisi ainakin korvata sanalla 'oletuksikko' tai utelias. Tiedon määrä ei minua kiehdo (opettajat kyllä tietävät tästä jotain, lol). Teoreettisen tiedon suuri arvostaminen itseasiassa ilmentää mielestäni pinnallisuutta. Uteliaisuutta kyllä on, mutta en minä niin paljoa jaksa asioita pohtia, kuin ehkä voisi luulla kun mielipiteitäni toisinaan kirjoittelen. Se aika jonka käytän tämän tyyppiseen pähkäilyyn, on todellisuudessa hyvin vähäinen.

Näin on siis nörttiys selitelty pois minusta. On se mukavaa huomata, että kukaan ei edes näytä väittävän vastaan. ;-)

* Jos nyt rehellisiä ollaan, niin tässähän minä yleistän yleistäjien motiiveita, jolloin ollaan jo aika pitkällä yleistämisessä.

____ ___ __ _

PORNO

...on nyt aiheena. Lukijat voivat halutessaan siirtyä vaikkapa tänne.

- Nyt alkaa oikeesti tää kone olemaan niin tukossa, että eipä tarvitse kohta kovin aktiivisesti huolehtia juutuuppiriippuvuudesta, josta tossa aikasemmin puhuin.

- Sä oot varmaan jostain pornosivuilta saanu viruksia koneelle. *vink vink*

En jaksa edes harkita sen kieltämistä, että olen joskus tutustunut aiheeseen. Suhteeni pornoon (tai sen puute) on kuitenkin oma asiani, joten käsittelen aihetta niin yleisellä tasolla kun pointtien esilletuomisen puitteissa on mahdollista.

Laitan tähän alkuun pornon positiiviset puolet, niin voidaan siirtyä siihen pitempään listaan:

1. Itsetuntemus saattaa tarkentua.

Sitten niitä negatiivisia puolia:

1. Feikkaus. Pitäisi olla tieto siitä, että kohteena oleva obje... siis henkilö on vapaasta tahdostaan siinä tilanteessa kun nyt sattuu olemaan, ja lisäksi nauttii siitä, olipa kyse poseerauksesta tai toiminnasta. Nämä ehdot voivat kukaties joskus täyttyäkin, mutta siitä ei ole koskaan saatavilla varmaa tietoa. Todennäköisesti setelit vilisevät taitavan (tai vähemmän taitavan) näyttelijän silmissä.

2. Voi ruokkia typistämistä ja yksipuolista, korostuneesti fyysisyyteen keskittyvää asennetta, koska kohteen persoonallisuus on pois kuvioista, täysin kuvittelemalla räätälöity itselle mieleiseksi, tai muodostettu sen roolin perusteella jota kulloinkin näytellään. Tämä asenne voi hiipiä konkreettisen elämän puolelle.

Olin taipuvainen ajattelemaan, että porno ei lisää esineellistämistä (kohteen näkemistä vain omien tarpeiden objektina), mutta pelkäänpä että näin voi hyvinkin tapahtua. Kyse on myös sanojen määrittelemisestä, ja esineellistämisellä voidaan myös tarkoittaa yksipuolista fyysisyyteen keskittymistä, vaikka siihen ei liittyisikään hyväksikäytön motiivia.

3. Jos joku sattuu pitämään jostain erikoisuudesta, voi ylikorostaa oletusta kiinnostuksen yleisyydestä aihetta kohtaan itseä kiinnostavan sukupuolen keskuudessa. Tähän yleisyysluuloon riittänee pelkkä oma kiinnostuskin, mutta pointti on tässä se, että jos aihe sattuu olemaan pornon piirissä yleinen, niin tämä ei kerro mitään sen yleisyydestä todellisessa elämässä. Pornon sisältö on kaupallista, ja se sovitetaan sen käyttäjien fantasioiden varaan. Tuskinpa siis kysellään, mitä ihmiset haluavat käytännössä puuhailla.

4. Pornobisnes pyörii itsekkäiden motiivien hallinnassa. Se on toki itsestäänselvyys, mutta sen piirissä työskentelevät eivät välttämättä tiedä minkälaisen koneiston rattaaksi ja hyväksikäytön kohteeksi saattavat päätyä. Alistaminen ja sadismi tuskin loistavat poissaolollaan, ainakaan roolisuoritusten suhteen. Se toki todellisille masokisteille sallittakoon.

5. Pornolasien läpi katseleminen. (Tämä ei itseasiassa paljoakaan eroa kohdasta 2.) Jokainen saa toki päässään kuvitella mitä haluaa, mutta pornon piirissä tavattujen visioiden liittäminen todellisen elämän ihmisiin, ei mielestäni ole kovin asiallista. Onhan kyse mielikuvituksesta, ja näin ollen todellisuuden ohittamisesta ja vähättelystä, jolloin ihminen voi myös tehokkaasti välttyä kohtaamasta toisia sellaisina kuin he ovat (vaikka viimekädessä muut jäävätkin meille mysteereiksi).

Ps.

Oletin joskus, että soolopuuhailut webbikameran kautta ovat aitoa materiaalia, kunnes törmäsin seuraavaan alunperin englanninkieliseen live chat -kysymyksen vastaukseen, jonka sooloilija ilmaisi ääneen:

"...mutta sen mitä teen, päättävät ne jotka minut omistavat." ("... is decided by my owners")

Varsinainen todellisuuspäivitys sanoisin.

____ ___ __ _

"Ilo ilman viinaa on teeskentelyä."

Ainoa ongelma tuossa sanonnassa on se, että alkoholin avulla saavutettu ilo, välittömyys ja rohkeus, ovat kaikki kemiallisesti, ja siten keinotekoisesti esiin houkuteltuja. Lausuntooni ei liity minkään valtakunnan moraalista näkökulmaa. Käytänhän itsekin psyykkeeseeni vaikuttavia huumeita kuten musiikki, elokuvat jne. Ne vain eivät ole kemiallisessa muodossa. En myöskään kiistä humalafiiliksien aitouden tuntua. Keinotekoista on siis vain se miten ne saadaan aikaan, ja se, että lopputulos ei aina vastaa henkilön 'normaalia' tilaa.

Sitä minun ei tietenkään tule tässä paljastaa, että ehkä ainoa syy siihen miksi en itse käytä alkoholia on, että kieleni on sen maulle allerginen.

HELMIKUU 2014:

POSITIIVINEN NÖYRYYS - onko sitä?

Minulle tulee negatiivinen mielikuva sanasta 'nöyryys', vaikka kuinka sitä pyörittelisin. Vaikuttaa siltä, että tämä yksi sana ei riitä kuvaamaan kuin nöyristelyä tai alemmuudentunnetta, joista positiivisuus on kaukana. Mielestäni alemmuudentunnetta potevalla ei nimenomaan ole kykyä todelliseen kunnioitukseen sitä kohtaan, johon nähden kokee alemmuudentunnetta, vaan lähinnä kivuliaaseen kateuteen.

Pitääkö tässä lähteä keksimään uutta sanaa positiiviselle nöyryydelle, vai onko tällainen sana jo olemassa? Mielestäni se on kyllä jo olemassa. Tämä sana on nimittäin kunnioitus. Positiivinen nöyryys on kunnioitusta + sen mukaista käytöstä. Siihen kyllä voi myös liittyä tieto omasta pienuudesta jonkin tai jonkun suhteen, mutta ei kuitenkaan alemmuudentunnetta, vaan pikemminkin ihailunsekaista hämmästelyä. Tällaista nöyryyttä toteuttaa mielellään.

Miten tämä positiivinen nöyryys sitten eroaa kunnioituksesta yleensä? Minun on tästäkin hiukan vaikea saada otetta, mutta ehkä siihen liittyy juuri oman pienuuden kokemus mukaan. Ensimmäisenä tulee mieleen Jumala, tai esimerkiksi luonnossa esiintyvä viisaus (luonto laajassa merkityksessä).

Voiko ihminen olla nöyrä yksin, kuten hän voi kunnioittaa toisen sitä tietämättä? Ehkäpä esim. ateisti voi kokea nöyryyttä luonnon viisauden edessä, vaikkapa huomatessaan kuinka muurahaiset alkavat kerätä pihkaa pesänsä pinnalle suojaksi ennen kovaa sadetta, vaikka ateistille ei olekaan olemassa mitään olentoa (Jumala), jota kohtaan tätä nöyryyttä tässä tapauksessa osoittaisi.

Näin loppupäätelmänä viimeisten lisäyksien jälkeen täytyy myöntää, että ehkäpä olenkin siirtynyt asiasta kokonaan toiseen (nöyryys -> kunnioitus), eikä aihe ole minulle yhtään sen selvempi kuin ennen pähkäilyn aloittamista. Kauheeta :)

____ ___ __ _

KONEMUSIIKKI <vs> SOITINMUSIIKKI

Lähde: Vähän joka suunta

Väite: "Vain elävä soitinmusiikki on oikeaa musiikkia."

Minulle on tärkeää miltä musiikki tuntuu kun se tulee 'perille', eli siihen pisteeseen mihin sillä on kyky tunkeutua, tai minulla sitä kullakin hetkellä vastaanottaa. Se voi olla kuin smurffilimonaadia hellepäivänä, tai sitten jotain paljon hienompaa. Voin henkilökohtaisesta kokemuksesta sanoa, että konemusiikki ei häviä näiden suhteen. Totuuden nimessä täytyy kuitenkin sanoa myös, että harvassa on se musiikki, joka henkilökohtaisesti ylittää limu- tai viiniosaston, ja tämä voi aivan hyvin olla omaa puupäisyyttäni (kauniisti sanottuna maanläheisyyttä). Musiikin syvyys (tai korkeus - ihan miten vaan) ei riipu musiikin monimutkaisuudesta. Eräänä aamuna, jolloin auringon säteet paistoivat maisemaan paksun sumun läpi, tämä asia tuli ainakin itselleni melko selväksi ajaessani Tuuloseen aamukahville ja kuunnellessani tätä: Arvo Pärt - Für Alina

Soitinmusiikissa korostuu taito. Tai sanotaanko näin, että ennen kuin musiikki pääsee kunnolla esille, edellytetään mahdollisimman vähän estäviä ja vääristäviä tekijöitä, ja siihen vaaditaan taitoa. Silloin keho muuttuu instrumentin jatkoksi ja vice versa. Näinhän varmaan käy myös esim. taitavan rallikuskin suhteen. Tietoinen ego parhassa tapauksessa lepäilee jossain sivussa (*). Silloin on mahdollista tulkita musiikkia myös soittajan henkilökohtaisilla, pintaa syvemmillä aineksilla'höystettynä. Toki voi päättää tietoisestikin soittaa määrätyllä tyylillä, hiukan näyttelijän tapaan. Minulla ei ainakaan ole kivistöä elävää musiikkia vähättelemään, eikä toden totta siihen ole pyrkimystäkään, varsinkaan kun en itse osaa soittaa kuin osan "hämä hämä häkki kiipes langalle...".

* Tämä ei tietenkään aina vaadi instrumenttia, kuten on kyse tanssijan, laulajan, voimistelijan ja ties kuinka monen eri toiminnan suhteen. Herääkin mielenkiintoinen ("puhu vaan omasta puolestasi" - "no niin mä puhunki") kysymys, että voiko tällaisen, tai sitä lähentelevän tilan saavuttaa elämisen suhteen yleensäkin, ja onko tästä kyse esim. Zenissä?

Konemusiikissa painottuu musiikin matemaattinen tarkkuus, niin ajoituksien kuin sävelkorkeuksienkin suhteen, mutta mikä tärkeintä, säveltäjällä on mahdollisuus (varsinkin nykylaitteilla) tuoda esille oman sisäisen maailmansa mukaista musikaalista maisemaa, siinä määrin kun se on äänen avulla mahdollista.

Soittaja voi pyrkiä soittamaan mahdollisimman täydellisesti ja virheettömästi, ja hyvältähän se voi toki kuulostaa, mutta jäänee melko hengettömäksi ja persoonattomaksi tulkinnaksi, jos mukana on liikaa tietoista yritystä. Luultavasti tämä vaihe on kuitenkin käytävä läpi, juuttumatta siihen pysyvästi. Konemusiikkia säveltävä taas voi esim. kokeilun kautta valita siistejä soundeja, joissa ei todellisuudessa ole mitään sisältöä, vaan hän on vain sattunut löytämään hyvältä kuulostavia sävelkulkuja, tai päätynyt niihin harkiten, sen perusteella mitä hän musiikista tietää.

Asioista joista osapuolilla on selvää näyttöä, on turha kiistellä. Se mistä voi kiistellä, ovat makuasiat, aivan kuten vanha sanonta ei sano. Ajanhaaskausta toki sekin useimmiten. Makuasioiden piiriin siirrytään silloin kun kysytään, kummasta joku pitää enemmän, taidosta ilmaista musiikkia reaaliajassa, vai mahdollisuudesta tuoda tarkasti esille sisäistä maailmaa ja ideoita. Lopputulema ei liene kovin erilainen. Säveltäjän kannalta periaate on sama kummassakin tapauksessa. Soitinmusiikkia säveltävä vain käyttää rajoitettua määrää äänivaihtoehdoista, joita erilaiset soittimet voivat tarjota.

Itselleni on jokseenkin samantekevää mitä reittiä musiikki luokseni saapuu, kunhan se täyttää ehdot, joiden jälkeen voin kutsua sitä musiikiksi.

Ps.

Hiukan itse musiikista sivuun astuen pitää sanoa, että on myös sellaista musiikkia joka toimii lähes aikakoneen tavoin, palauttamalla osan kuuntelijasta niihin tunnelmiin, jotka olivat läsnä aikaisemmin sitä kuunnellessa (tai kukaties tuomalla ne nykyhetkeen), jos kuuntelusta on riittävästi aikaa. Tällaiset tunnelmat tuntuvat usein olevan jollain tavalla hienommiksi tislautuneita kun ne tulevat musiikin seassa, jolloin negatiivisistakin muistoista voi tulla katkeransuloisia. Nostalgisessa musiikissa on määrättyä intensiteettiä ja siten jopa lisäarvoa. Hyvän nostalgisen musiikin pitää mielestäni alunperinkin kolahtaa, koska sen päin näköä läsähtävä nostalgiavaikutus häipyy pois kun sitä kuunnellaan toistuvasti.

____ ___ __ _

YOUTUBE RIIPPUVUUS

On asioita joista haluan olla riippuvainen, kuten esimerkiksi musiikki. Sitä kai pitäisi kutsua intohimoksi, koska tahtoni on sen puolella. Musiikissa olen riippuvainen jo valmiiksi löydetystä. YouTuben suhteen on kyse hiukan eri asiasta. Tubehan on valtava kokoelma elämisen ja ilmiöiden kirjosta, hienoimmista helmistä mitä tumminpiin sävyihin ja silkkaan p(ot)askaan. Riippuvuuttani siihen voisi hyvin verrata aarteenetsijän motivaatioon löytää jotain arvokasta. Painopiste on siis enemmän etsimisen alueella, tietenkin sen lisäksi, että löydetyillä videoilla täytyy olla minulle arvoa. YouTube alkaa kuitenkin ylettyä hiukan liian pitkälle elämäänikö?

*Paistaa jauhelihaa*

- Pitääkin kattoo tubesta "ceramic vs teflon".

*Ulkoiluttaa koiraa*

- Aika vähän on kyl lunta tullu. Jos muistais muuten etsiä "snowflakes".

*Pelaa Minecraftia*

- Tuollahan... ei... en mä kyl tiiä yhtään missä mä oon nytte. Täytyy samantien tsekata "minecraft crafting map" ja "minecraft crafting compass".

*Katsoo TV:tä*

- MITÄ HEL...?! Et se siitä telkasta sitte. No, kuus vuotta... Tehdäänpäs "40 inch led tv review" -haku (+ googlaus).

*Ei katso yhtään TV:tä*

*Menee itsestäänselvästi YouTubeen*

So let's face it and such

____ ___ __ _

DOMINANSSI

Jos ihmissuhteessa osapuolet jostain syystä päättävät sopia että jompikumpi heistä on dominoiva, niin omapa on asia. Dominoijan puolella on kuitenkin suuri kiusaus alkaa ruokkimaan ylemmyydentunnetta ja toisen pitämistä vähempiarvoisena. Tällainen asenne voi tietenkin olla alunperinkin dominoinnin syynä, jolloin ei olekaan kyse sopimuksesta, vaan asetelmasta jonka dominoija määrittelee. Tällaisessa tilanteessa eettisyyspuoli ei ehkä ole niin ilmeinen alistujan suhteen, koska hän on passiivinen osapuoli. Alistuja mielestäni kuitenkin syyllistyy itsensä aliarvioimiseen. Mikä tekee siitä paremman vaihtoehdon, että ihminen väheksyy itseään (juuri sitä jonka elämää sattuu elämään), verrattuna toisen ihmisen vähättelyyn? Ei mielestäni mikään. Pysyvää ylemmyys/alemmuus -asetelmaa ei välttämättä synny, jos se on sovittu lyhyeksi ajaksi esim. petipuuhiin, sitä vaihdellaan, tai se perustuu käytännöllisyyteen esim. tilanteessa tai elämänalueella, josta toisella osapuolella on paremmat tiedot tai taidot.

Jos välitän jostain ihmisestä ja hän jotain pyytää, niin onhan hienoa päästä toteuttamaan hänen toiveensa. Näin silloin kun siihen ei sisälly hallitsemispyrkimystä, koska siinä tapauksessa aitoa antamista ei päästä toteuttamaan ollenkaan, vaan tilanne muuttuu tottelemisen tai kapinoinnin asiaksi, ja toiveesta tulee käsky. Voisin periaatteessa täyttää dominointiin pyrkivän vaatimuksia pelkästään hänen mielikseen, tietäen kuinka tärkeää se on hänen itsetunnolleen. Tekisinkö silloin hänelle palveluksen, vai estäisin häntä hahmottamasta asetelmaa terveemmällä tavalla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa? Veikkaan jälkimmäistä. Lisäksi tällainen menettely lähentelee jo sääliä. Suuri ongelma tällaisessa asetelmassa olisi myös sen valheellisuus - tieto siitä, että toisella on väärä kuva minusta sekä itsestään (auktoriteettina), jolloin hän ei olisi oikeasti tekemisissä minun kanssani, vaan oman mielikuvansa kanssa minusta, ja minulla olisi hänestä erilainen kuva kuin minkä hän haluaa antaa. Pitemmän päälle tämä olisi luultavasti häiritsevää. Kuvamme muista lienee normaalistikin riittävän subjektiivinen. Mainitsemallani antamisen ilon puuttumisella on myös erittäin suuri merkitys ainakin sellaiselle, joka ei ole toiseen pelkästään riippuvuussuhteessa.

Veikkaisin, että useimmissa ystävyys- ja parisuhteissa asia osataan hoitaa melko tasapuolisesti ja sujuvasti. Uskon kuitenkin myös siihen, että jos osapuolilla on riittävän positiivinen perusasenne toisiaan kohtaan, voivat he sujuvasti pelata jopa pysyvää dominanssipeliä, perustuen eroihin esim. aktiivisuudessa tai temperamenttisuudessa, ja säilyttää kokemuksen kummankin osapuolen tasa-arvoisuudesta toistensa suhteen. Positiivisella perusasenteella on tapana antaa toiselle melko laajaa vapautta olla oma itsensä. Tämä vapaus jokaisella toki on jo valmiiksi, odottamassa hyväksyntää, kritiikkiä tai muuttamispyrkimyksiä.

On selvää, että asioiden toimivuuden takia on luotava hyvinkin tarkkarajaisia dominanssisuhteita esimerkiksi työpaikoilla. Ne ovat kuitenkin täysin keinotekoisia. Ongelmia syntyy kun dominanssisuhde otetaan todesta ja sulautetaan osaksi minäkuvaa, ja sitä aletaan käyttämään henkilökohtaisten valtapyrkimyksien välineenä, johon se sopii suorastaan naurettavan hyvin.

Naisten ja miesten väliseen epätasa-arvoon kulttuurin tai uskonnon perusteella (*), en ala syventymään, koska silloin (varsinkin uskonnon suhteen) heilahdetaan alueelle, jossa millään määrällä sanoja - olivatpa ne mihin järjestykseen tahansa aseteltu, ei ole merkitystä. Jos itse Jumala (lähinnä perustuen määrätyn uskonnollisen auktoriteetin tulkintaan kirjoituksista, joita pidetään täysin Jumalan inspiroimina) on omien käsitysten takana, niin siinä eivät vääräuskoisten saarnat juuri paina.

Kulttuurin aivopesemää ei voi yksilönä kovin perustellusti tuomita, jos hänellä ei ole ollut edessään kulttuurimenyytä josta valita. Tämä koskee tietenkin myös uskontoa silloin, jos sitä ei ole valittu riittävän kypsässä iässä, vaan se on alusta saakka syvälle istutettu muiden toimesta. Jos ihminen on ehdollistettu johonkin maailmankatsomukseen, ei se ole hänen omansa ennen kuin ehdollistumisesta on ensin herätty, ja sen jälkeen sama (tai jokin muu) katsomus on valittu aidosti oman tahdon kautta.

* Kuuntelin YLE puheesta ohjelman koskien pakkoavioliittoa ja kunniamurhaa. Minä en kommentoi asiaa, koska en halua miehenä kokea sitä epämääräistä kollektiivista syyllisyyttä samana päivänä toistamiseen. Ottakaa siis itse selvää asiasta ja päätelkää mitä sitten ikinä päättelettekin, ja yrittäkää vaikuttaa asiaan jos teillä on siihen halua, voimaa ja keinoja.

Olen kuvaillut lähinnä periaatteitani ja ihanteitani asian tiimoilta, ja se, mitä motiiveita käytännön elämä tuo itsessäni esiin, on oma lukunsa. Sen keskellä voi toki pyrkiä toteuttamaan periaatteitaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Ps.

Pohdintani perustui pääasiassa käsitykseeni sielun olemassaolosta. Jos ihminen on ateistin mielestä vain kehon osien, tunteiden ja ajatusten kokoelma, ei hän voi väittää - jos on älyllisesti rehellinen, että ihmisillä on sama arvo. Minkä perusteella ateisti voisi sellaista väittää, jos hänen mielestään ei ole mitään subjektia jolle nämä kaikki eriarvoiset ominaisuudet ilmenevät omistussuhteen tavoin, vaan hän näkee ihmisen vain niiden kombinaationa. Ihmiset eivät siis ole loogisesti ajattelevan ateistin mielestä saman arvoisia millään alueella. Eivät voimassa, nopeudessa, älykkyydessä, ulkonäössä, sosiaalisissa taidoissa... Voisin jatkaa luetteloa hyvin pitkään. Jos minä satun juuri nyt olemaan yhtä kyvykäs (tai huono) jossain kuin joku muu, olemme silti erilaisia muissa ominaisuuksissa, ja huomenna asia voi olla toisin joka tapauksessa.

Ateisti kuitenkin tietää että olemme tuntevia olentoja. Tietoisesti hän ehkä katsoo tämän tuntevan subjektin 'ohi', tai olettaa sen kuuluvan ominaisuuksien joukkoon, mutta vaistomaisesti sen kuitenkin tiedostaa. Uskon, että tästä syystä moni ateisti voi käytännössä aidosti tunnistaa yhteisen ihmisarvon. Muutoinhan se voisi olla hänelle vain sosiaaliseen sopimukseen tai lakiin perustuva. Olin myös itse ateistina tasa-arvon puolustaja. Se ei voinut perustua loogiseen harkintaan, vaan oli vain jollakin tavalla itsestäänselvä asia.

____ ___ __ _

"...TUN RYSSÄT!"

Ei ole, eikä koskaan ole ollut olemassa entiteettiä johon viittaat, suorittamassa mitään tekoja, joten olehan hiukan tarkempi kritiikissäsi.

"Sinussa ei siis ole isänmaallisuutta."

Vihje: Älä turhaan lisää tekstiini sellaista mitä siinä ei ollenkaan ole, kun et sinä minua tunne, etkä tule koskaan tuntemaan, kiitos.

____ ___ __ _

HELVETTIOPPI

Seuraava pohdinta on sellainen, jota ei välttämättä pitäisi julkaista, koska "ihmisen vakaumusta pitää kunnioittaa." Tätä oppia tarjoillaan kuitenkin myös niille, joilla ei vielä ole kykyä riittävään harkintaan, tai he ovat erittäin haavoittuvassa tilassa esim. jonkun kriisin keskellä. Sitä tuskin mainostetaan, vaan se tulee ikäänkuin kaupanpäällisiksi positiivisen sanoman mukana.

Jos meillä ei ole alkuperäisiä uskonnollisia kirjoituksia, ja tietoa niissä käytettyjen sanojen silloisista merkitysvivahteista, puhumattakaan niiden vertauskuvallisuusasteesta ja kulttuurin vaikutuksesta, ei niistä voi päätellä mitään varmaa. Siten on turhaa hämmästellä suurta tulkintavariaatioiden määrää, joiden kritisoinnin hyödyllisyys myös arveluttaa. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan. Tällä kertaa aiheena helvettioppi ja toisinajattelijoiden ihmisarvo.

Näen uskon uskona jonkin asian todenperäisyyteen tai olemassaoloon. Usko ei siis ole vain tahdon asia. En voi yhtäkkiä muuttaa luottamukseni määrää Jumalan olemassaoloon tai tieteellisiin teorioihin jne. Minulla on siten tällä hetkellä määrätty määrä luottamusta jotain asiaa kohtaan, ja jos olen rehellinen, voin vain tuoda sen julki. Itselläni luottamus Jumalaan on ollut suuri jo yli 20 vuotta, lapsuudenjälkeisen ateismin kauden jälkeen. Jumalaan uskominen ei sinänsä takaa mitään. Uskoohan rikollinenkin lainsäätäjien ja lakien olemassaoloon, mutta ei niistä välitä. Kuinka siis uskoa voitaisiin vaatia siihen, ettei Jumala totaalisesti ja ikuisesti hylkäisi ihmistä, tai se olisi toisaalta merkittävä tekijä positiivisessa mielessä.

Jos joku ajattelee, että Jumalan pahuus voisi huimasti ylittää esim. Hitlerin pahuuden, ja hän siten voisi kiduttaa ihmistä ikuisesti (itseasiassa tuhat vuottakin on pitkä aika) teoista jotka eivät ole pahuudessaan toisia kohtaan sen tasoisia (tai jopa inhimillisen harkintakyvyn puutteesta johtuen), niin hän ei todennäköisesti uskalla tai halua ajatella asiaa loppuun saakka, todetakseen minkälaisesta teosta siinä todella olisi kyse. Hänellä on myös valtava haaste edessä, mikäli pyrkii olemaan aito tällaisesta pelotteesta huolimatta. Panokset ovat nimittäin todella suuret.

"Tuntemattomat ovat Jumalan tiet" -sanonta, joka usein tulee esille aiheesta keskustellessa, ei riitä kuin vastauksen väistämiseen, ja ilmentää haluttomuutta perusteellisesti tarkastella kysymyksen todellista vakavuutta ja merkitystä. Inhimillinen ymmärrys on rajallinen, mutta tunnistamme toki sen, mikä on rakkauden vastakohta. Aivan valtaosa ihmiskunnastakin osoittaa suurempaa myötätuntoa ja rakkautta esim. läheisiään kohtaan kuin kuvaamallani tavalla ihmisiä kohteleva olento. Jos ikuiseen helvettiin uskovan rakkain ihminen on loppuun saakka esim. ateisti, niin hän (jos toisesta aidosti välittää) saa tietää mitä on myötätunto pienessä inhimillisessä mittakaavassa, sen hädän kautta jota hän kokee rakkaansa kohtalosta. Olisikohan Jumalalla jopa suurempi kapasiteetti myötätuntoon luotujaan kohtaan? No, ainakin sillä Jumalalla on, johon itse luotan. Ikuiseen helvettiin uskovat voivat kukaties uskoa samaan Jumalaan kuin minä (jota joskus kieltämättä epäilen), mutta siinä tapauksessa näemme Jumalan hyvin eri tavalla.

Voidaanko osaa esimerkiksi kristityistä syyttää siitä samasta virheestä, minkä he usein väittävät ateistien tekevän, jolloin sanonta; "lukee kuin piru raamattua" sopisi myös heihin?

En usko että ihminen joka vakaasti uskoo jonkun joutuvan helvettiin, pystyisi hänestä aidosti välittämään, vaan korkeintaan säälimään. Todellinen välittäminen olisi yksinkertaisesti liian kivuliasta - jatkuvaa kaiken positiivisen peittävää huolta toisen kohtalosta. Sääli on myötätuntoa josta puuttuu usein kunnioitus: "Voi tuotakin ihmispoloista". Säälissä on positiivinen puoli, joka on myötätunto, joten ehkäpä sääli ei sentään ole sairautta, mutta sen sisältämässä myötätunnossa voi olla mukana halveksuntaa.

Itse ajattelen niin, että ateisteilla ei ole mitään hätää. Itseasiassa monen ateistin asenne ja teot muita kohtaan ovat joihinkin uskonnollisiin verrattuna varsin hyvin päivänvaloa kestäviä. Ei ole mielestäni hätää niilläkään, jotka sattuvat näkemään Jumalan eri tavalla kuin minä esim. kulttuuritaustansa takia, ja yleensäkin sen takia, että ovat kohdanneet elämässään eri asioita kuin minä. Jokainen näkee Jumalan välttämättä juuri niin kuin tällä hetkellä näkee.

Laitan tähän vielä ihmettelyni sanonnasta: "Jumalan pelko on viisauden alku".

Herää kysymys, että halusiko tämän sanonnan keksijä mahdollisesti kertoa, että meidän pitäisi kirjaimellisesti pelätä Jumalaa, vai tarkoittiko hän jotain muuta? Sitä en tiedä, mutta kannattaisi kuitenkin hiukan miettiä niiden sanojen merkityksiä joita aikoo käyttää. Ehkäpä niitä on mietittykin, jos sanonnan keksijä kuului uskonnolliseen eliittiin, ja tarkoituksena on ollut pitää kansa ojennuksessa ja suitset entistä tiukemmin omissa käsissä.

Pelosta suoritetut teot on suoritettu?...

Aivan. Ne on yllättäen suoritettu pelosta. Siitä voi sitten jokainen tykönään päätellä, mihin kohtaan sellaiset teot sijoittuvat välillä:

innostuneisuus <-> pakko

omistautuminen <-> orjuus

kunnioitus <-> nöyristely

rakkaus <-> pelko

Ihan mutupohjalta veikkaan, että kirjaimellisesti toteutettu Jumalan pelko ei ole ainoastaan epäaitouden alku, vaan myös Jumalan suoranaista väheksymistä ja pilkkaa. Ei välttämättä tietoista ja tahallista, mutta kuitenkin. Sanonnan sisältö on hyvin lähellä helvettiopin henkeä. Siitä vain puuttuu syy, joka helvettiopissa on selvästi ilmaistu.

Mielestäni uskonnolliset loppupäätelmät ovat jossain määrin värittyneet kunkin persoonan motiivien ja ominaisuuksien perusteella, jotka toimivat tavallaan kasvualustana näille käsityksille. Sitä kautta uskon siihen, että on paljon myös tervehenkistä uskonnollisuutta. Minulla on siitä itseasiassa kokemusta sekä perheen, että muun lähipiirin suhteen.

____ ___ __ _

RÖYHKEYS

Psykologisoinnin ja yleistämisen välinen ero on lähinnä se, että psykologisoinnissa aihe on tarkkaan määritelty. Psykologisointi (kuten yleistäminen) tekee ihmisestä rajatun, yksinkertaistetun ja paremmin käsiteltävän, jollaisen objektin voi kohdata ilman suurempaa tunteellista osallistumista, tai sitä on helpompi esimerkiksi vihata. Pyrin välttämään psykologisointia, mutta juuri siihen nyt kuitenkin syyllistyn, ja itseasiassa myös yleistämiseen. Olen aina ollut huono lukemaan, joten aiheesta käyttämäni termit ovat sitä mitä ovat, eli maallikon termejä.

Jos ihmisellä ei ole itsekeskeisyyden ylittäviä motiiveita, jotka olisivat ristiriidassa itsekkyyden kanssa, hänellä on valtava reservi käytössä, ja siten potentiaalia toteuttaa itsekkyyttä erittäin päättäväisesti ja tehokkaasti jos olosuhteet ovat sopivat, eli oma selviytyminen ei ole uhattuna (rangaistuksen uhka yms.). Jos taas ihminen tiedostaa toisten ihmisten pyrkimyksien arvon, saattaa hän olla tämän motiiviristiriidan takia käyttäytymättä 'röyhkeästi' silloinkin kun se olisi jopa suotavaa, eli tilanteissa joissa esim. tulisi puolustaa omia (terve itsekkyys) tai jonkun muun oikeuksia tai turvallisuutta yms.

Vaikka ihmisessä röyhkeydenkin taustalla on todennäköisesti haavoittuvuuden pelko, johon röyhkeys on puolustusmekanismin tapainen ratkaisu (ikäänkuin haarniska jota käytetään varmuuden vuoksi), niin myöskään pelosta johtuva röyhkeyden puute ei takaa ollenkaan sitä, että mukana olisi mitään epäitsekkäitä motiiveja. Sama pätee syyllisyyden suhteen, jonka tyyppistä henkeä oma kulttuurimme saattaa sisältää. Sen epäröyhkeyteen painottunut vivahde ei välttämättä viittaa voimavaraan epäitsekkyyden suuntaan, vaan se voi johtua kulttuurin estävästä vaikutuksesta röyhkeyden suhteen. Toivon mukaan olen väärässä. Amerikkalaista tyyliäkään, jossa röyhkeys tuntuu olevan hyve, en kuitenkaan tänne kaipaa.

Kaikki todennäköisesti arvostavat röyhkeyttä jollain tasolla, olivatpa siitä tietoisia tai eivät. Tämä on syvällä vaistoissamme. Röyhkeyteen liittyy mielikuva voimasta, ja se luo turvallisuudentunnetta siinä sosiaalisessa ryhmässä, jota röyhkeä ihminen on päättänyt tukea, jolloin röyhkeys kanavoidaan ryhmän ulkopuolelle. Luonnollisesti tällaisesta ihmisestä voi tulla uhka, jos sitoumus toisten tukemiseen lakkaa, olipa kyse parisuhteesta tai isommasta ryhmästä.

Pitäisikö röyhkeää ihmistä (jos tällainen puhdas arkkityyppi olisi olemassa) kadehtia vai halveksua? Mielestäni ei kumpaakaan. Se, mitä röyhkeys minulle edustaa, on eläin meissä. Se joka väittää, että "minussa ei ole yhtään röyhkeyttä", puhuu todennäköisesti pee -askaa, tai on lakaissut röyhkeytensä maton alle. Se lienee itsekkyyden ja ahneuden lisäksi itsesuojeluvietin 'hyökkää <-> suojaudu' -polariteetin ensinmainitun navan johdannainen (jestas mikä määritelmä). Sillä on joskus ollut erittäin tärkeä rooli selviytymisen kannalta. Leijonan agressiivisuudessa ei ole mitään halveksittavaa. Ei toisaalta ole linnussakaan, joka pääsee nopeasti pakoon. Kyse on tarkoituksemukaisuudesta selviytymisen suhteen. Se on siis potentiaali kummassakin metodissa. Toisessa energia ja taito on kohdistettu uhkaajan suoraan estämiseen tai tuhoamiseen, toisessa uhkan läheisyydestä poistumiseen.

Ihmisessä on kuitenkin tätä nykyä lisäkerroksia (*), joten en lähtisi ylikunnioittamaan röyhkeyttä, enkä siihen henkilökohtaisesti kykene. Pelkoa ei pidä sekoittaa kunnioitukseen. Ei ole kyse aste-erosta, vaan täysin eri asioista. "Minä [uhkaus], niin opit kunnioittamaan minua", ei ole totuuden ilmaus. "...niin opit tottelemaan minua pelosta", olisi oikea muoto. Uhkaaja ei todellisuudessa saa siitä itselleen minkäänlaista ylistystä, vaan reaktio uhkaukseen (olipa mikä tahansa) on täysin uhatun omaan selviytymiseen liittyvä. Masokisteja en nyt tässä laske mukaan.

* Pääasiassa viittaan itsetietoisen toiminnan mahdollisuuteen, jolloin röyhkeydestä tulee vahvasti moraalinen kysymys, jota se ei täysin vaistonvaraisesti toimivan eläimen suhteen ole. Jos röyhkeyden alkujuurena olisikin menneisyydessä moraalin ulkopuolella olleet selviytymiskeinot ja vaistot, niin se ei tietenkään tee röyhkeän ihmisen itsetietoisista muista välittämättömistä teoista vähemmän raskauttavia. Nehän voivat ylettyä aina sarjamurhiin saakka.

TAMMIKUU 2014:

ANARKISTINEN TYHJÄKÄYNTI

Tällainen ei oikein ole minulle tyypillistä (vainoharhaisuus voi olla, mutta ei tällaiset itse-dialogit). Tähän vainoharhahtavasti kuviteltuun keskusteluun oli inspiroijana eräs tyyppi Tuulosen parkkipaikalla, joka katseli pitkään autoani sen ollessa tyhjäkäynnillä.

- Miksi pidät autoa tyhjäkäynnillä!? Kaksi minuuttia on maksimi.

- No kestän itse kyllä tämän pakkasen ihan mainiosti. Nyt on vaan niin, että tässä on ikäihmisiä tulossa kohta kaupasta ja pyrin siihen, että saavat tulla sopivan lämpimään autoon.

- Tiedät hyvin että se on kielletty vaikka pakkasta olisikin.

- Et ilmeisesti ymmärtänyt mitä sanoin. Voin kyllä myös ajella tämän saman ajan ympäriinsä. Se vaan sattuu saastuttamaan vielä enemmän, että mieluummin pidän tätä lämpimänä ihan tyhjäkäynnillä. Tässä nämä vaihtoehdot oikeastaan on.

- Ärsyttää tuollaiset ylimieliset laeista piittaamattomat anarkistit.

- En minä yhtäkkiä päivittänyt moraalikäsityksiäni määrättynä päivänä, silloin kun jotkut päättivät muuttaa lakia. Enhän ole kirjoittamatta tekstiviestiäkään ajaessani siksi, että se on lain (eli jonkun ihmisryhmän oikeuskäsityksen) mukaan kielletty, vaan siksi, että saattaisin toiminnallani vaaraan myös muita ihmisiä, en vain itseäni. Ei minulla myöskään ole mitään moraalista velvollisuutta käyttää kypärää jos ajan yksin mopolla. Käytän sitä suojellakseni itseäni.

- Minä minä minä...

- Nyt ei satu olemaan tarkempaa tietolähdettä ainakaan tämän hetken olosuhteista kuin oma harkintani, jonka perusteella päättelen, että tästä on enemmän hyötyä kuskaamilleni henkilöille kuin haittaa muille.

- Seli seli... sinähän se parhaiten tiedät mikä on oikein ja mikä väärin.

- Tässä tapauksessa kyllä, kun ei ole kyse mistään sähköasennuksista. Monissa asioissa luotan enemmän muiden tietoihin. Veikkaan että luulet minun tässä vastustavan auktoriteetteja ihan vaan huvikseni. Ja selittäähän minä tässä olen juuri yrittänyt. Jos ei meikäläisen motiivi tästä vielä selvinnyt, niin sitten ei.

- Jos kaikki nyt alkaisivat säveltämään omiaan mitä moraaliin tulee, niin mitä siitä seuraisi? Pelkkää kaaosta ja rikollisuutta.

- Voinhan tietysti unohtaa omat eettiset periaatteeni ja tilanteen mukaisen harkinnan, ja alkaa toimia täysin ulkoapäin ohjautuneesti rangaistuksen pelosta tai palkinnon toivossa, mutta mitä tapahtuu moraaliselle selkärangalle hetken päästä jos en sitä koskaan käytä? Hiukan kärjistäen väitän, että silloin moraali vaihtuu hyöty- ja selviytymistaktikoinniksi, tai tilalle tulee ehdollistettu automaatti. Sillä menolla moraalinen selkärankani alkaa muistuttaa enemmän geeliä kuin rankaa, kun ei sen tanakkuudesta ole nytkään juuri takeita.

- Mikä filosofi luulet olevasi? Me elämme nyt ihan konkreettisessa todellisuudessa, joten...

jne...

____ ___ __ _

MUSIIKIN KOSMIS-SUBJEKTIIVINEN KORRELAATIO

a.k.a. Human relation to template level impressions

Suhteeni musiikkiin, jota suuresti arvostan,

on hyvin hienostunut ja monisyinen:

Jos joku biisi kolahtaa, ni se on sitte hyvä.

____ ___ __ _

TURKISTARHAUS

Laitoin aikoinaan tykkäyksen turkistarhausta vastustavalle facebook profiilille. Tuli tässä kuitenkin mieleeni, että mahtavatkohan he tukea ns. suoraa toimintaa.

Ensin on sanottava, että en tue eläinten elämän rajoittamista ja kärsimyksen aiheuttamista niille, jotta jotkut saavat käyttää turkiksia omaa egoaan korostaakseen. Asenteeni on tässä suhteessa hyvin yksiselitteinen. Tämä siitä huolimatta, että kyseessä on joidenkin turkistarhaajien toimeentulo. Jos kyse olisi välttämättömästä ratkaisusta ihmisten lämpimänä pitämiseksi, asia ei olisi niin yksinkertainen. Minun on helppo puhua, koska oma toimeentuloni ei liity tälle alueelle, mutta kyse on joka tapauksessa tärkeysjärjestyksestä jonka perusteella valintoja tehdään. On mahdollista, että eläinten olosuhteet ovat paljon paremmat kuin yleensä annetaan ymmärtää. Tästä minulla ei kuitenkaan ole tietoa.

Sitten itse pointtiin. Kolikon toinen puoli on nimittäin se, että en usko keskisormen näyttämisen herättävään tai opettavaan voimaan, jonka konkreettinen versio on esimerkiksi se, että kajotaan turkistarhaajan omaisuuteen omin luvin. Se ei ole omiaan herättämään; "itseasiassa näillähän on ihan hyvä pointti" -tyyppistä pohdintaa. Todennäköisesti se aiheuttaa vain vihaa, katkeruutta ja päätöksen jatkaa kritisoitua toimintaa jo pelkästään siksi, että ei haluta ruokkia vääränlaisia metodeja ja muutenkaan taipua niiden vaikutuksesta. Lisäksi esim. minkkien luontoon päästäminen aiheuttanee niille vielä enemmän hämmennystä ja kärsimystä, koska ne eivät ole tottuneet selviämään luonnollisella tavalla.

Koen taas kirjoittaneeni itsestäänselvyyksiä, mutta joka tapauksessa (jos onnistun jollain konstilla kirjautumaan facebookiin) on aika tiedustella asiaa ja päivittää tykkäyksen halukkuus uudelleen.

JOULUKUU 2013:

RAHAN ARVOTTOMUUS

Eräs blogisti radiossa: "Itse en välitä rahasta ollenkaan"

Niin, sehän on vain apukäsi jolla saamme itsellemme niitä enemmän tai vähemmän tärkeitä asioita, joita elämässämme tarvitsemme. Rahalla ei saa kaikkein arvokkaimpia asioita, mutta niitä joita sillä saa, on valtava määrä - niiden seassa myös tärkeitä.

Nostan siis hattua mielipiteen esittäjän kyvylle suhtautua rahaan hänen kuvailemallaan tavalla, jos hän todella hahmottaa sen mistä puhuu, eikä kyseessä ole "mä en oo kyl kovin pinnallinen tyyppi" -vaikutelman yritelmä. Ihmettelyni lisääntyy entisestään, jos hän ei ole rahallisesti kovin hyvin toimeentuleva.

MARRASKUU 2013:

BEMARISTIT PERKELEET

Radiosta:

"Bemaristit ne ei kyllä siedä ollenkaan että niitä ohitetaan"

...ja yleistämishälyytin alkoi piristä. Itse oletan että narsistit eivät sitä siedä. En väitä etteikö Bemarien omistajissa olisi runsaasti narsisteja, koska jotkut tuntuvat liittävän merkkiin egoa hiveleviä mielikuvia.

On kaiketi turha mainita, että Bemareita ostetaan muustakin syystä kuin egon pönkittämiseen. Näin on asia meikäläisen kohdalla. Alitajuisten motiivien vaikutusta en tiedä, koska ne ovat alitajuisia, eh.

Itseäni kiinnostaa tarkoituksenmukaisuus prosesseissa, niitä suorittavissa laitteissa ja niiden osissa. Sitä voi myös kutsua laaduksi. Syy, miksi itse olen ostanut Bemarin, juontaa oletuksestani, että niiden valmistuksessa pyritään laatuun. Tämä yleistys pitää mielestäni myös jossain määrin paikkaansa, joskin kyseessä lienee usein tavoitteiden pitkälle vieminen. Toisin sanoen esim. Toyota saattaa olla vähintään yhtä tarkoituksenmukainen suhteessa valittuihin päämääriin. Toyotan markkinaosuuskin kertonee melko selvää kieltä tämän puolesta, ja varsinkin hyvästä hinta/laatusuhteesta.

Bemarini on mainio ajettavuudeltaan ym. mukavaa, mutta siitä huolimatta palaan oikein mielelläni yli 22 vuotiaan Honda Accordini rattiin heti kun saan sen katsastuskuntoon. Näin ainoastaan siksi, että satun pitämään tästä mallista. Pinnallisuus vie siis tässä tapauksessa voiton mukavuudenhalusta.

Ps.

Tarkoituksenmukaisuuteen tulee loppukäyttäjän kannalta negatiivisia elementtejä, jos mukaan otetaan liikaa ahneutta. Tehdään esim. liiallisia kompromisseja raaka-aineiden laadun tai suunnitteluun käytetyn ajan suhteen kulujen karsimiseksi. Mikä pahinta (törkeintä), voidaan myös tarkoituksella suunnitella laitteelle rajoitettu kestävyys, jolla pyritään maksimoimaan tulevaisuuden myyntimääriä (ostotiheyttä). Hehkulamput olivat tästä hyvä esimerkki. Tällainen kikkailu on kyllä osa kokonaisprosessin tarkoituksenmukaisuutta (onnistumista siinä mitä pidetään tavoitteena), mutta ei käyttäjän hyväksi suunnatulla alueella. Se on selkeästi kaksiteräinen miekka, ja eettisesti vähintäänkin arveluttavaa. Loppukäyttäjästä tulee ko. filosofiaa soveltamalla nopeasti loppuun käyttäjä. Tästä - mitä toivottavimmin - seuraa se, että kyseisen tuotteen käyttö loppuu hänen kohdaltaan.

____ ___ __ _

MITÄÄN EN O OTTANU

Olin tuossa mahallani sängyssä, ja älykäs kun olen, päätin sitten suht' spontaanisti alkaa tökkimään ylähampaitani puiseen sängyn päätyyn. Oikeinkin hellävaraisesti minä sen tein, katsellen samalla kissojen touhuja. Ei ole tämmöistä tehty ennen meikäläisen toimesta. Siinä sitten - ihme kyllä - lohkesi etuhampaasta about 24 prossaa matskua veke. Et ei tässä mitään. Vaikka Sinuhea lainaten täytyy kyllä näin jälkikäteen todeta seuraavaa: "Mutta miksi minä sen tein, sitä minä en voi sanoa, koska minä en sitä tiedä."

____ ___ __ _

"Vedin tos kännit viikonloppuna"

Aijaa...

Kännien vetämisen luulisi olevan hankalaa, onhan känni aika erottamaton osa itse vetäjää, ja niitä on jokaista kohti vain yksi kappale kerrallaan läsnä. Tietysti jos raahaisi joitain känniläisiä jotka ovat yli 50% humalassa (joka on hirvee sikahumala ja tosi harvinainen), niin voisi sanoa vetävänsä kännejä.

Joku saattaisi kutsua minua tässäkin asiassa pilkunviilaajaksi, mutta siitä ei missään tapauksessa ole kyse, koska painotekniikka on nykyään niin hyvää, että se harvoin viilauksesta paranee. Viilasta riippuen siinä voi myös hankautua koko pilkku pois ja vielä pilkun lähellä olevia kirjaimiakin. Tietokoneella se on vielä vahingollisempaa, koska näyttö rikkoutuu ennen kuin pilkkuun pääsee käsiksi.

LOKAKUU 2013:

VERBAALINEN AIKAHYPPY

Asetun tässä hetkeksi pilkunviilaajan kenkiin.

Miksi sanotaan 'huomenta', kun tämäkin päivä on vasta aluillaan, ja sitä kuitenkin selvästi tarkoitetaan? Joskus olen aikonut sanoa että "ei huolehdita vielä huomisesta" tai "eletään nyt tämäkin päivä ensin", mutta en tietenkään ole sanonut, koska sitä ei ymmärrettäisi tarkoittamallani tavalla. Olen kyllä joskus sanonut 'ylihuomenta' saman tien, onhan se saman arvoinen pätkä tulevaisuutta kuin huominenkin. Tämä aiheutti huulipyöreyttä.

Täytyy myöntää - ja vielä varsin lyhyin hampain - että 'huomenta' toimii oikein luontevasti tarkoituksessaan, eikä minulla ole ehdottaa sen tilalle mitään sellaista sanaa, joka ei vaikuttaisi kömpelöltä. Siitä syystä tämä oli pilkunviilausta. 'Päivähdys' -sanaa kyllä käytän joskus kirjoitusmuodossa, mutta se on lähinnä 'päivää' -sanan ja 'tervehdys' -sanan sekoitelma. Sekään ei saane kovin suurta levinneisyyttä lähipiirini (itseni, minun ja meikäläisen) lisäksi.

SYYSKUU 2013:

ÄÄNESTÄMINEN

Eilen eräs BB:n tuntematon kuuluisuus kommentoi suurin piirtein tähän tapaan: "Jos ei äänestä, niin ei ole kyllä oikeutta valittaa poliittisista päätöksistä."

En jaksaisi hernehtiä tästä asiasta näin paljoa, jos en olisi törmännyt ko. mielipiteeseen myös aikaisemmin.

Minä nimittäin kerron kyllä mielipiteeni, jos poliitikko toimii mielestäni väärin, mikäli asia minua jollain tavalla kiinnostaa. Vaikka olisin asunut toisella planeetalla viimeiset 10 vuotta, voin kritisoida mitä tahansa epäoikeudenmukaista toimintaa, vaikka en itse olisi edes tämän toiminnan vaikutusalueella. Vaikka itsekäs olenkin, niin en kuitenkaan niin itsekäs, että vain minun vaikutusvaltani avustuksella paikkansa saanut, tai minun asioihini vaikuttava poliitikko olisi mielestäni moraalisen arvioinnin kohteena.

Mitä äänestämättömyyteen tulee, niin en missään tapauksessa vapaaehtoisesti tule heittämään noppaa äänestettävien kesken. Juuri näin tapahtuu, jos en tiedä riittävästi niistä joiden joukosta minun tulisi valita. Olisi typerää äänestää sattumanvaraisesti musta tuntuu -metodilla. Minulla ei ole äänestysvelvollisuutta. Jos jokin pöydän ääreen kerääntynyt ihmisryhmä on sellaisen minulle asettanut, en minä ole koskaan sellaista allekirjoittanut. Äänestän siis vain silloin kun tiedän ketä äänestän.

Se, mistä minua VOI syyttää, on mielenkiinnon puute politiikkaa kohtaan. Tämä voi johtua laiskuudesta, ennakkoluuloista tai kukaties jostain perustellummasta syystä. Oli miten oli, annan itselleni täyden oikeuden arvostella tai ylistää henkilökohtaisten arvojeni pohjalta julkisissa viroissa työskenteleviä henkilöitä, vaikka en ole sitä tähän mennessä juuri harrastanutkaan.

"Jos on jokin selvä inhokki, kannattaa äänestää vaikka summamutikassa joitain muita, jotta inhokin äänimäärä jää suhteessa pienemmäksi."

Tämä on itseasiassa hyvä pointti. Sekin vaatii jotain poliittista tietämystä, mutta ei enää ole täysin satunnaista äänestämistä.

ELOKUU 2013:

Mut heilahdetaanpa tärkeämpiin asioihin vaihteeksi.

Englannin kielessä ei oman makuni perusteella ole montaakaan kömpelöä sanaa. On kyllä rakenteellisesti outoja kuten rhythm (rytmi) ja throughoutly (kertakaikkisesti). Aivan hiljattain kuitenkin törmäsin sanaan seldom (harvoin), joka ei mielestäni yksinään vaikuta erityisen kömpelöltä, mutta en jostain syystä ollenkaan totu esim. ilmaisuun "that happens seldom" tai "turtles are seldom in trees". En oikein osaa perustella mistä moinen johtuu. Se vain vaikuttaa jotenkin erilliseltä - ehkä liikaa nimen tyyppiseltä tai jotain. En tiiä sitte, mutta tämmösiä tällä kertaa.

Ai niin. Ei pidä unohtaa mainita ruotsinkielistä sanaa växtextraktdryck (kasvisuutejuoma), joka on ehkä vähän semmone karheella tavalla hassu kanssa.

KESÄKUU 2013:

Keskustelu voi olla joskus mielenkiintoista ja kehittävää. Silloin (jos oikeassa oleminen ei ole se tärkein asia) voi jopa syntyä enemmän kuin keskustelijoiden jakamien mielipiteiden summa, ja vähintäänkin ruokaa uusille näkökulmille. Joskus taas keskustelu voi olla destruktiivisempaa laatua, ja mennä esim. nimittelyn puolelle. Tässähän ei ole mitään uutta, mutta silloin kun keskustelija väittää profiilinsa kuvauksessa olevansa avoin uusille ideoille, ja sanoo vihaavansa oikeassaolemisen tarvetta ja toisten mielipiteiden väheksymistä, on kontrasti melko suuri, jos ko. henkilöitymä ei toteuta omia periaatteitaan. Tämä englanninkielinen keskustelu (linkki) on siinä mielessä keskusteluhistoriani merkillisin. Keskustelun käynnisti kommenttini Einsteinin käsitykseen maailman illusoorisesta luonteesta: "Reality is an Illusion, albeit a persistent one."

____ ___ __ _

OLEN UJO, olen siis narsisti?

Jos minua kerran kiinnostaa niin suuresti se, mitä muut minusta ajattelevat tai miten he minut näkevät, eikö se ole melko selvä narsismin merkki - täh? En halua ruokkia enempää itsekriittistä ajattelua, mutta näin minä sen hahmotan. En ole ollenkaan niin vahva, että jaksaisin tietoisesti spekuloida niitä mahdollisia tapoja, joilla minä saatan näyttäytyä muille, mutta ujous onkin usein reaktiivista, eli automaattisesti syntyvää epämukavuuden tunnetta jossain tilanteessa. Typerin asia ko. tilanteessa lienee se, että alkaa kaiken lisäksi luomaan itselleen lisästressiä ajattelemalla, että "taas tämä ujous nostaa päätään. Minun ei kuuluisi kokea tätä". Ensimmäinen avain on varmaankin ujouden aiheuttaman kokemuksen TÄYDELLINEN hyväksyminen. Tämä avain on usein minun käsissäni vielä tiirikan muodossa, ja joskus jopa muodossa; "pitäis varmaan käyttää tätä tiirikkaa".

____ ___ __ _

YKSEYDEN IHANUUS

Henkisissä opetuksissa puhutaan usein siitä, että olemme yhtä muiden kanssa. Tämä voi herättää aivan oikeutetusti vastenmielisyyttä, ja sillä on mielestäni looginen ja ymmärrettävä pohja. Enhän toki halua olla yhtä jonkun psykopaatin kanssa. Henkilökohtaisesti en itseasiassa halua olla yhtä kenenkään kanssa, vaan kyse on esim. pitämisestä tai arvostamisesta yms. Tietenkin voimme kokea yhteisyyttä esim. yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta/parissa, joka on myönteinen asia, eikä sitä mielestäni pidäkkään sekoittaa yhteensulautumiseen.

'Ei -pitäminen' on kolikon toinen puoli, jota on turha kieltää. Emme voi pitää kaikista. Emmehän edes halua pitää jokaisesta. En käyttänyt sanaa 'viha', koska se rajoittuu ainoastaan ei-pitämisen ääripäähän. Jos haluaa opetella suvaitsevaisuutta ja sillä on vaikutusta asenteisiin, niin kaikin mokomin, mutta "kaikkia pitää rakastaa" -filosofia on mielestäni imelää New Age hölynpölyä.

En väitä etteikö olisi olemassa ihmisiä, joiden ymmärrys ulottuu niin laajalle, että he pystyvät määrätyllä tavalla ymmärtämään kaikkia olentoja, nähden siten viheliäisimmätkin siinä väliaikaisen eksyneisyyden tilassa, johon esim. Jeesus viittaa sanoen: "Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Näen sen kuitenkin lähinnä potentiaalina, joka ei meidän tavisten suhteen toteudu kuin korkeintaan etäisellä älyllisellä tasolla.

Joka tapauksessa, jos olen rehellinen henkilökohtaisella tasolla, niin karkeasti arvioiden on ihmisiä joita on erittäin vaikea sietää (jos ei jopa mahdotonta), niitä joita voi sietää, neutraaleja, ja niitä joista pitää pitämisen eri asteissa. Suurin osa kuulunee kahteen keskimmäiseen ryhmään ja viheliäisimmät olen ainakin tähän saakka nähnyt median kautta, jonka asiaintilan toivon myös jatkuvan.

Viittaamani opetukset (esim. tämä) puhuvat mielestäni siitä perustasta, joka on universumilla ja ihmisellä yhteinen. Vaikka en haluaisi käyttää sanaa 'Jumala', koska se on raiskattu niin moneen kertaan ja monella tavalla, niin voisi kuitenkin sanoa että olemme yhtä Jumalassa, koska Jumala on kaiken perusta. Ei pelkästään alkuunsaattaja, vaan nimenomaan jokahetkinen pysyvä perusta. Tästä suuret (ja pienemmät) opettajat mielestäni puhuvat. Tämä samuus ei toteudu vastakohtien kentällä, jonka eräs ilmenemismuoto persoonallisuus on. Tehdäkseni tästä kuvauksesta vielä vaikeaselkoisemman, sitä voisi ehkä kuvailla niin, että yksilöllisyytemme on ikään kuin hius päässä, ja yhteisyys toteutuu vasta sillä tasolla jolla kyseisen pään omistaja (Jumala) katselee maailmaa. Se, onko meillä joskus mahdollisuus olla siinä määrin kosketuksissa tähän 'päähän', että näemme ja koemme sen perspektiivistä, jää nähtäväksi.

____ ___ __ _

VANHEMMAT PÄHKÄILYT:

TIETÄMISEN VARMUUDESTA

"Käsitykseni on tosi ja muuttumaton", on niin mainio asenne, että siitä kannattaa pitää kiinni. Se tuo turvallisuutta ja varmuutta. Sillä on vain yksi hinta, joka on totuudellisuuden puute. Joillekkin se ei ole hinta eikä mikään.

2014 lisätty päivitys:

Tähän on yksi (ja ehkäpä ainoa) tehokas lääke. Se on halu tietää totuus. Ei siis halu olla totuuden omistaja tai oman näkemyksen yliarvostaja. Siihen ei voi kuulua käsitysten valitsemista niiden miellyttävyyden perusteella, eikä niiden hylkäämistä epämiellyttävyyden takia. Totuudellisuus ei millään tavalla takaa tiedon määrää, tai edes oikeellisuutta. Itseasiassa siihen kuuluu ymmärrys siitä, että näkökulmamme ovat enemmän tai vähemmän subjektiivisia. Se on vain perus asenne jolla tietoon suhtaudutaan, ja vaikka siihen pyrkisikin, niin todennäköisesti taistelu oikeassaolemisen halua vastaan jatkuu hamaan tulevaisuuteen. On myös niin, että totuudellisuus ilman viisautta voi olla vahingollisempaa kuin valheet, ja taitamaton totuudentorven soittaja tekee helposti karhunpalveluksen sekä itselleen että muille.

Objektiivisuuteen pyrkiminen ei kiinnosta jokaista. On ihmisiä, joille oikeassaoleminen ja muiden mielipiteiden (jopa aktiivinen) väheksyminen on päämotiivina. Jos näin on, totuudellisuuden sääntöjä ei kannata soveltaa, koska niiden suunta on subjektiivisuuden ylittäminen, ja siten ne aiheuttavat todennäköisesti melkoista epämukavuutta 'minä minä' -asenteen omaavalle.

Oikeassaolemisen tunteen ei kuitenkaan aina tarvitse olla mitenkään erityisen itsekästä. Se voi yksinkertaisesti johtua siitä, mitä kutsun 'paikallisuusharhaksi'. Tämä harha johtuu siitä luonnollisesta syystä, että omat kokemukset ovat lähimpänä. Muiden näkökulmat ovat vain epäsuorasti kommunikoituja, joten niiden painoarvo jää siten pienemmäksi. Hyviä esimerkkejä tästä ovat kasvatuksen ja kulttuurin vaikutus esim. maailmankatsomukseen. Toinen asia on se, että jos nyt yleensä on jotain mieltä jostain, niin lähes välttämättä pitää sitä sillä hetkellä oikeimpana omassa tiedossa olevana näkökulmana. Tämä on lähes itsestäänselvää. Kumpikaan näistä syistä ei välttämättä sisällä röyhkeää ja objektiivisuuden syrjäyttävää oikeassaolemisen tarvetta, mutta voivat sisältää varsin paljon subjektiivisuutta, ja siten rajoittunutta näköalaa, jos niiden oman mielipiteen suurempaan totuusarvoon sävyttävää vaikutusta ei kunnolla tiedosteta.

____ ___ __ _

Olipa kerran äijä joka jonkin verran väsähti eräässä vaiheessa elämäänsä, ja meni sitten kyselemään terppariin vinkkejä. "Olet masentunut ja tuosta lääkettä", sanoi psykeistologi vaimikäsenyton. Äijä sanoi, että "no enhän minä nyt hyvänenaika lääkkeillä päätäni sekoita, että ihan vaan tässä vinkkejä tähän tilanteeseen ja sen käsittelyyn." Psyko siihen sanomaan että "meillä ei todellakaan ole aikaa sellaiseen" ja kirjoitti saikkua. Mitä tästä opimme? No emme me siitä kyllä yhtään mitään opi että.

____ ___ __ _

En piittaa siitä mitä väärää olen joskus tehnyt. Se, että minun virheideni takia on joku kärsinyt, onkin sitten aivan toinen asia. Mutta - niin törkeältä kuin se voikin kuulostaa - silläkään en pyri itseäni vaivaamaan jos virhe on selvästi nähty, ja oletan oppineeni siitä. Tämä piittaamattomuus johtuu vain yhdestä syystä, nimittäin siitä tosiasiasta, että minulla ei ole käytössä aikakonetta, enkä niihin usko.

____ ___ __ _

Muiden käytös muistuttaa joskus suuresti sääilmiötä, koska usein siihen ei voi vaikuttaa paljoakaan. Jos käytös on 'jäätävää', voi vain yrittää pitää oma kämppä lämpimänä.

____ ___ __ _

Onneksi aivoni eivät ole herneen kokoiset, vaan luumun - kuivatun luumun. Minulla on varaa sanoa näin, koska en ole yksinkertainen, mutta minulla on syytä sanoa se myös siitä syystä, että viisaus on se mitä minulta suuresti puuttuu.

____ ___ __ _

Sitä saattaa tuntea jonkun upean olennon jonka kanssa ei ole mahdollisuutta, eikä edes pienintä pyrkimystä elää. Sitä vain on iloinen siitä että tällainen olento saa itse olla olemassa. Se on hassua se.

____ ___ __ _

Neniimme ilmestyy ajoittain herneitä. Niitä on kahdenlaisia. On niitä jotka valahtavat sinne omasta pääkopastamme, ja niitä jotka joku toinen sinne työntää. Usein herneet tulevat omasta päästämme, vaikka mielellämme siitä muita syytämmekin.

____ ___ __ _

"Sinä annat väärän valon paistaa sinulle", he sanoivat. "Me tiedämme, koska meillä on hallussamme oikean viisauden valo, Jumalalta saatu. Siitä me sen tiedämme. Oikeassa valossa me katsomme sinua ja sinun oppejasi - niitä vääriä." Näin he vilpittömästi sanoivat, eivätkä he tienneet puhuvansa samasta valosta, eivätkä huomanneet seisovansa saman auringon paisteessa kuin minäkin, sen auringon, joka antaa meille kaikille elämän, ja jota me kukin katsomme oman menneisyytemme läpi.

____ ___ __ _

Kuulin hiljattain kun minusta sanottiin: "Tuossa menee se homo." Siinä tilanteessa ajattelin ylimielisesti: "Siinähän nauratte typerykset omille mielikuvillenne, uskoen kaiken mitä satutte kuulemaan. Vihaksi naurunne muuttuisi jos tietäisitte mitä teistä ajattelen."

Mutta.

Miksi minun tulisi olla ylimielinen toisten epätäydellisyyttä todistaessani (*), kun itsessänikin on sitä varsin paljon? En minä sitä kunnioita muissa sen enempää kuin itsessänikään, mutta jos minä ammennan ylpeyteni toisten heikkouksista, niin tuskin siitä minulle kunnian kukko laulaa. Vahingonilo ei ole ilmaus mistään sellaisesta josta voisin olla ylpeä - niin inhimillistä kuin se onkin - koska se on lähinnä kateuden lyhytaikainen lievittäjä, tai ennaltaehkäisijä. Puhdas tilannehuumori ei toki ole vahingoniloa.

* Jokainen ehkä ymmärsi, että kyse oli typeryydestä, joka ilmenee automaattisena huhuihin uskomisena, ja myös asenteena (tässä tapauksessa oletettua) erilaisuutta kohtaan.

Ps.

Minulla ei ole mitään homoutta vastaan. Vaikka en pysty sitä käsittämään kuin älyllisesti, ei se muuta asiaa miksikään. Jos en voi eläytymällä ymmärtää, kuinka joku voi pitää sellaisesta musiikki -kappaleesta, joka ei vaikuta itseeni mitenkään, niin en näe siinä aihetta pilkkaamiseen enkä moraaliseen tuomitsemiseen. Tämä koskee kaikkia makuasioita (puhumattakaan synnynnäisistä taipumuksista), jotka eivät sisällä pyrkimystä toisten vahingoittamiseen tai vapaan tahdon rajoittamiseen. Lesbouden ymmärtämisessä ei juuri ongelmia ilmene. Tämä tietenkin johtuu pilittyneistä aivoistani, mies kun olen. Tämäkään ei muuta asennettani lesbouden oikeutuksesta mihinkään suuntaan, eli kyse on osapuolien keskinäisestä asiasta, aivan kuten homoudessakin.

____ ___ __ _

Arkisten elämänkokemusten (pakkasen purevuus, sotaelokuvan järkyttävyys yms.) kutsuminen illuusioksi, jota jotkut henkiset opettajat harrastavat, on pelkkää sananhelinää. Sillä ei ole mitään merkitystä, millaiseksi meidän tavallisten taaplaajien kokemukset osoittautuvat jonkin 'heränneen' tietoisuuden näkökulmasta. Objektien ja kokemustemme illusoorinen luonne saattaa olla fakta, kuten uni paljastuu uneksi sille joka siitä herää, mutta se mitä koemme juuri nyt, on mitä todellisimmassa mielessä merkityksellistä, määriteltiinpä se uneksi, illuusioksi tai miksi tahansa. Vilpittömässä halussa herätellä meitä unesta, ei ole mitään pahaa, mutta opettaja joka ei ymmärrä elämän arkista merkityksellisyyttä, tai suhtautuu siihen välinpitämättömästi niiden suhteen jotka eivät ole hänen 'tasollaan', ei ole vielä kaikessa opettajaksi kelvollinen.