Vesisiippa
Tieteellinen nimi: Myotis daubentonii
Detektoritaajuus: Parhaiten noin 45 kHz taajuudella
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Vesisiipan tapaa nimensä mukaisesti usein lentämässä järven tai muun vesistön pintaa hipoen. Vesisiippa saalistelee taitavasti pääasiassa surviaissääskiä veden tuntumasta. Vesisiipan turkki on ruskea ja vatsapuoli on harmahtava. Pohjanlepakosta vesisiipan ja muutkin siipat erottaa esimerkiksi korvien avulla. Siipppalajeilla korvat ja korvankansi (korvan tyvellä oleva ihokappale) ovat pitkulaiset, pohjanlepakolla pyöreähköt. Detektorilla vesisiippa kuulostaa rätisevämmältä kuin pohjanlepakko, rytmi on paljon nopeampi ja äänen taajuus korkeampi. Siippalajit kuuluvat detektorilla parhaiten noin 45 kHz taajuudella. Vesisiippa viettää päivää usein puunkolossa, missä voi olla usean kymmenen naaraan muodostama lisääntymisyhdyskunta. Piiloiksi kelpaavat myös siltojen rakenteet ja lepakonpöntöt. Talvella vesisiippa viihtyy kosteissa luolissa useiden lajitovereiden seurassa. Vesisiippaa tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa.
Vesisiippa, heterodyne 30 kHz (Harry Lehto)
Vesisiippa, heterodyne 30 kHz, useita, Iiperi (Harry Lehto)
Vesisiippa, heterodyne 40 kHz, useita, Iiperi (Harry Lehto)
Vesisiippa, heterodyne 20 kHz, sosiaalinen ääni, Iiperi (Harry Lehto)
Vesisiippa, heterodyne 30 kHz, sosiaalinen ääni, Iiperi (Harry Lehto)
Vesisiippa, heterodyne 40 kHz, sosiaalinen ääni, Iiperi (Harry Lehto)
Vesisiippa, sosiaalinen ääni, Iiperi (Harry Lehto)
Kuva: Kati Suominen
Spektrogrammikuvat: Harry Lehto