Kenraali

“Mikä on Myllykosken paperitehtaitten menestyksen salaisuus?” kysyy Arvo Lindborg. “Bjönberg osti sata vuotta sitten konkurssiin menneen Hannulan massatehtaan Myllykosken itäreunalta, sekä viekkaudella hankki käsiinsä kosken länsireunalla sijainneen Lindborgin myllyn. Näin hän sai hallintaansa kosken ilmaisen energian, sammon jolle paperiteollisuuden menestys on rakentunut”. (*)

Myöhemmin 1905 paperitehdas hankki omistukseensa myös konkurssiin menneen Ummeljoen hiomon kosken itärannalta. Tämä muutettiin vesivoimalaitokseksi. Kansalaissodan aikana tehdas joutui punaisten haltuun. Vuonna 1918 Pietarilaisen paperiagentuuriliikkeen omistaja Rudolf Walden osti osuuden Myllykosken paperitehtaista ja valittiin yhtiön johtokunnan puheenjohtajaksi. Tuolloin tehtaalla työskenteli 313 miestä ja 87 naista. Vuonna 1920 Myllykosken, Simpeleen ja Jämsän paperitehtaat yhdistettiin Yhtyneiksi paperitehtaiksi joiden johtoon tuli Kenraaliksi ylennetty Marskin ystävä Rudolf Walden.

Muistelmissaan Marski kirjoittaakin Waldenin pyytäneen häntä presidenttiehdokkaaksi vuonna 1919: ”Lopulta alistuin painostukseen. Viime kädessä vastarintani mursi kenraalimajuri Rudolf Walden, uskollinen ystäväni, vaatiessaan minua olemaan tälläkään kertaa pettämättä niitä, jotka yhä turvautuivat minuun” Valituksi tosin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Ståhlberg.

Kenraali Walden kiinnitti erityistä huomiota ympäristöön tehdasta laajennettaessa. Tehdasaluetta alettiin raivaamaan vanhasta romusta, kuoppia täyttämään ja Walden halusi myös suunnitella paikkakunnan yleiskaavaa. Yhtiö rakennutti arkkitehti Wäinö Palmqvistin piirustusten mukaan Myllykoskelle uuden kirkon suihkulähteineen, pääkonttorin, seurantatalon, virkailijakerhon ja virkailijoiden ja työnjohtajien asuntoja.

Tehdas rakensi paikkakunnalle myös urheilukentän. Kunnon patruunana hän halusi muokata paikkakuntaa ideoittensa mukaan. Esimerkiksi matkustaessaan liikeasioissa Keski-Euroopassa Walden oli nähnyt neonputkilla valaistun kirkonristin. Hän halusi samanlaisen Myllykoskelle. Ja näin Myllykoskella oli pitkään ainoa valaistu kirkonristi Suomessa.

Myllykoskella oli toiminut työväenyhdistys 1800-luvun lopulta. Kolmekymmenluvun alussa tehdas koetti hillitä työväen toimintaa. Lindborgin mukaan tehtaan johto oli lainannut ideologiansa Saksasta. Toiveena oli että työläisistä tulisi uskollisia “mustapaitoja”. Työläisiä irtisanottiin ammattiyhdistykseen kuulumisen vuoksi. Myllykosken tehtaat olivat kuuluisia siitä, että myös naimisiin menneet naiset erotettiin tehtaalta.

Työläisiä pyydettiin eroamaan ammattiyhdistyksestä 10% ylimääräistä vuosipalkkaa vastaan. Ammattiyhdistysaktiivit huomasivat pian olevansa ilman työpaikkaa. Yhtiön johto näytti “häiriköille” mielellään itärajaa. Arvo kertoo monen menneen ryssän maalle vastoin hänen varoituksiaan. “Kukaan ei ole sieltä palannut”. Veikko Kupari kertoo monen paperityömiehen päätyneen Kontupohjaan rakentamaan paperitehdasta Neuvosto Karjalaan.

Yhtiö järjesti Lotilassa ammattikoulutusta uskollisiksi katsomilleen, suojeluskuntaan kuuluville työntekijöilleen. Urheilu ja kulttuuritoiminta jakaantui Myllykoskella aatesuuntien mukaan kahtia. Kun tehdas oli aiemmin avustanut työväenyhdistystä, nyt koetettiin sen toimintaa estää mustin listoin.

Arvo Lindberg kertoo, kuinka tehtaan isännöitsijä tuli valittamaan, kun Arvo oli nähty työväenyhdistyksen tansseissa. Arvo Lindberg kuului kilpaveikkojen teatteriryhmään joka kilpaili työväenteatterin kanssa paikkakunnan yleisöstä. Toverit eivät saaneet pelata tehtaan urheilukentällä, joka oli varattu Kilpaveikoille.

Arvo oli tullut töihin tehtaalle 1924. Hän kävi rippikoulun paperikoneelta käsin. Myöhemmin Arvo pääsi pajalle töihin ja oppi koneenkorjauksen jalon taidon. Hän kertoi kuinka korjauspajalla piti tehdä töitä vaikkei mitään korjattavaa ollutkaan. Väliajoilla tehtiin varaosia paperikoneisiin.

Lindberg kertoi kuinka eräs työkaveri nolasi työnjohtajan vastatessaan tarkastuskäynnillä olevalle isännöitsijälle:“Ei täällä työtä ole kun koneet kunnossa ovat” tämän ihmeteltyä miehen joutilaisuutta. Olisi pitänyt miehen tehdä vaikka omia hommiaan, kunhan vaan olisi ollut ahkeran näköinen. Paperityöläisten joutilaisuutta olivat ihmetelleet myös kenraalin saksalaiset vieraat, johon kenraalin kerrotaan vastanneen, “Se vasta kallista olisi jos työmiehet töitä tekisivät, sehän merkitsisi että koneesta tulee makkelitavaraa”.

Waldenin poikaa Juusoa koulutettiin Yhtyneiden paperitehtaiden tuotantolaitoksissa tavallisista paperimiehen töistä työnjohto ja myyntitehtäviin. Kenraali Waldenin jouduttua Mannerheimin määräämiin tehtäviin talvisodassa, myyntipäällikkö Juuso Walden nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi.

Mannerheimin ystävä puolustusministeri Kenraali Walden johti myös Päämajan linnoitustoimistoa, joka toimi Talvisodan aikana kätevästi Myllykosken tehtaan alueella. Rakennuksessa myöhemmin toimi mm. Yhteiskoulu, Myllykosken kirjapaino ja paikallislehti Kymen Keskilaakson toimitus.

Linnoitustoimistossa suunniteltiin Mannerheim-linjan sisäpuolelle uusi linnoitusketju nimeltä Salpalinjana, joka on säilynyt sodan tuhoilta. Uusia puolustuslaitteita rakennettiin myös Viipurin ympärille. Jatkosodan loppuvaiheilla varauduttiin jopa perääntymiseen entisen Wanhan Suomen rajalle Kymijoelle linnoittamalla joen länsirantaa.

Linnoitustoimiston esikuntaupseerit asuivat Matkustajakoti Rauhalassa. Vanhat paikkakuntalaiset muistelevat, miten he pikkupoikina toimivat esikunnan lähetteinä toimittaen viestejä Linnoitustoimiston esikunnasta Rauhalassa asuville upseereille.

-------

Tähän kirjoitukseen olen haastatellut paikkakunnalla ikänsä elänyttä 85-vuotiasta Arvo Lindborgia ja lukenut Pertti Klemolan 1970 kirjoittaman teoksen “Juuso Walden, viimeinen patruuna”, Myllykoski oy:n 100-vuotis historiikin “Vuosirenkaita”, sekä Veikko Kuparin kotiseutusarjan Anjalankosken Sanomissa 1985 - 1987.

Kuva Museovirasto