Palava sydän - Monteverdin madrigaaleja

Cor mio, mentre vi miro

Visibilmente mi trasform’in voi,

E, trasformato, poi

In un solo sospir l’anima spiro.

O bellezza, bellezza mortale!

O bellezza, bellezza vitale!

Poi che si tosto un core per te rinasce,

E, per te nato, more.

Guarini

Rakkaani, kun katselen sinua,

omaksun sinun hahmosi,

ja muotoni muuttuessa

sieluni katoaa yhdessä huokauksessa.

Oi kauneus, surmaava kauneus!

Oi kauneus, elämää synnyttävä kauneus!

Sillä tuskin olet sytyttänyt

sydämen uuteen elämään, kun se jo

sinua varten synnyttyään kuolee.

”Io mi son giovinetta

E rido e canto alla stagion novella,”

Cantava la mia dolce pastorella;

Quando subitamente

A quel canto il cor mio

Cantò

Quasi augellin vago e ridente:

”Son giovinett’ anch’io

E rido e canto alla gentil

E bella Primavera d’amore

Che ne begl’ occhi tuoi fiorisce.”

Et ella:”Fuggi, se saggio sei!”

Disse l’ardore,

”Fuggi, ch’in questi rai

Primavera per te non sarà mai.”

Anon.

”Olen nuori

ja nauran ja laulan lempeälle keväälle!”

Näin lauloi kaunis paimenettareni;

kun äkkiä

kuullessaan laulun, sydämeni

lauloi

kuin kaunis, iloinen, pieni lintu:

”Minäkin olen nuori

ja nauran ja laulan

rakkauden kauniille keväälle

joka kukkii kauniissa silmissäsi!”

Ja hän: ”Lähde, jos olet viisas!”

Palvottuni neuvoi,

”Lähde, sillä näissä silmissä

ei kevät koita sinulle koskaan.”

Che se tu sei cor mio,

Come se’ pur malgrado

Del ciel e della terra,

Qual’hor piangi e sospiri,

Quelle lagrime tue

Son il mio sangue,

Quei sospir il mio spirto

E quelle pen’e quel dolor che senti

Son miei, non tuoi tormenti.

Guarini

Koska olet rakkaani,

olet rakkaani huolimatta siitä,

mitä taivas ja maa tekevätkään,

aina kun itket tai huokaat,

kyyneleesi

ovat minun vertani,

huokauksesi minun hengitystäni,

tuska ja suru joita tunnet,

ovat minun kärsimyksiäni, eivät sinun.

Ohimè, se tanto amate

Di sentir dir ohimè,

Deh perchè fate

Chi dice ohimè morire?

S’io moro, un sol potrete,

Languido e doloroso ohimè sentire;

Ma se, cor mio, volete

Che vita habbia da voi

E voi da me havrete

Mill’e mille dolc’ohimè.

Guarini

Oi, jos kerran nautit niin kovasti

sanoa oi,

miksi surmata hänet

joka sanoo oi?

Jos kuolen, kuulet vain yhden,

surkean ja tuskaisen oin;

mutta jos, rakkaani,

annat minun elää,

ja elät vuokseni,

saat kuulla tuhat ja tuhat kertaa

lempeästi oi.

Longe da te cor mio

Struggomi di dolore,

Di dolcezza e d’amore.

Ma torna homai, deh torna,

E se ’l destino

Strugger vorami ancor a te vicino,

Sfavilli e splenda il tuo bel lum’amato

Ch’io n’ardo, n’ardo e mora,

E morirà beato.

Anon.

Kaukana sinusta, rakkaani,

minua kalvaa tuska,

hellyys ja rakkaus.

Vaan palaa jonain päivänä, oi palaa,

ja jos kohtaloni on kuolla silloin,

kun olet taas kerran vierelläni,

anna rakkaiden silmiesi kipinöidä ja loistaa,

niin palan niiden liekissä,

ja kuolen siunattuna.

Si ch’io vorrei morire

Hora ch’io bacio amore

La bella bocca del mio amato core.

Ahi car’e dolce lingua,

Datemi tant’humore

Che di dolcezz’in questo sen m’estingua.

Ahi vita mia, a questo bianco seno

Deh stringetemi finch’io venga meno.

Ahi bocca, ahi baci, ahi lingua!

Ahi lingua torn’a dire

Si ch’io vorrei morire.

Moro

Kuinka tahtoisinkaan kuolla

nyt kun suutelen

rakkaani pehmeitä huulia.

Rakas, suloinen kieli,

vuodata loputonta hunajaasi

kunnes hukun hellyyteen rinnallasi.

Voi rakas, purista minua

valkeaa rintaasi vasten, aina loppuun asti.

Ah huulet, ah suudelmat, ah kieli!

Ah kieli, lausu uudestaan

kuinka tahtoisinkaan kuolla.

”T’amo mia vita!”

La mia cara vita dolcemente mi dice,

e ’n questa sola sì soave parola

par che trasformi i lietamente il core

per farmene signore.

”T’amo mia vita.”

O voce di dolcezz’e di diletto.

Prendila tost’Amore;

stampala nel mio petto;

spiri solo per lei, l’anima mia:

”T’amo mia vita”...la mia vita sia.

Guarini

”Rakastan sinua, ainoani!”

rakkaani lausui minulle hellästi.

Tuo ihana lause ainoastaan

sai sydämeni muuttumaan,

ja teki minusta paremman miehen.

”Rakastan sinua, elämäni!”

Oi hellyyden ja lemmen sanoja,

tartu niihin nopeasti, rakkaus,

ja paina ne sydämeeni;

vain sinulle sieluni huokailee:

”Rakastan sinua, ainoani”... elämäni

on sinun.

Questi vaghi concenti

che l’augellett’intorno

vanno temprando a l’apparir del giorno,

sono, cred’io, d’amor desiri ardenti,

sono pene e tormenti;

e pur fanno le selv’e ’l ciel gioire

allor dolce languire.

Deh, se potessi anch’io

così dolce dolermi

per questi poggi solitari e ermi!

Che quell’a cui piacer sola desio

gradiss’il pianger mio,

io bramerei

sol per piacer a lei

eterni i pianti miei...

Anon.

Nämä kauniit laulut

joita linnut laulavat kaikkialla

päivänkoiton aikaan kertovat,

uskon niin, tulisen rakkauden

tuskista ja kärsimyksistä;

silti ne saavat metsän ja taivaan

iloisiksi suloisella kaipauksellaan.

Ah, voisinpa minäkin

valittaa niin suloisesti

vaeltaessani näillä autioilla kukkuloilla!

Jos hän, josta haaveilen,

sykähtäisi minut kuullessaan,

jatkaisin valitustani,

ja vain häntä miellyttäen

toivoisin kyyneleitteni olevan ikuisia...

Ardo, avvampo, mi struggo,

ardo: accorrete,

vicini, amici all’infiammato loco;

al ladro, al ladro, al tradimento, al foco!

Scale, accette, martelli, acqua prendete,

e voi, torri sacrate, anco tacete?

Su bronzi, su, ch’io dal gridar son roco,

dite il periglio altrui non lieve o poco,

e degl’incendi miei pietà chiedete.

Son due belli occhi il ladro, e seco Amore

l’incendiario che l’inique faci

dentro la rocca m’avventò del core.

Ecco i rimedi omai vani e fallaci.

Mi dice ogn’un, ”Per sì beato ardore

lascia che ’l cor s’incinerisca e taci.”

Anonymous

Palan, roihuan, kohta kuolen,

palan: juoskaa apuun,

naapurit ja ystävät, liekkien luo;

pysäyttäkää kavala varas, liekki!

Tuokaa tikkaat, kirveet, vasarat, vettä,

ja te, kirkonkellot, miksi vaikenette?

Soikaa kellot, soikaa,

koska olen käheä huutamisesta,

julistakaa tätä hävitystä, ei vallan vähäistä

ja pyytäkää minulle armoa.

Kaksi kaunista silmää ja rakkaus,

siinä tuhopolttajat jotka heiluttivat

soihtujaan sydämeni linnoituksessa.

Nyt kaikki lääke on jo turhaa, itsepetosta.

Kaikki sanovat: ”Sellainen liekki

on siunattu,

vaikene, ja anna sydämesi

palaa tuhkaksi.”