Paija

Valokuvateokseni Paija pohtii lapsen leikin maailmaa, johon kytkeytyy mielikuvitus satujen ja unien siivittämänä. Leikki on kuin peili. Se heijastelee lapsen kokemuksia ja tunteita; leikki on lapselle totta.

"Paija" on vanha perinnesana, joka tarkoittaa lelua ja leikkikalua. Se kuvaa lapsen hyväilevää ja paijailevaa suhdetta leluihin. Nallelle voi purkaa tunteitaan. Se on paras ja luotettavin ystävä, jolle lapsi voi uskoa salaiset toiveensa, pelkonsa ja murheensa.

Valokuvat on kuvattu Reposaaren päiväkodin vintillä Porissa. Kiipeäminen tuolle vintille oli kuin paluu lapsuuden seikkailuihin. Antauduin mielikuvituslinnun siipien varaan lentäen syvälle luomisen valtakuntaan.