Toimintaa ja historiaa

Uuden talon avajaiset pidettiin 30.11.1955. Tuo tila toimii vielä nykyäänkin seurantalon ”ravintolaosana”. Toiminta jatkui jälleen vilkkaana. Tämäkin talo alkoi tuntua liian pieneltä. Orkesterille ei tahtonut olla tarpeeksi tilaa tansseja järjestettäessä. Niinpä talolle hankittiin levysoitin ja levyjä. Ja tanssit jatkuivat. Silloin tällöin tansseja säesti myös yksittäiset haitarin soittajat. Nuorisoseuralla oli vilkasta kerhotoimintaa, talolla harjoiteltiin tanhuja ja näytelmiä, myös erilaiset liikuntakerhot olivat suosittuja.

1960-luku

Vuosien varrella toiminta ja rahan tulo alkoi hiipua ja rakennuskin pääsi rapistumaan. Keskusseura ilmoitti vuonna 1968 kantanaan, että rapistuva rakennus on purettava. Seuran aktiivit kävivät puheenjohtaja Olavi Konttaniemen johdolla keskusseuran kokouksessa neuvottelemassa ja seura sai jatkaa toimintaansa. Kokouksesta tuliaisena oli keskusseuran hyväksi pyöritettävä bingo-peli. Sitä pelattiin koululla talonmiehen huoneessa ja Orajärvellä Kuukkeli-baarissa. Palkintoina oli mm. suklaalevyjä ja juomalaseja.

1970-luku

Vuonna 1969 päätettiin korjata talo ja alkaa pyörittää bingoa oman seuran varainhankinnan tueksi. Todettiin jälleen kerran toimitilan pienuus toimintaan nähden. Alettiin suunnitella ja toteuttaa isomman talon rakentamista. Rakennuspuut, 600 tukkia, ostettiin Metsähallitukselta. Puiden kaadon hoiti Niilo Alaniva. Puutavaran sahaus ja talon perustus tehtiin talkoilla, muutoin rakennustyöt hoidettiin palkkatyönä. Töissä oli toistakymmentä miestä. Rahoitus hoidettiin lainaamalla yksityishenkilöiltä ja tällä kertaa myös pankista saatiin lainaksi 30 000 mk.

Velkojen maksamiseksi ja toiminnan rahoittamiseksi alkoi vilkas toiminta. Suklaalevyjen ja juomalasien tilalle bingopalkinnoiksi tulivat mm. sohvakalustot, aseet ja moottorikelkat. Parempien palkintojen myötä pelaajien määrä kasvoi rajusti. Pieneen lappilaiskylään ajoi sunnuntai-iltaisin katkeamaton autojono ennen seitsemää ja sama ruuhka oli toiseen suuntaan bingon päättymisen jälkeen. Lauantai-iltaisin oli tansseja. Tuon ajan huippunimistä Talolla vieraili mm. Hortto Kaalo, Jukka Kuoppamäki, Kirka, Irwin, Esko Rahkonen, Eila Pienimäki. Iltamatyyppistä tarjontaa edustivat ainakin Severi Suhonen ja kiertävä sirkus taitovoimistelijoineen. Elokuvateatterinakin talo toimi. Vaatimattomasti toimintaa voisi kuvailla sanoilla: erittäin vilkasta. Toimintaa pyöritti talkootyönä Alanivan, Konttaniemen ja Pallarin perheen ydinjoukko. Muu kyläkunta tuki toimintaa osallistumalla aktiivisesti seuran tapahtumiin.

Nuorisoseuran talon tiloissa pelattiin lentopalloa useina iltoina viikossa. Kalevan Nuoret harjoittelivat tanhuja ja näytelmiä. Kalevan Nuoret tekivät useita matkoja ympäri Suomen tanhufestivaaleille ja erilaisille nuorisoseuraliikkeen järjestämille leireille. Useille lapsille ja nuorille matkat olivat hieno ja turvallinen mahdollisuus päästä tutustumaan nuoriin ja elämään oman elinpiirin ulkopuolelle.

Jokakeväisille ätienpäiväjuhlille saapui runsaslukuinen joukko Konttajärven ja naapurikylien äitejä. Runsaasta ja tasokkaastakin ohjelmasta vastasivat Kalevan Nuoret. Mäkilän Seppo toimi laulujen säestäjänä ja Alanivan Ainon johdolla tarjoilu hoitui sotilaallisen ryhdikkäästi. Pöytien antimet olivat aina herkulliset ja runsaat. Kirkollisen tervehdyksen tilaisuuteen toi useimmiten savottapappi, metsänhoitaja, kansanedustaja Aimo Ajo. Hän oli varsin sopiva valinta enimmäkseen maasta ja metsästä elantonsa repivien ihmisten juhlapuhujaksi.

Joulun alla viettiin usein kahdetkin pikkujoulut. Kalevan Nuorten ohjelmalliset koko perheen pikkujoulut ja varttuneemman väen pikkujoulut tansseineen ja jouluruokineen. Orkesterina useimmiten oli Kätkät (CatCat-duon vanhemmat). Anneli ja Esko Kätkä orkestereineen viimeistään piti huolen, että tunnelma kohosi ja hauskaa riitti. Useimmiten tilaisuudet olivat loppuunmyytyjä ja vieraiden pöytiä oli lähes ulko-ovelle asti.

Kevättalvella järjestettiin hiihtokilpailut ja osallistujia oli runsaasti ympäri Pellon kuntaa. Hankkipa seura jopa oman verryttelypuvun seuran edustusasuksi kilpailuihin. Nuorisoseura tarjosi puoluepoliittisesti sitoutumattoman vaihtoehdon Pellon Ponnen ja Pellon Tovereiden välimaastossa, aikana jolloin poliittinen leiriytyminen oli jopa ahdistavan tiukkaa. Suuria edustusurheilijoita ei seuran joukoista noussut, mutta seura tarjosi tilat tervehenkisille harrastuksille. Matkat tuon ajan kulkuneuvoilla kirkonkylälle harrastamaan olivat pitkiä ja seuran talo oli enemmän kuin tarpeen kylän tuolloin vielä runsaslukuiselle nuorisolle.

Nuorisoseura oli mukana vaikuttamassa ja tukemassa monia kylän yhteisiä hankkeita. Talolla pidettiin monet Valojuhlat ja siten saatiin rahoitusta tievalojen hankintaan, myös pururata ja valaistu latu saatiin hankittua osittain Nuorisoseuran tuella. Konttajärven kylässä on ollut harvinaisen paljon aktiivista itse tekemisen -meininkiä kautta vuosikymmenien, ei ole jääty odottamaan kunnan- tai valtionapua, vaan on talkoiltu yhteisen hyvän eteen.

1980-1990-luku

1980-luvun alkupuoli sujui entiseen malliin ja toiminta oli vilkasta. Vuosikymmenen puolivälissä tapahtui seuran vetovastuussa sukupolvenvaihdos. Seuran ”jälleenrakennuksen” kantavat voimat, Aino ja Niilo Alaniva sekä pitkäaikainen puheenjohtaja Helena Konttaniemi antoivat tilaa uudelle sukupolvelle seuran toiminnan vetäjinä. He luovuttivat hyvin hoidetun ja hyvässä taloudellisessa tilassa olevan nuorisoseuran nuoremman sukupolven käsiin. Viimeisenä työnään seuran hyväksi he huolehtivat seurantalon peruskorjauksesta. Sukupolven vaihdoksen myötä uusien toimijoiden lukumäärä kasvoi alkuun kovastikin.

30.11.1986 pidettiin seuran 40-vuotisjuhlat. Juhlapuhujia oli peräti kaksi, kansanedustajat Hannele Pokka ja Niilo Koskenniemi. Juhlassa jaettiin seuran viirit ansioituneilla seuran työntekijöille.

Varainhankinta lepäsi yhä edelleen bingotoiminnan varassa. Talolla oli erilaista toimintaa useina arki-iltoina. Mm. Pasmajärven Palloilijat vuokrasivat taloa harjoitustilaksi ja koululaiset käyttivät talon tiloja liikuntatunneilla. Seurakunnan ja kylän eri yhdistykset käyttivät taloa omiin tapahtumiinsa. Nuorisoseura järjesti jäsenilleen mm. tanssikursseja ja vuosittain pyrittiin tekemään yhteinen retki milloin Ranualle, Kuusamoon tai Ylläkselle. Kalevan Nuoret osallistuivat Pohjoiskalottileirille Sodankylässä 1989.

Talon kunnosta huolehdittiin remontoimalla keittiö, korjaamalla vesikatto, oikaisemalla ravintolan lattia, juhlasalin akustiikka korjattiin ja valaistus uusittiin. Seura liittyi myös kylän vesiosuuskuntaan ja käyttöveden laatu parani merkittävästi. Talon lämmitys hoituu nykyään maalämmön ja sähkön avulla.

2000-luku

Väestökatu kuihduttaa Lapin kyliä. Konttajärven kylästäkin on loppunut kauppa, koulu ja posti. Postinumero kuitenkin on vielä säilynyt, merkkinä siitä että kylässä on vielä postin vastaanottajia. Konttajärvelle on viime vuosina noussut muutama uusi talo ja tyhjillään oleviin taloihin on myös muuttanut uusia asukkaita. Kaikki elävän kylän merkkejä ja tuovat toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Nuorisoseura ja seuran talo keskellä kylää on pysynyt ja korvaa osittain kunnan ja valtion karsimia palveluita tarjoamalla toimitilan syrjäkylien asukkaille.

Vuonna 2013 valmistui mittava keittiöremontti. Keittiötilat ovat modernit ja mahdollistavat isommankin tarjoilun onnistumisen sujuvasti. Jälkihuolto tiskauksineen onnistuu nopeasti tehokkaan astianpesulinjaston myötä.

Syksyllä 2014 peruskorjattiin naisten vessat ja tehtiin liikuntarajoitteisten asiakkaiden käyttöön inva-wc. Muutamalla luiskalla ja kahvalla viimeisteltiin nuorisoseuran talon esteettömyys vastaamaan tämän päivän tarpeita.

Talolla toiminta jatkuu edelleen mm. bingotoiminnan muodossa. Lisäksi taloa käyttää kansalaisopiston liikuntaryhmä ja Pellon kunnan seniorikerho kokoontuu talolla kerran kuukaudessa. Nuorisolle on tarjolla sählynpeluumahdollisuus, pelivälineet seura on hankkinut nuoria ja miksei vanhempiakin varten. Myös seurakunta järjestää talolla muutaman kerran vuodessa erilaisia tilaisuuksia. Perhejuhlien pitopaikkana talo on mitä mainioin, sisälle mahtuu isompikin juhlaväki.

Kirjoittanut Hannele Saukkoriipi

Lähteet: Toivo Nikun laatima historiikki (1986), Marja-Leena Lakkisen laatima historiikki (1996) Niilo Alanivan laatima historiikki (2006) ja Konttajärven kyläkirja.

Valokuvat Konttajärven Nuorisoseuran Arkisto.