Lippukunta
Kokko-Pojat ovat keskikokoinen, ehdottoman rento ja omintakeinen sekalippukunta Kokkolasta. Jäseniä meillä on 70 henkeä, joista tyttöjen ja poikien jakauma on tasaisesti 50-50.
Toiminnassamme keskitymme toteuttamaan partion syvintä olemusta, eli hauskanpitoa ja kokemuksia sekä tekemällä oppimista. Lippukuntaa pyörittää motivoitunut johtajisto, jonka viimeisimpiä huonoja, mutta toteutusvaiheessa ehdottomasti parhaiksi havaittuja ideoita ovat olleet partiohenkselit, Karhunhammas-kaukoretkimerkki, sudenpentulilja, makkaranteko ja vesimelonin kuivaaminen.
Teemme jatkuvasti yhteistyötä alueen muiden lippukuntien kanssa tapahtumien, koulutuksien ja leirien järjestämisessä, jolloin jokaiselle jäsenelle on tarjolla monipuolinen valikoima tekemistä ympäri vuoden. Kokko-Poikien vahvuutena on ehdottomasti joustava toimintamalli, yhteistyöhalu ja yhdistystoiminnan nopealiikkeisyys.
Kolo
Kokonpesä on lippukunnan partiokolo Kokkolan seurakuntakeskuksella (käynti Läntisen Kirkkokadun puolelta). Tila on pieni ja kotoisa, sekä vuosikymmenien mittaan kaikella mahdollisella kuorrutettu. Ryhmät kokoontuvat kololle viikoittain partiokokouksia viettämään ja usein lippukunnan hallitus päätyy myös kokoustamaan sohvaryhmän ympärille.
Vaikka kolo sijaitsee keskustassa, se ei ole pelkkä ikävä betonikompleksi. Sisäpihalla on nuorimmille soveltuva leikkipuisto sekä kahden kivenheiton päässä Länsipuisto, jossa on tilaa purkaa energiaa isommallakin porukalla. Pystymme myös hyödyntämään seurakuntakeskuksen muitakin tiloja tarpeen syntyessä.
Nukketalo
Entinen metsänvartijan mökki Perhonjoen varressa, noin 10km päässä keskustasta. Paikka on kätevä ryhmien omien retkien ja lippukunnan pienempien leirien pitämiseen, jolloin yöpyminen hoidetaan isommalla porukalla pihalla teltoissa. Paikalla on kaikin puolin HC-maine, sillä talvisin rakennuksesta on paettava pihalle pakkaseen lämmittelemään ja kesäisin joenvarsipiha muuttuu viidakoksi, sekä kasvustoltaan että eläimistöltään. Optimaalisin - tai miellyttävin - aika retkeilylle on usein keväällä ja syksyllä, jolloin sekä lumen että hyttysten määrä on rajoittunut. Lippukuntalaiset yleisesti kuitenkin rakastavat paikan vihaamista, ja kesäisin johtajisto pyörii paikalla useina päivinä kitkemässä, raivaamassa, siistimässä, halkoilemassa tai rakentamassa. Pihaa ja rakennusta kehitetään paremmaksi retkikohteeksi aktiivisesti.
Seurakunta
Taustayhteisönämme toimii Kokkolan suomalalainen seurakunta. Teemme seurakunnan kanssa yhteistyötä vuosittain keväisin yhteisvastuukeräyksen ja partiokirkon merkeissä.
Partiokasvatukseen kuuluu oman uskon tai muun katsomuksen etsiminen ja myönteinen suhde hengellisyyteen, jossa taustayhteisömme meitä tukee. Suomen Partiolaisten peruskirjan mukaan partiolaiset ovat järjestönä uskonnollisesti sitoutumaton, mutta järjestö toimii positiivisen uskonnonvapauden periaatteen mukaisesti.
Lyhyt historia
Partiolippukunta Kokko-Pojat on varmojen lähteiden ja "dokumenttien" mukaan perustettu 1927. Aluksi nimi tosin oli Kokkolan Eräveikot, mutta 1930-luvulla nimi Kokko-Pojat otettiin Olavi Peuranheimon esityksestä käyttöön. Lippukunnalla oli sisarlippukuntana Kokko-Tytöt, joka ei ole nykypäivänä toiminnassa.
Lippukunnassa oli jokaisella vartiolla oma viiri ja monilla myös oma leima. Vanhempainneuvosto järjesti lopulta lippukunnalle puuttuvan lipun ja se naulattiin juhlavasti 5.12.1965. Kokko-Poikien uusi lippu siunattiin käyttöön naulaamisen jälkeisenä päivänä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa Kokkolan kirkossa.
Kokko-Poikien vakituisena retkipaikkana oli ennen Pläkkistä (Pläkkisenharju, Alavetelissä) 1950-luvulta alkaen seurakunnan ensimmäinen kesäkoti Harriniemen hietikoilla. Myöhemmin partiolaisille rakennettiin oma pieni kämppä samalle tontille. Kämpässä oli neljä leveää ritsipetiä. Niissä pojat nukkuivat vierekkäin ja lattiapinta-alaa oli parikymmentä neliötä. Kämppä oli ahkerassa käytössä. Retkillä suoritettiin taitomerkkejä ja leikittiin maastoleikkejä. Tapana oli, että iltayöstä vanhemmat partiolaiset tulivat pelottelemaan. Joskus savupiipussa vinkuvat noidannuolet ja pienet pommit tekivät poikien kummitusjutut pelottavan todellisiksi.
Ensimmäinen merivartio Kokko-Pojissa oli 1957 perustettu Merikotka-vartio. Merellinen toiminta oli vaatimatonta, sillä vasta muutaman vuoden toiminnan jälkeen he saivat hankituksi optimistijollan, jonka satamana oli Kokkolan purjehtijoiden ranta. Vuonna 1979 perustettiin Vetehiset, joka oli Keski-Pohjanmaan piirin ainoa merivartio ja siten Kokko-Pojat oli ainoa lippukunta, jossa oli meripartio-osasto. Vetehiset saivat lahjoituksena merikelpoisen pelastusveneen. Veneeseen tehtiin masto ja purjekin. Vene koki myöhemmässä vaiheessa kovia; mm. peräsin putosi mereen, eikä sitä etsinnöistä huolimatta löydetty. Ja lopuksi kävi huonosti koko veneelle: Vanha tamminen vene kun päällystettiin lasikuidulla, pääsi kosteus tekemään tuhojaan ja koko vene lahosi. Vene oli väriltään oranssi-musta.
(Lähde: http://fi.scoutwiki.org/Kokko-Pojat. 3/2015.)