Oz

 Historialliset Lajit

22.01.2023 Royal Gardens Asetaitorata, noviisi 18/24

22.01.2023 Royal Gardens Ratsujousi, unkarilainen rata 1/14

22.01.2023 Royal Gardens Ratsujousi, korealainen rata 2/14

22.01.2023 Royal Gardens Ratsujousi, puolalainen rata 2/14

18.03.2023 Frostmoor Asetaitorata, noviisi 2/4

22.03.2023 Royal Gardens Ratsujousi, unkarilainen rata 32/33

22.03.2023 Royal Gardens Ratsujousi, korealainen rata 20/30

22.03.2023 Royal Gardens Ratsujousi, puolalainen rata 30/30

30.06.2023 Cresthill Baroques VHRY CUP Ratsujousi, unkarilainen rata   6/21

30.06.2023 Cresthill Baroques VHRY CUP Ratsujousi, korealainen rata   14/20

14.07.2023 Cresthill Baroques Asetaitorata, noviisi 8/8

14.07.2023 Cresthill Baroques Asetaitorata, metsästys I 8/8

15.07.2023 Cresthill Baroques Asetaitorata, noviisi 4/8

15.07.2023 Cresthill Baroques Asetaitorata, metsästys I 4/8

16.07.2023 Cresthill Baroques Asetaitorata, noviisi 6/8

16.07.2023 Cresthill Baroques Asetaitorata, metsästys I 8/8

28.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, unkarilainen rata 18/22

28.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, korealainen rata 5/22

28.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, puolalainen rata 20/20

29.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, unkarilainen rata 14/22

29.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, korealainen rata 2/21

29.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, puolalainen rata hyl

30.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, unkarilainen rata 2/22

30.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, korealainen rata 14/21

30.07.2023 Royal Gardens Ratsujousi, puolalainen rata 7/21

10.11.2023   Orikulma   Ratsujousi, unkarilainen rata   

10.11.2023   Orikulma   Ratsujousi, korealainen rata   

11.11.2023   Orikulma   Ratsujousi, unkarilainen rata   

11.11.2023   Orikulma   Ratsujousi, korealainen rata   

12.11.2023   Orikulma   Ratsujousi, unkarilainen rata   

12.11.2023   Orikulma   Ratsujousi, korealainen rata

Vielä on uusia ulottuvuuksia?

Kirjoittanut ex-omistaja R, 848 sanaa

Nyt alkoi vatsassa velloa nimittäin Ulriikka oli hyvin pitkästä aikaa ilmoittanut itsensä hypykisoihin. Eikä mihin tahansa pikkutallin kilpailuihin, vaan Mangovian järjestämät viikonlopun mittaiset kenttäkilpailut Clarkenesin tiloissa Etelä-Suomessa. Kevät oli siellä para aikaan ja paikan päällä ei tarvinnut pelätä liukkaita maastoreittejä, mitä täältä alppien rinteistä löytyy vielä runsaasti.

“Oot ihan sekasin”, Daniel Helanto totesi huvittuneena leveän hymyn kera, kun Ulriikka letitti Ozin kuparinväristä harjaa. Ori oli suhteellisen uusi tuttavuus, mutta kaksikko on pärjännyt hyvin kisoissa ja raudikko on luonteeltaan täydellinen. Ozzy on lempeä ja rauhallinen eikä menetä malttiaan missään vaiheessa. Eli täydellinen ratsu ratsastajalle, joka on satulassa oikea stressiperuna.

“Jep. En tiedä mikä muhu iski”, Ulriikka vaikeroi ja jatkoi harjan letittämistä. Hyvää ajan tuhlaamista, sillä he olisivat päivää aikaisemmin perillä. Piti nyt jotain sijaistoimintaa keksiä. Toisinaan mikä voisi mennä pieleen, kun kyseessä oli kisojen helpoin luokka: perjantaina helppo b kouluohjelma, lauantaina 90 cm korkuiset maastoesteet ja sunnuntaina rataesteet vajaa metrin korkeudessa. Kisojen pitäisi sujua helposti ja nainen ei ollut hyppäämistä täysin lopettanut, vaikka oli siirtynyt enemmän kouluratsastukseen. Silloin tällöin hevosten mielen virkistämiseksi hän hyppäsi pieniä esteitä ja andravidojen kanssa hieman isompia sekä maastossa satunnaisia luonnonesteitä, jos niitä sattui eteen tulemaan. Kerran sitä kaaduttiin, mutta siitä myös selvittiin. Kuitenkin kisapaikkojen stressi, kiiire ja paniikki tuhosi hyvää fiilistä ja kuumien hevosten kanssa Ulriikka ei pystynyt rentoutumaan satulassa.

“Niin ikävöin kahta vauhtiperunaa. Latzia ja Dioa. Vaikka oli vauhtia ja vaaraa. En pelännyt missään vaihessa”, Ulriikka hymyili ja puki tummanvihreän fleeceloimen orille.

“Uskon. Molemmat olivat hyviä hyppääjiä”, Daniel hymyili ja otti orin satulan.

“Mutta miksi nyt yhtäkkiä takaisin hyppäämään?”, Daniel kysyi ihmeissään ja avusti naista viemällä orin tavaroita hevosautoon.

“Totta puhuen. En tiedä itsekään. Uusia seikkailuja? Uusia mahdollisuuksia? Kenties ulottuvuuksia?”, Ulriikka alkoi olla epävarma päätöksestään lähteä Suomeen kisaamaan, mutta ainakin kisapaikka oli entuudestaan tuttu ja oma tukiverkosto löytyi, mikäli kaikki menisi päin pöllönsilmää.

“Ikävä Ainoa?”, Daniel kysyi. Aino valta oli ollut kovan luokan esteratsastaja kartanolla, mutta nyt lähtenyt muualle etsimään uusia mahdollisuuksia menestyä rataesteillä.

“Ei sitä häijyä akkaa ketään ikävöi”, Ulriikka näytti kieltä. Vaikka Aino oli ollut töykeä, suora puheinen ja tyly jopa, osasi hän olla hevosten kanssa lempeä ja sopivan jämpti. Edes kuumakalle Dio ei lähtenyt haastamaan kylmää naista.

“Vai niin”, Daniel pyöräytti silmiä ja toi loput tavarat hevosautoon. “Aja turvallisesti ja kerro miten Suomessa menee”, Daniel hymyili ja Ulriikka pääsi lähtemään tien päälle.

Matka sujui todella hyvin ja Ozzy matkusti rauhallisesti yksin. Ori nuokkui hevosautossa ja välillä havahtui hereille syömään heiniä tai jalottelemaan lyhyeksi aikaa. Ozzy mieluusti katseli auton ikkunasta vaihtuvaa maisemaa ja pysyi rauhallisena kaiken aikaa. Suomen puolella Ulriikka ei lähtenyt ajamaan Keski-Suomea kohti, sillä hänen vanhemmat olivat yllättäen eronneet. Isä oli jäänyt Keski-Suomeen, kun äiti ja pikkusisko olivat muuttaneet nopealla aikataululla Varsinais-Suomeen, Aurassalon paikkakunnalle. Yllättäen hyvin lähelle Clarkenesin talleja, sillä Ulriikan äiti ei sietänyt keskustan kuhinaa.

“Huh pian perillä”, Ulriikka totesi ääneen huomasi puiden lomassa häämöttävän Clarkenesin tallien ja maneesin kattoa. Äiti, Tiina, ja pikkusisko, Alina, olivat luvanneet tulla seuraamaan kisoja perjantaina ja sunnuntaina. Se toi jo Ulriikalle pientä helpotusta, mutta samalla kihelmöimää jännitystä. Osaisiko Ulriikka enää ratsastaa esteiden välissä tai pärjäisikö vauhdin hurmassa maastoesteosuudella. Mitä jos Ozzy innostuu liikaa ja ei pysy enää käsissä. Syvän huokauksen saattelemana Ulriikka kaarsi auton tallin pihaan, jossa häntä oli vastassa iloinen tallijoukko. Ihanaa kuulla välillä kotikieltä, Ulriikka ajatteli huvittuneena ja astui ulos autosta.

“Hei, Ulriikka Arvo. Pitäisi olla karsinapaikka varattuna Ozzy orille. Se on kiltti. Aivan ruunan veroinen”, Ulriikka hymyili ja hänet toivotettiin lämpimästi vastaan. Ozzy katseli uteliaana uusia maisemia, mutta pysyi kaiken aikaan rauhallisena. Oria pystyi kuka tahansa hoitaa ja taluttaa, mutta nainen saattoi varmuudelta orin uuteen karsinaan. Ozzy ei päästänyt edes hirnausta, kun uudet hevostuttavuudet huusivat kurkku suorana. Ulriikka kiitti talliapulaisia ja jätti orin syömään väliheiniä. Ozzy saisi rauhassa asettua taloksi ja nyt naisella olisi aikaa laittaa varusteet omille paikoilleen sekä tutkia ympäristöä ennen huomista koitosta. Oloa helpotti suunnattomasti se, että Ozzy otti kaiken hyvin lungisti.

Ulriikka puki lippiksen päähän ja alkoi kiertämään Clarkeneksen tiluksia. Päätalli oli kaunis ja erittäin siisti sekä hevoset viihtyivät isoissa karsinoissa. Clarkenes oli valtava, sillä paikassa oli neljä ulkokenttää, kaksi maneesia ja hyvin laadukkaat puitteet. Yksi ulkokentistä oli laitettu täyteen loistoon ja valkoiset kouluaidat laitettu valmiiksi kauniiden kukka asetelmien lisäksi. Maa oli lumien sulamisen jäljiltä kostea ja pehmeä, että kentän pohja voi olla huomenna vähän raskas kulkea. Toivottavasti aurinko jaksaa paistaa huomiseen asti ja kuivata kentän pohjaa vähemmän uima-altaaksi. Saappaiden kärjet olivat jo mukavasti mutaiset lyhyen kävelyn jälkeen.

Toinen maneesin ovi oli lukossa, mutta toisessa maneesissa oli muutamia ratsukoita ratsastamassa. Ulriikka meni hiljaisesti katsomoon seuraamaan muiden ammattilaisten menoa. Upeita, rohkeita hevosia, jotka eivät välittäneet Ulriikan läsnäolosta. Ratsastajat keskittyivät omaan tekemiseen, mutta hän ei voinut olla huomaamatta tälläytynyttä tuttua kasvoa, nimittäin Majina Misang istui katsomossa ylpeänä. Hänen katseensa oli kohdistunut mustaan sinisilmäiseen hevoseen, jonka kyydissä oli nuori ja äärimmäisenä kaunis ratsastaja. “Varmaan heidän tytär”, Ulriikka mutisi puoliääneen ja seurasi kuinka tyttö istui höyhenen kevyesti hevosen laukassa. Kuitenkin pieni epävarmuus paistoi tytön kasvoista läpi. Kenties ensimmäiset isot kisat tai pelko, että tuottaa vanhemmille pettymyksen. Ulriikka tiesi tunteen paremmin kuin hyvin. Ulriikan kasvoille kohosi leveä ja lempeä hymy, kun hän seurasi tytön ratsastusta. Hän tunnisti omia piirteitä tytöstä ja hänelle tuli tunne, että tytöstä kuullaan vielä paljon - vanhemmista puhumattakaan.

Uusia ulottuvuuksia part 2

kirjoittanut ex-omistaja R, 549 sanaa

Oz liikkui kevyesti ja hyvällä fiiliksellä Mangovian maneesissa ja ratsukko valmistautui omaan vuoroon kenttäkisojen viimeiseen osakokeeseen, nimittäin rataesteille. Ruunikko oli nukkunut yönsä hyvin ja syönyt hyvin aamupala heinät ja vellit, mutta ratsastajasta ei voinut sanoa samaa. Ulriikka oli koko yön pyörinyt hotellin sängyssä ja miettinyt tulevaa koitosta. Hotellin taivaallinen aamupala ei maistunut ja rataesteistä oli vähitellen tullut Ulriikan henkilökohtainen mörkö. Ehkä hän oli aikoinaan haukannut liian suuren palan kakkua Latzin kanssa, kun perustasosta hypättiin kirjaimellisesti suoraan syvään päätyyn.

Silti kaikki jännitys oli ollut lähes täysin turhaan, sillä koulukokeessa he pääsivät Ozzyn kanssa sijoituksille. Villiruunikko oli liikkunut todella kauniisti. Hyvin kuuliainen, pehmeillä ja lähes huomaamattomilla avuilla sekä ennen kaikkea akateemisen taidon avut toimivat helpossa luokassa erittäin hyvin. Helppo B rata on kenttäkokeissa todella yksinkertainen, että siirtymiset olisivat voineet olla täsmällisimmät. Toisinaan lauantain maastoestekokeessa he olisivat voineet päästä sijoitukselle, mikäli Ulriikka ei olisi istunnalla himmannut ratsua liikaa. Oz on tähän mennessä kaikista varmajalkaisin ja tasaisin suorittaja, kenellä Ulriikka on ikinä ratsastanut. Nyt oma jännitys ja liika puolipidättäminen alamäissä sekä pitkillä laukkasuorilla jäi lähes harmittamaan. Mikään hurjapää en näemmä enää ole, mitä joskus ollut.

Kuulutus herätti Ulriikan takaisin tähän hetkeen. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun Ulriikka ratsasti Ozzyn ulkokentälle. Ruunikko pysyi rauhallisena, vaikka ratsastaja alitajuntaisesti jännitti lantiota ja hartioita. Ehkä Ozzyn liike vähän kangistui, mutta kilttinä työmyyränä ei välittänyt ratsastajan jännityksestä. Viimeistään esteiden välissä ori muistutti minimaalisella pukilla, että voisitko ystävällisesti rentoutua siellä kyydissä.

Heidän nykyinen sijoitus oli kuudes. Ulriikka oli satavarma, että sijoitus tulisi tippumaan rataesteiden jälkeen. “Mutta metrin esteet pitäisi olla helppo nakki”, Ulriikka rauhoitteli itseään ja ihasteli esterataa. Kauniit erikoisesteet ja kukkakoristeet toivat luokkaan ylellistä loistoa. Pian he saivat lähtömerkin ja terävän tervehdyksen jälkeen Ulriikka siirsi ratsun kevyellä lonkan pyörähdyksellä laukkaan.

Ensimmäinen hyppy sujui näppärästi ja Ozzy jatkoi oikeassa laukassa kohti seuraavaa pystyä. Ulriikka ratsasti tiet isosti ja huolellisesti, että tasapaino ja laukan rytmi säilyy. Nyt pelattiin enemmän varman päälle kuin rysäytettäisiin kaikki puomit alas, mutta kello käy.

Toisen esteen jälkeen Ulriikka uskalsi huokaista helpotuksesta ja rentoutua satulassa, kun Ozzy ei reagoinut stressaavaan tilanteeseen, yleisön melskaukseen tai juontajan innokkaaseen selostukseen.

Sarjalla olisi voinut ottaa muutaman puolipidätteen, sillä ensimmäinen puomi tuli alas ja siten kaikki loput lähestymiset olivat vähän holtittomasti. Ozzy yritti parhaansa mukaan korjata tasapainoa, mutta siitä huolimatta sarjan viimeinen puomi tippui alas. Ulriikka pudisti päätään ja jatkoi kunnialla radan loppuun. Sellaisen peliliikkeen hän keksi, että olisi ratsastanut esteen takaa pidempää reittiä hän oikaisi esteiden välistä ja sai silti hyvän suoran lähestymisen vikalle esteelle.

“Annetaan aplodit Ulriikka Arvolle ja ratsulleen Oz. Huikea loppurysäys, vaikka tulikin 8 virhepistettä”, selostus kertoi ja näin Ulriikka huomasi heidän kokonais sijoituksen tippuvan kymmeneen. Vielä oli ratsukoita jäljellä, että tilanne voi muuttua mihin tahansa suuntaan.

Ja viidenteentoista sijoitukseen tipahti heidän lopullinen tuomio. Ulriikka tunsi silti valtavaa ylpeyttä molempiin. Hän oli uskaltanut lähteä haastamaan itseään kaikesta stressistä ja jännityksestä huolimatta. Ozzy oli mitä parhain kumppani kenttäratsastukseen: tasainen, varma ja selväpäinen. Toki luottohevoset osaavat myös yllättää, mutta nyt Ulriikka ei halunnut uskoa siihen.

Nyt oli tavarat kaikki pakattu paluumatkaa varten ja käyty vielä onnittelemassa sijoittuneita. Yllätys, että kaikki kuusi sijoittunutta olivat suomalaisia. Kunniakierroksen jälkeen lastattiin Ozzy hevosautoon ja matka kävisi äidin maatilalle. Hevosia, lehmiä tai muita eläimiä siellä ei toistaiseksi asunut. Ozzylle oli silti tehty valmiiksi iso laidun, jossa ori saa viettää yönsä. Ainakin lämpötilat sen sallivat ja tarjolla runsaasti luonnonlaidun, että ori tuskin lähtisi mihinkään.

10.12.2023

Ozzy palasi takaisin Wilderstrumiin