Winnyn satulaan opettaminen ja sisäänratsastus olivat melkoinen projekti. Sillä ei meinannut kärsivällisyys riittää seisomaan paikallaan muutamaa sekuntia kauempaa, ja ensimmäisellä ratsastuskerralla se yritti hyvin tovin pukittaa ylimääräisen painon alas. Samaa yritettiin toisella kerralla. Ja kolmannella. Ja luultavasti sitäkin seuraavalla, kunnes laskuissa seottiin.

Kyllähän se lopulta tottui ratsastajaan ja päästiin harjoittelemaan itse ratsastamista. Se kyllästyi nopeasti, kun kierrettiin kehää kävellen. Ravi menetteli jotenkin, mutta läpimurto tamman sielunelämään tuli, kun alettiin laukkaamaan. Jumankekka, tämähän haluaa juosta!

Winnyn pää ei kestä rauhallista kentällä kiertämistä ja pohkeenväistön vääntöä.