Kansallinen luonnon virkistyskäytön strategia 2030 : Valtioneuvoston periaatepäätös toimii hyvänä taustoituksena kuntatason vision ja tavoitteiden laatimiselle.

Strategian visiossa määritellään, että vuoteen 2030 mennessä ”Luonnon virkistyskäytön edistämiseen on panostettu kansallisena menestystekijänä. Lähiluonto on noussut arvoonsa päätöksenteossa. Yhä useampi on löytänyt itselleen sopivan tavan liikkua ja olla luonnossa. Väestön terveys ja hyvinvointi ovat parantuneet.”

Visiossa kehittämiskohteiksi on määritelty

•  Lähiluonnon saavutettavuus

•  Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

•  Luonnon kestävyyden vaaliminen virkistyskäytössä

• Voimavarojen tunnistaminen ja yhteistyö

•  Luonnon virkistyskäytön monimuotoisuus

• Kulkumuodot (kävely, pyöräily, vaellus)

• Laatu ja käytettävyys (esteettömyys, helppokulkuisuus, reitin pituus)

• Saavutettavuus (kävellen, pyörällä, joukkoliikenteellä, autolla)

• Ominaisuudet (maisemapaikat, luonnonnähtävyydet, metsäisyys, lähialueen palvelut)

• Rakenteet (pitkospuut, laavut, grillit, tulipaikat, wc, parkkipaikat, opasteet)

• Ylläpidon helppous (rakenteiden määrä, merkintöjen toteutustapa, kyltitykset, polttopuuhuolto)

• Ylläpidon tarve (huoltotoimien säännöllisyys, kerran kesässä, viikoittain…)

• Merkintöjen riittävyys ja yhtenäisyys (kunnan alueella)

• Aikatauluta kehittämis- ja ylläpitotyöt (lähiajan suunnitelma, pitkän tähtäimen strategia, investointisuunnitelma ym.) 

• Tulevien kunnostustarpeiden määrittäminen

• Kuntokartoitus – ylläpito- ja investointitarpeet, tarkoituksenmukaiset panostukset suhteessa käyttöön

• Mitä virkistyskohteita säilytetään ja kehitetään?

• Onko korjausvelkaa? Onko tarve poistaa kohteita?

• Tarve reitin tai kohteen purkamiselle voi syntyä esim. vähäisen käytön, ilkivallan riskin tai korkeiden kustannusten suhteessa hyötyihin, tai vaikkapa käyttölupiin liittyvien haasteiden vuoksi

• Onko tarvetta lisätä virkistyskohteita?

• Laadi suunnitelma tietojen päivittämisestä digitaalisessa tietokannassa (tietojen tarkistussykli, vastuut jne.)

• Reittien kehittämistarpeet (opastus ja viitoitus, kunnostus jne.)

Reittiura

• Vaativuus: onko uran pohja metsäpolkua, sorastettua polkua, rinnettä, kivikkoa…?  Millainen on reitin ”kuljettavuus”?

• Maaston olosuhteet: onko tarvetta pitkospuille, ylikulkusilloille, portaille?

• Kosteat ja liettyvät kohdat leventävät uraa – suunnittelu kannattaa ajatella vuoden kosteimman ajan mukaisesti.

• Reittiura on hyvä linjata niin, että rakenteita ja kestävöittämistä tarvitaan mahdollisimman vähän (kustannukset rakentamisessa ja ylläpidossa), mutta vetovoimaisuus säilyy ja sellaiset kohteet, jonne ihmiset luontaisesti hakeutuvat (näköalapaikat, rannat) on huomioitu, eikä omatoimisia oikaisuja tulisi. Myös saavutettavuus/yhteys esimerkiksi linja-autopysäkille tulee huomioida.

Yleiset tietotarpeet (verkkosivut, opaskartat, oppaat)

• Suunnitelma siitä, missä ja miten reitistä viestitään, kuka ylläpitää tietoja esim. Virma-palvelussa

• Tieto reitin palveluista ja rakenteista (taukopaikat, polttopuuhuolto…)

• Valokuvat reitistä ja sen ”ilmeestä”

• Kuvaus reitin kuljettavuudesta ja maaston olosuhteista (helppo, kivinen, liukas sateella, yleistä maisemasta ja luonteesta, erityisarvot)

Pysäköintipaikat

• Tärkeä määrittää, vähentää esim. piha-alueille tai yksityisteille pysäköintiä. Osoite tulee tuoda esille reitin kuvauksessa saapumisen helpottamiseksi.

Huollon tarpeen määrittäminen

Roskikset ja polttopuuhuolto

• Huoltoväli sesongin aikana/talvikaudella

Muut huoltotarpeet

• Reitin ja kohteiden tarkistuksen/kiertämisen aikaväli, merkintöjen ylläpito, rakenteiden kunnostus, maalaus jne.

• Huollon määrä ja mahdollinen korvaus huollosta, sekä kuka huollon tekee (omatyö, yhdistys, yritys)

Tarvitaanko turvallisuuteen liittyviä parannuksia?

• Reitin ylläpitäjä vastaa aina reitin turvallisuudesta! Lue lisää TUKESin sivuilta

Vinkki! Uuden reitin tai perusparannetun reitin osalta on suositeltavaa järjestää avaustilaisuus ja tarjota mahdollisuutta opastuksella tutustua reittiin. Muista viestiä tilaisuuksista! (Lue lisää viestintä-osiosta)

Opastussuunnitelma kannattaa tehdä erikseen niin, että kohteesta olevat digitaaliset tiedot ja ohjeet menevät saumattomasti yhteen maastossa olevan opastuksen kanssa

Opastus ja merkinnät

• Yhdenmukainen merkintätapa helpottaa kulkua ja ylläpitoa

• Lähtöpisteeseen reittikokonaisuuden opastaulu sekä tieto/ohjeistus palautteen antamisesta

• Kiinteät kyltit pitkäikäisiä, mutta usein kalliimpia hankkia sekä hankalampia uusia ja ylläpitää

• Puihin maalatut merkinnät tai nauhat edullisempia ja helppoja ylläpitää, mutta ovat hieman enemmän huoltoa vaativia

• Merkinnät lähtöpaikalta (parkkipaikka, bussipysäkki, tms.) reitille

• ”Ei kulkua” -merkinnät (piha-alueet, yksityistiet, mökkitiet)

• Rakenteisiin (laavu, tulipaikka) tieto sijainnista pelastuslaitoksen käyttämin koordinaatein, tieto metsäpalovaarasta, jne.

• Jokaisesta yksityismaalla sijaitsevasta reitistä ja virkistyskohteesta on hyvä olla kirjallinen sopimus maanomistajan kanssa. Sopimus selkeyttää osapuolten väliset vastuut, turvaa reitin pysyvyyttä ja on usein edellytyksenä reittiin kohdistuville investoinneille. 

• Paras tilanne sopimiseen on, kun maanomistajat otetaan heti alussa mukaan uuden reitin suunnitteluun. 

• Mikäli olemassa olevasta reitistä ei ole tehty sopimuksia, ne ovat olleet suullisia tai sopimus on tehty edellisen maanomistajan kanssa, eivätkä sopimusehdot ole siirtyneet kiinteistön luovutuksen yhteydessä, on tilanne syytä selkeyttää tekemällä uudet kirjalliset sopimukset maanomistajien kanssa. 

• Sopimusosapuolten näkökulmista keskusteluun, hyötyihin, ristiriitojen hälventämiseen ja käytännön kysymysten ratkaisemiseen on tärkeää varata riittävästi aikaa.

• Jos sopimukseen ei päästä ja reitillä on huomattavan tärkeä merkitys, voidaan harkita ulkoilureittitoimitusta (Lue lisää: Ulkoilureittitoimitus) 

• Vastaavasti kunnan kannattaa aina tehdä sopimus, kun kunta maanomistajana vuokraa kiinteistöään yhdistykselle ja yrittäjälle virkistyskäyttöä varten tai kunta tilaa ylläpito- tai huoltopalveluita. 

Vastuukysymykset

• Yleensä reitin ylläpitäjä on vastuussa kaikesta reitin ylläpitoon, huoltoon, rakentamiseen ja turvallisuuteen liittyvästä

Merkinnät

• Kuinka leveää uraa maastossa saadaan käyttää ja mitä liikkumista sinne ohjataan (kävely, pyöräily), miten reitti merkitään

Huolto

• Miten huoltotoimenpiteitä voidaan yleensä toteuttaa – esim. mönkijällä tai moottorikelkalla

• Vesakon tai taimikon raivaaminen siten, että reitti on kuljettavissa ja merkinnät näkyvät

Korvaukset

• Maksetaanko reittiuran osalta korvausta vai ei? 

• Yleisesti reittiura ei vaikuta metsätalouteen ja pinta-alat uran osalta ovat niin pieniä, ettei korvauksia makseta.

Pysäköinti

• Miten pysäköinti huomioidaan, tuleeko velvoitteita esimerkiksi yksityistiemaksuille tai vastaaville

• Pysäköinti on tärkeä ratkaista ja ohjeistaa selkeästi, sillä se aiheuttaa usein ongelmia

Tiedonkulku osapuolten välillä

• Maanomistajan odotetaan yleisesti tiedottavan riittävän ajoissa reitin omistajaa, mikäli maa-alueelle kohdistuu muutoksia (esim. metsätyöt) tai mikäli maa-alueen omistussuhteet muuttuvat

Sopimusehdot

• Sopimuksen voimassaoloaika

• irtisanominen

• mahdolliset muut ehdot, kolmannet osapuolet

Vinkki! Hyvä sopimuspohja löytyy Suomen ladun ja MTK:n laatimasta oppaasta 

Ulkoilureittitoimituksella reittiura ja sen vaatimat alueet lunastetaan maanomistajalta kunnan omistukseen. Toimitusta ohjaa ulkoilulaki.

Ulkoilureittitoimituksen edellytyksenä on, että reitti on merkitty vahvistettuun ulkoilureittisuunnitelmaan tai yleis- tai asemakaavaan, tai että reitistä on sovittu asianosaisten kesken.

Soveltuu erityisesti tilanteeseen, jossa maankäyttökorvauksista keskustellaan maanomistajien kanssa alueen kokonaiskäytön näkökulmasta. Toimituksella voidaan esimerkiksi turvata lähivirkistyksen reitit tiiviissä ympäristössä.

Esimerkki: Turun ja Liedon Maaria-Ilmaristen alueen ulkoilureittikokonaisuus.

Ulkoilureittitoimitus on pitkä prosessi, jota kannattaa käyttää harkiten. Sopiminen maanomistajan kanssa soveltuu useimpiin tilanteisiin paremmin.