Minä kasvattajana

Olen nuori naisimmeinen joka on harrastanut metsästystä alle kymmenvuotiaasta asti.  Koulutukseltani olen maaseutuyrittäjä ja olen töissä karjanhoitajana lypsykarjatilalla. 2021 valmistuin riistanhoitajaksi ja sen myötä olen saanut erilaisia tehtäviä seura- ja yhdistystehtävissä. Lisäksi kohta olisi taskussa metsätalousyrittäjän paperit.

Ensimmäinen karjalankarhukoira Kärväksen Sepi tuli taloon 2007 ja se sai mielenkiinnon rotuun heräämään enemmän. Tämän jälkeen vuonna 2010 minulle tuli oma karhukoira Tiltu, jonka kanssa kuljettiin metsällä ja opeteltiin elämään.

Karjalankarhukoira on rotu joka on minun mieleeni. Sen sisukkuus ja ihmisen kanssa yhdessä toimiminen on erilaista muihin hirvikoirarotuihin verrattuna. Myös kovatahtoinen ja periksiantamaton luonne on piirre jota tahdon vaalia, ihmisvihaisuutta ei saa olla missään nimessä mutta rohkeutta ja räväkkyyttä pitää löytyä tilanteen mukaan. Mukaan kuvioihin on uinut kovapäinen bordercollie joka ei kakkoseksi suostu jäämään.

Rakenne on kaikilla koirillani vahva, ja toivon sen olevan niin jatkossakin. En halua jalostaa vahvoja koiria hinteliksi. Raajojen tulee olla jämäkät ja pään leveä, värityksellä en pidä niin väliä,  käyttökoiriahan nämä ovat. Silmien tulee olla terävät ja katseen valpas, mieleenpainuva.

Uutena tuttavuutena laumaan on tullut virkistämään itäsiperianlaika Kossi. Kossista otetaan geenitestit ja ainakin lonkat kuvataan ja on käytettävissä tulosten perusteella jalostukseen mikäli kaikki menee odotetusti ja metsässäkin pelittää. "muutamia" muitakin koiria ja rotuja on tullut nyt lyhyelle aikaa völjyyn mukaan.

Pääpiirteinä kasvatuksessani kiinnitän huomiota koiran rakenteeseen, jotta koirat olisivat mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä työkoiria tarkoituksensa mukaan. Samalla varhaiskypsyys ja sitkeys ovat tärkeitä, terveyttä unohtamatta. Tässä vaiheessa kasvatustyötä panostan eritoten terveyteen jotta pohja olisi sen kannalta kantava.  

Lisäksi tärkein jalostuskriteerini on luonnollinen lisääntyminen. 

Kannustan pennunottajia käymään terveystutkimuksissa ahkerasti, sekä kokeissa ja näyttelyissä. Kaikista risuista ja ruusuista olen kiinnostunut kuulemaan, ne ovat tärkeää tietoa jalostuksen kannalta!

Kennelnimen myötä kasvatustyö on ottanut jonkin verran iskuja ja vastoinkäymisiä vastaan. 

Sen jos minkä on nämä tapahtumat opettanut niin ei niitä pentuja teetetä. Niitä saadaan. 

Paimenkoirista:

Toimiva työkoira on painonsa verran kultaa. Paimennuksessa on tärkeää että eläimet ei stressaa ja kaikki tapahtuu harkiten mutta sujuvasti. Nautoja paimennettaessa koiraa ei tahdo nähdä lauman takaa ja siksi painotan jalostuksessani koiriin joilla oma silmä pelaa. Kokeita varten voi opetella suunnat ynnä muut mutta työkäytössä on helpoin kun koira tietää mitä tekee ja korjaa omat möhläyksensä. Ohjaajan ja koiran yhteistyö on kaiken A ja O.

Tulevana kesänä 2024 on meillä mahdollisuus käydä kokeilemassa lampailla paimennusta. Käytössä pieni, kolmion mallinen aitaus rinteessä. Ei mahdollisuutta mihinkään suurempaan, metsäpaimennus on järjestettävissä.