Donald Trump on taas tehnyt sen, miksi häntä on pelätty todella paljon. Tuoi mies on irtisanoutumassa Kioton ilmastosopimuksesta, joten kai hän sitten aikoo ryhtyä käyttämään kumivenettä matkalla Valkoisesta Talosta kongressiin. Se miten Trump on toiminut tuon valtion nimeltään USA johdossa on saanut amerikkalaiset häpeämään. Mutta kun tätä miestä ajatellaan persoonallisuutensa kautta, niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa sellaisen asian, että amerikkalaiset saivat sen mitä he halusivat. Myös Suomessa voi käydä niin, että maamme johtoon nousee joku henkilö, jota emme sinne ehkä haluaisi.

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi Andy McCoy voisi aivan hyvin asettua presidenttiehdokkaaksi, jos hän vain saa tarpeeksi nimikirjoituksia kannattaja-listaansa. Ja ehkä sitten hän voisi vedota maamme Rock-nuorisoon. Eli jos tämä skenaario viedään loppuun asti, niin me voisimme sitten päästä nauttimaan presidentti sekä rockmuusikko McCoyn vallankäytöstä ainakin kuudeksi vuodeksi. Näet presidentti on valittava ehdolla olevien ihmisten joukosta, ja jos henkilö sitten saa tarpeeksi ääniä, niin silloin hän tietenkin on presidentti, koska keskusvaalilautakunta ei näe mitään eroa sillä, että onko ääni annettu pilanpäiten vai aivan tosissaan. Ja presidenttiehdokkaaksi sitten pääsee jokainen syntyperäinen suomen kansalainen, joka saa omalle kannatuslistalleen tarpeeksi nimikirjoituksia.

Kuten monissa muissakin asioissa on käynyt, niin tässäkin tapauksessa pitää ihmisten ihan itse miettiä, että tätäkö he sitten oikeastaan halusivat, kun ryhtyivät äänestämään tuota hyvin persoonallista sekä värikästä kieltä käyttävää poliitikkoa, jonka tapa puhua on varmaan vedonnut hyvin moniin ihmisiin USA:ssa sekä muualla. Tuollainen hyvin värikäs persoona varmasti onnistuu aina saamaan sellaisia ihmisiä taakseen, jotka muuten jättäisivät äänestämättä, mutta voin kyllä samalla sanoa sen, että tuon miehen tapauksessa on unohtunut sellainen asia, että vain ne uurnilla annetut äänet ratkaisevat siinä, tuleeko hän valituksi hakemaansa tehtävään. Meillä Suomessa ei ole niin paljon kokemusta tällaisesta vaalitavasta, missä kaikki on puhdasta “showta”, ja ihmisiä huudatetaan kuin rock-konserteissa.

Ainoa mikä tuossa kampanja-tavassa on tärkeää, että ihmiset katsovat televisiota, ja kiinnostuvat nimenomaan tämän ehdokkaan sanomasta sekä hänen esiin tuomistaan asioista. Ja tuossa mallissa sitten kiinnostusta ehdokkaaseen sitten herätetään lähes keinolla millä hyvänsä. Viimeisin malli tästä kiinnostuksen herättämisestä on se, että joku aikuisviihdetähti käy kertomassa äänestävänsä jotain ehdokasta, koska tämä kertoo “selvästi sen mitä mieltä hän on mistäkin asiasta”. Tuon tekniikan tarkoitus ei ole vakuuttaa äänestäjiä suoraan, vaan saada ihmiset kiinnostumaan kyseisen ehdokkaan tukiryhmän toimittamasta aineistosta.

Tuolloin ihmisiä kannustetaan käymään tuon poliitikon kotisivuilla sekä muutenkin tutkimaan sitä, mitä hän todella sanoo, ja se sitten on joillekin ollut vähän uutta. Tuohon kiinnostuksen herättämiseen kuuluu myös “antimainonta”, eli siinä ehdokasta ehkä hiukan pilkataan tai muuten häntä kohdellaan hieman “alentuvasti”. Mutta tuolloin pitää muistaa se, että mitään “pilailu-ääniä” ei ole vaalilautakunnan silmissä olemassa, vaan kaikki äänet, jotka voidaan hyväksyä merkitsevät sitä, että joku saa sitten merkitä tililleen kannatusta. Ja tuolla tavoin sitten se, kumpi kuka ehdokkaista oli äänestäjistä toista parempi mitataan sillä, että kenellä noista ehdolla olevista henkilöistä on eniten ääniä omassa äänestyslippu-kasassa.

Tuolloin sitten on henkilö valittu virkaansa tai tehtäväänsä, vaikka ne äänet olisi sitten miten pilanpäiten annettuja. Syy miksi tällainen Trump nyt sitten on noussut valtaan johtuu siitä, että ihmiset ovat kautta koko maailman kyllästyneitä poliittisiin päättäjiin, jotka eivät kuitenkaan äänestäjien mielestä aja kenenkään muun kuin oman itsensä sekä oman edustamansa ryhmän asioita. Tällä tarkoitan sitä, että mitään käytännön asioita ei yksikään edustaja tai presidentti koskaan ihmisille anna ainakaan heidän omasta mielestään.

Tällainen ajattelutapa sitten aiheutti sen, että meidän maassamme pääsi parlamenttiin myös eräs nyrkkeilijä lähinnä siksi, että hän oli hiukan erilainen kuin muut ehdokkaat. Maailmassa eli länsimaissa on monia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole päässeet hyötymään esimerkiksi mistään talouskasvusta, ja samalla esimerkiksi juuri amerikassa on miljoonia ihmisiä, joilla presidentinvaihdos tarkoittaa vain uusia sotia. Ja uusi sota taas näkyy tavallisten miesten kohdalla vain siinä, että he lähtevät ryömimään johonkin kaukaiseen maahan kasarmien edestä ryömimästä.

Kun puhutaan siitä, kuinka väsyneitä amerikkalaiset ovat sotaan, joka on jatkunut ties kuinka pitkään, ja tulee vielä edelleen jatkumaan, niin tietenkin se, että televisio on täynnä pelkkiä ikäviä asioita varmasti stressaa noita ihmisiä. Ei varmaan merijalkaväen miehistä ole mukavaa tuijottaa televisiosta jatkuvia “yanks go home”-mielenosoituksia, kun he itse ovat juuri vaarantanut henkensä tuolla kaukana jonkun “hyvän asian” takia.

Toki se on myönnettävä, että ehkä jostain afgaanista ei ole mukavaa, kun amerikkalaiset räiskivät häntä tai jotain hänen tuttavaansa konekiväärillä. Toisaalta kukaan noista kentällä toimivista sotilaista ei varmaan sinne Afganistaniin ihan huvikseen olisi ollut lähdössä, vaan päätös tuosta operaatiosta tehtiin jossain muualla kuin noiden miesten biljardipöydän ääressä. Mutta toki voidaan aina sanoa, että mikään valtio ei vain saa rakentaa omaa turvallisuuspolitiikkaansa sekä asevoimiaan sokean luottamuksen varaan, vaan aina pitää olla varautunut pahimpaan.

Joten valtio tietenkin noudattaa sellaista politiikkaa, että “sic vas et pacem para bellum” joka tarkoittaa latinaksi “jos haluat rauhaa, niin valmistaudu sotaan”. Tuo on siis malli, minkä mukaan realistista turvallisuuspolitiikkaa tehdään, mutta siihen tietenkin liittyy sellainen aspekti, että sama asia joka näyttää hyvältä valtion johdon mielestä ei ehkä ole aivan niin upeaa niistä miehistä, jotka ryömivät kasarmien edessä saadakseen palkkansa ja ehkä paikan jossain yliopistossa.

Amerikkalaisten tapa käydä tuota “terrorismin vastaista sotaansa” on hiukan raukkamaista, eli siinä käytetään paljon robotteja, joiden pudottamisesta ei seuraa niitä käyttäville valtioille miehistö-tappioita, mutta kuten tiedämme, niin jokainen maailman sotilasjohtaja varmaan kuitenkin mieluummin kirjaa vastapuolen kuin omiensa tekemiä tappioita. Ja aina voimme sitten lohduttautua sillä, että eipä tuo talibanien sekä muiden jihadistiryhmien kalusto niihin miehitettyihinkään koneisiin tehoa, eikä muutenkaan esimerkiksi poliisien tapa käyttää voimaa ole mitenkään erityisen urheilullista tai reilua.

Näistä operaatioista tehdään aina päätös ulkopoliittisen johdon toimesta, ja näiden operaatioiden ylin hyväksyjä istuu tällä hetkellä USA:ssa osoitteessa Pennsylvania Avenue 1600. Kun palataan taas siihen, että äänestäjät itse ovat tuon Trumpin sinne Valkoiseen taloon Pennsylvania avenue-kadun varrelle lähettivät, niin ehkä tämä sitten avaa ihmisten silmät sille, että joskus saattaa myös äänestäjä tehdä vääriä valintoja.

Mutta ehkä sitten myös Suomessa tämä Herra Trump avaa ihmisten silmät sille, että aina ei äänestäjä saa sitä, mitä hän haluaa, vaan sitä mitä hän tilaa. Ja kuten tiedämme, niin voihan tämä tilanne sitten tulla eteen myös Suomessa, eli joku rock-muusikko voi sitten ryhtyä pilanpäiten ehdokkaaksi, jolloin hän voi sitten saada taakseen sen verran ääniä, että pääsee presidentiksi asti. Joten mitä pitäisitte sitten siitä jos meillä olisi presidenttinä joku Andy McCoy, jota mikään ei muuten estä pyrkimästä presidentiksi meidän suloisessa maassamme.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/