Työskentely-ympäristö

Koulutyössä hyödynnetään suunnitelmallisesti eri työtapoja ja oppimisympäristöjä ja työskentelyä pyritään säännöllisesti viemään ulos luokkahuoneesta. Luodaan mahdollisuuksia projektimaiseen työskentelyyn ja kokonaisuuksien opiskeluun sekä yhteistyöhön koulun sisällä ja koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Koulun aikuisten keskinäinen yhteistyö sekä vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa tukevat oppilaiden kasvua hyvään vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Yhdessä tekeminen edistää oman erityislaadun tunnistamista ja taitoa työskennellä rakentavasti monenlaisten ihmisten kanssa. Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään edistämään vuorovaikutusta sekä työskentelyn moniaistisuutta ja monikanavaisuutta.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuuri

Tiimityötä voi tehdä missä tahansa, kunhan ympäristö mahdollistaa työskentelyn. Työskentely on usein äänekästä, joten perinteinen hiljaiseen työskentelyyn tarkoitettu luokkahuone ei ole optimaalinen työskentelyn näkökulmasta. Samoin avokonttoritilat ovat huonoja, jos pitää pystyä keskittymään omaan työhön samalla, kun toiset innostuvat vieressä omasta työstään. Optimoidut kouluneliöt ovat luovan työn kauhistus, paitsi silloin, kun työskentely on hyvä tehdä ulkona, lähimetsässä tai vaikkapa kaupungilla. Silloin seinät eivät estä työtä.

Lev Vygotsky korosti rikkaiden ja monipuolisten elettyjen ja kuviteltujen aistikokemusten merkitystä luovuuden edistämisessä. Ympäristö voikin vaikutta ayksilöiden ja yhteisöjen luovuuteen kannustamalla luovuuteen, mahdollistamalla luovuuden ilmaisu ja asettamalla luovia töitä näytille. Ja luovuus on tiimissä se, mihin pyritään, sillä se on ajattelun korkein aste.

OECD:n ajatus innovatiivisista oppimisympäristöistä on se, että ympäristössä oppiminen ja oppijat ovat keskiössä, jotta oppiminen olisi luovaa. Oppimisen sosiaalisuus pitää huomioida tiloissa. Ja kun ympäristö käsitetään laajasti, oppimisen mahdollistajien tulee tukea motivaatiota ja tunnekokemusta, palautteenantoa, opetussuunnitelmatyötä. Aivan koko oppimiseen vaikuttavaa prosessia. Tämä on jo innovatiivisten ekologioiden ajattelua. (Mäkelä, Fenyvesi).

Mihin tämä johtaa?

Omat tiimini työskentelevät usein hajautetusti ympäri koulutilaa. Mikäli kymmenen opettajaa pyörittäisi yhtä aikaa tiimejä, ei sopivia nurkkia löytyisi koulustamme riittävästi. Olisi hienoa, jos koulussa olisi paljon akustisesti eriytyviä pientyöskentelytiloja, joita voi käyttää hyväksi. Siivouksesta ei pihistettäisi, jotta pintamateriaalit voisivat tukea akustiikkaa.

Haavekoulussani olisi välineet tarjolla erilaisiin projekteihin - ja välineiden lähellä olisi aikuinen, joka opastaisi ja auttaisi niiden käytössä. Tilat olisivat kuten nykyaikaisissa kouluissa mutta niin, että akustiikka toimisi oppilaiden puolella, ei työskentelyä vastaan. Parkkeeraisin oman ohjaus- ja opetuspisteeni viherhuoneeseen, sillä ihminen on parhaimmillaan osana luontoa. Taustalla olisi linnunlaulua kuten Helsinki-Vantaan lentokentän vessoissa. Niissä on tosissaan pohdittu virkistäytymistä.

Voiko tiimiopetusta pitää tavisluokassa, jos opetusta ei pysty hajauttamaan? Mielestäni se on hyvin haasteellista. Vähintään on oltava saatavilla kuulosuojaimia ja mieluiten luokka, jossa viereiseen ryhmään saa vähintään metrin välin ja akustisen sermin. Muutoin keskittyminen on osalle mahdotonta.

Voi myös kysyä, löytyisikö koulusta vaikkapa pukuhuoneita ja niiden edessä olevia käytäviä sekä jumppamattoja, joiden päällä makoilla? Ovatko tilat oikeasti täysin joustamattomat vai onko kyse vaan siitä, että ope ei luota oppilaiden työskentelykykyyn? Jos työskentelykykyä ei ole, pitäisikö ensin panostaa ryhmäytymiseen ja oppimisen prosessin omistamiseen?

Entinen kollegani otti luokkaansa minulta ison limoviikunapuun, joka rauhoitti tilaa ja jonka alla heillä oli oppimistori. Nykyisillä kollegoillani on riippukeinuja, viherseiniä ja urheilutelineitä luokissaan. Mieheni opettaja rakensi oppilaittensa vanhempien avulla jo 1980-luvulla oppilaille omat opiskelumajat yhdessä vanhempainillassa. Monesti kyse on siitä, että opettaja näkee esteitä, ei mahdollisuuksia. Suomessa on lupa kokeilla, antaa mennä vaan. Mokista oppii.