Haasteena oppimaan oppiminen

Oppimaan oppimisen taitojen kehittyminen on perusta tavoitteelliselle ja elinikäiselle oppimiselle. Siksi oppilasta ohjataan tiedostamaan omat tapansa oppia ja käyttämään tätä tietoa oppimisensa edistämiseen. Oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii toimimaan yhä itseohjautuvammin. Oppimisprosessin aikana hän oppii työskentely- ja ajattelutaitoja sekä ennakoimaan ja suunnittelemaan oppimisen eri vaiheita.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Perusopetus yleissivistyksen perustana

Itseohjautuva oppilas kuulostaa utopialta, jollaista ei ole nähty yläkoulussa. Pikemminkin teini itseohjautuu nappikuulokkeittensa kautta someen ja muuhun viihdemaailmaan, josta saa dopamiiniruiskauksen puolen minuutin välein. 

Silti maailmassa on olemassa kouluja, joissa oppilaat ovat omaehtoisia oppijoita, jotka omistavat oppimisen ja löytävät oman motivaationsa ja oppimistaidot. Miten ihmeessä se on mahdollista?

Lapsi on luonnollinen oppija

Jokainen pikkulapsi on kiinnostunut oppimiseta. Leikki on paras tapa oppia: lapsen pitää antaa tutkia ja hänen tulee saada malli leikistä, ja hän leikkii. Vapaassa leikissä luovuus kukkii ja lapset ovat motivoituneita sekä aktiivisia osallistujia. Kyllä, aikuisia tarvitaan ajoittain ohjaamaan sosiaalisissa taidoissa tai pelastamaan pahimmista kiipeleistä ja puiden latvoista, mutta lapsi on omaehtoinen oppija.

Ihailen kansakoulun isänä pidettyn Uno Cygnaeuksen visionääristä otetta oppimiseen. Hän eli 1800-luvun säätyläisyhteiskunnassa, jolloin kansansivistys oli rajattu katekismuksen ulkolukuun ja sivistys suunnattu ylemmille säädyille. Hän kuitenkin näki sen, kuinka kaikki hyötyvät ohjatusta oppimisesta. Pienten lasten oppi Fröbelin palikoilla leikkien oli hänestä niin itsestään selvää, että samaa "ruumiinkasvatusta" ja "työkasvatusta" eli tekemällä oppimista piti hänestä jatkaa kansakoulussa. Käsitöitä! Liikuntaa! Tiedon rakentamista käytännön kautta! Näin lapsi pidetään jatkuvasti oppivana otuksena.

Teinit ovat samanlaisia oppijoita, kunhan heillä on sama luovan oppimisen tahto jäljellä.

Oppimaan oppimisen taito on olennainen kyky, kun toivotaan, että yläkoululainen toimii omaehtoisena oppijana. Opsin mukaan "oppiminen ymmärretään taitona, joka syntyy oppijan oppimisen, erilaisten kokemusten, harjoittelun ja työskentelyn kautta. Oppijan on opittava tietoisesti tarkastelemaan omaa oppimisen aikaista työskentelyään." Tätä kutsutaan metakognitioksi. "Tähän oppimisen aikaiseen ajattelutyöhönsä, opittavien asioiden työstämiseen (strategiat), oppija tarvitsee opetusta ja ohjausta". Tämä on opettajan työ. "Oppiessaan tietoisesti tarkastelemaan ja ohjaamaan omaa ajattelutyötään oppimisprosessinsa eri vaiheissa oppija voi kehittyä yhä taitavammaksi oppijaksi."

Itseohjautuvuudesta opsin selitysosa sanoo, että "[t]aitava oppija osaa ohjata ja säädellä oppimisen aikaista toimintaansa. Tämä itseohjautuvuuden taito kohdistuu sekä tiedonkäsittelyyn (kognitiot) että tunteisiin (emootiot). Itseohjautuva oppija uskoo omiin mahdollisuuksiinsa, kun hän asettaa itselleen tavoitteita, ja toimii niiden suuntaisesti. Oppimisprosessin aikana ilmenevät haasteet tai epäonnistumiset saavat itseohjautuvan oppijan arvioimaan omaa työskentelyään ja mahdollisesti valitsemaan uuden tavan (strategian) toimia. Itseohjautuva oppija ymmärtää erilaisten haasteiden ja tunteiden kuuluvan oppimiseen ja hän osaa ohjata ja säädellä niitä oppimisensa eteenpäin saattamiseksi. Kehittyäkseen itseohjautuvaksi oppijan tulee saada tukea ja ohjausta, joka auttaa häntä ymmärtämään omia mahdollisuuksiaan oppijana erilaisissa oppimistilanteissa."

Siksi oppimisprosessia pitää opettaa aktiivisesti: joko erillisenä opetuskokonaisuutena esim. opossa tai/ja kaikkien oppiaineiden tunneilla avaten erilaisia käsityksiä oppimistavoista. Tiimiopetuksessa tykkään käyttää Bloomin taksonomian rinnakkaisasettelua, kun opetan kognitiivisia ajatteluun liittyviä taitoja ja oman osaamisen edistämistä. Tästä lisää alempana.

Sisällön kautta ajattelun taitoihin

Tieto ja oppiaineiden sisällöt ovat usein koulussa ajattelun kohde, eli englanniksi voidaan ilmaista, että niitä ”thinking about”. Sen sijaan niiden pitäisi olla ajattelun väline ja lähtökohta, englanniksi ”thinking with”. Oppimisessa oppiaineiden sisällöt ovat ajattelun ravintoa ja malleja, eivät vain itsearvoisia faktoja tai ainoita oppimisen kohteita. Näin kertoo Ajattelun taidot ja oppiminen -kirjan (2016) luku Ajatteluun innostava toimintakulttuuri.

Tämä on tiimipedagogiikan ydin: opiskellaan tulevaisuuden taitoja eri oppiaineiden tunneilla, opsin L-kirjaimia. Samalla omaksutaan oppiaineiden sisältöjä eli opsin S-kirjaimia. Se, mitä taitoja milläkin tunnilla painotetaan, löytyy opsista oppiaineen kuvauksista ja tavoitteista eli T-kirjaimista: terveystiedossa keskitytään yksilöön, kotitaloudessa yhteistyöhön, kuvataiteessa luovaan prosessiin, luonnontieteissä tiedorakentamisen prosessiin ja niin edelleen.

Ajattelua ja oppimista (ei muistamista) tukevassa toimintakulttuurissa osaamiselle eli L-kirjaimille osoitetaan arvostusta antamalla ajattelulle aikaa ja jättämällä muuta, esimerkiksi toistavaa ja suorittavaa toimintaa vähemmälle. Oppiaineen näkökulmasta näitä rutiinitehtäviä voi kyllä antaa kotitehtäväksi, jotta muistaminen helpottuu ja yksinkertaisia tietoja ei tarvitse etsiä toistuvasti. Muistaminen ei ole kiellettyä silloinkaan, kun haetaan korkeamman tason osaamista.

Oppimisen tutkijat selittävät, että ”vaativat ajattelun ja oman oppimisen ohjaamisen taidot ilmenevät ensin sosiaalisella tasolla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ja vasta myöhemmin ne siirtyvän yksilön mielen sisäiselle psykologiselle tasolle omaksi osaamiseksi.”

Siksi ei kannata olla huolissaan, oppiiko oppilas yksilönä yhdessä työskennellessä. Se tapahtuu ajan kanssa. Keskittymällä muistamiseen, oppiminen ei varsinaisesti pääse edes alkuun, sillä se on ajattelun alin taso, joka ei varsinaisesti vaadi muuta kuin toistokyvyn - kuten vaikkapa vieraan kielen fraasien kanssa, joiden merkitystä ei edes tiedä.

Miten oppilas pystyy itse ohjaamaan ajatteluaan eteenpäin?

Tiimihaasteen tulisi olla avoin, eli lopputuloksena on jotain, jossa suunnitellaan, toteutetaan, keksitään ratkaisu tai kehitetään uutta. Haasteet eivät kuitenkaan välttämättä tuota laadukkaampaa ajattelua, jos oppilaat eivät osaa edetä tiedonhaussa tai pysty hallitsemaan näkökulmia, joilla yksinkertaisempaa ajattelua (tämän sivun kuvissa Bloomin taksonomian vasenta palstaa) voi haastaa eteenpäin (kuvien oikealle palstalle). 

Siksi on syytä edistää oppilaiden ymmärrystä siitä, miten tiedon ja taidon portaat etenevät, jotta he voivat myös omatoimisesti pureutua ongelmiin. Opettaa ajattelun taitoja.

Kun oppilaiden taito analysointiin, arviointiin tai luoviin ratkaisuihin ei vielä riitä, tiimihaasteen voi rakentaa apuportain. Tällaisen haasteen tavoite on ajattelun tasojen oppiminen ja itse aineen sisältö opitaan siinä sivussa.

Haasteen etenemisen vaiheet voi rakentaa Bloomin taksonomian avulla. Kullakin alemmalla ajattelun tasolla on korkeamman tason vastine, kuvissa nämä ovat rinnakkain ja yhdistetty nuolella. Bloom oli tässä mielessä nerokas!

Miten tehtävä rakennetaan?

• Aseta tavoite sekä ajattelulle että oppiainesisällölle

• Opeta oppilaille ajattelun tasot ja printtaa malli käytettäväksi työn aikana

• Vaiheista tehtävä tai kirjaa se niin, että helpompaa vaihetta seuraa ajattelua haastava vaihe

Kun oppilailla on malli hallussa tai näkyvissä rinnakkaiset kysymykset, he pääsevät alemmilta ajattelun tasoilta korkeamman tason ratkaisuihin. Avointa haastetta voi lähteä ratkomaan mallin avulla askeleittain. Ongelmapaikoissa mallin avulla voi palata etsimään avaimia jumittuneeseen tilanteeseen. Opetteluvaiheessa open tehtävä on ohjata etsimään ratkaisua Bloomin taksonomiasta ja edistää itsenäistä ongelmanratkaisua. 

Onnistumiskokemukset palkitsevat ja luovat sisäistä motivaatiota, jopa niitä itseohjautuvia oppilaita, jotka yleensä karkaavat omaan somekuplaansa.

Esimerkki uskonnon tehtävänannosta

Tämä tehtävänanto on melko strukturoitu, sillä tässä harjoiteltiin ajattelun tasoja. Ennen tehtävän tekemistä olimme tutustuneet kristinuskoon niin, että uskontotieteen käsitteet ja tällaisen tehtävänannon työskentelytavat olivat oppilaille tuttuja. Apuna käytettiin kirjaa. Lisätietoa haettiin netistä, jonka tietolähteitä analysoitiin äidinkielessä opitun mallin mukaisesti.
Tämän tehtävän jälkeen loimme oman uskonnon, jota jokainen sai esitellä omalla, luovalla tavallaan (Bloomin taksonomian korkein ajattelun taso). Tämä lisätehtävä näytti, miten hyvin oppilaat olivat omaksuneet uskontotieteen käsitteet ja osasivat soveltaa niitä omaan ajatteluunsa. Esitystavat olivat vapaat: tietopaketti, näyttely, näytelmä, video ym. oli sallittua.

Tavoite:

Opsin mukaan teidän tulee syventää tietojanne opiskeltavasta uskonnosta ja sen vaikutuksista. Teidän tulee harjaantua hankkimaan lisätietoa niistä.

Lisäksi teidän tulee tunnistaa ja ymmärtää eri uskontojen ja katsomusten tapoja. Kehittätte myös kykyä tunnistaa uskonnollisia symboleita ja aiheita mediassa, maailmanpolitiikassa, taiteessa ja populaarikulttuurissa. Populaarikulttuuri tarkoittaa esimerkiksi musiikkia, kuvia ja somea.

Tehtävänanto

1. Kertokaa uskonnon pääpiirteistä:
   Mikä uskonto on kyseessä ja mitä siinä uskotaan (osaamisen alin taso).
   Pohtikaa, mikä merkitys näillä on siihen millaisena maailma näyttäytyy uskomusten tasolla (korkeampaa ajattelua). Mikä on oikein, mihin ihmisen tulee pyrkiä ja miksi?

2. Kuvailkaa ja nimetkää uskonnon tapoja ja rituaaleja:
   Miksi niitä on? (ajattelun alempi taso).
   Todistakaa tapojen avulla, että uskonto toimii sen maailmankuvan olettamuksien mukaisesti (ajattelun ylempi taso; käyty esimerkkejä open kanssa toisesta uskonnosta).

3. Liittäkää työhön uskonnon symboli tai symboleita (osaamisen alin taso).
   Mistä symbolit kertovat? (ajattelun alempaa tasoa tämäkin)

4. Kertokaa uskonnon päälähteistä:
   Mitä lähteitä uskonto käyttää (osaamisen alin taso)
   Kertokaa/todistakaa, miten lähteiden valitseminen vaikuttaa siihen, miten uskonnon harjoittajat voivat tulkita uskonnon käskyjä tai tapoja eri tavoin (osaamisen ylempi taso).

5. Etsikää työhön jotain, missä kyseinen uskonto näkyy

• mediassa

• maailmanpolitiikassa (uutisissa)

• taiteessa

• populaarikulttuurissa
  (tämä on jo vaativaa mutta silti osaamisen alempaa tasoa)
  Ja kertokaa, mistä tietää, että kyseinen uskonto on vaikuttanut löytöihinne (ajattelun ylätasoa, ylittää hyvän osaamisen tason)

6. Kun työt ovat valmiita, tutustukaa toistenne töihin ja vertailkaa erilaisia uskontojen tapoja ja uskonnon ilmenemismuotoja. 

• Mikä on samaa? Mikä eroaa? (ajattelun alempi taso)

• Mistä nämä erot johtuvat - kulttuurista, uskonnon lähteistä vai itse käsityksestä pyhästä, uskomuksista ja jumalasta/yliluonnollisesta? (ylempi taso)

Arvioinnin kuvaukset arvosanalle 8:

Oppilas osaa kertoa opiskeltavan uskonnon perusopetuksista ja tärkeimpien lähteiden sisällöstä

Oppilas osaa kuvailla eri maailmanuskontojen pääpiirteitä ja vertailla niitä

Oppilas osaa käyttää käsittettä uskonto mielekkäissä yhteyksissä

Oppilas osaa hankkia lisätietoa uskonnoista (esim. internet, ei pelkkä kirja)

Oppilas osaa kuvailla ja nimetä eri uskontojen tapoja

Oppilas tunnistaa ja osaa antaa esimerkin uskonnollisista symboleista ja aiheista 

• mediassa

• maailmanpolitiikassa

• taiteessa

• populaarikulttuurissa