Yksilöistä yhdeksi

Yhdessä tekeminen edistää oman erityislaadun tunnistamista ja taitoa työskennellä rakentavasti monenlaisten ihmisten kanssa.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Oppimista ja hyvinvointia edistävä koulutyön järjestäminen

Vaatimus siitä, että teinin pitää pystyä sopeutumaan monimuotoiseen tiimiin ja pystyä luottamaan erilaisiin, kokonaisuudessaan itsestään poikkeaviin ihmisiin voi tuntua naurettavalta, kun tietää, millaisen itsetuntomyllerryksen kanssa pyristellään murrosiässä. Seuraavassa on katkelma Mannerheimin lastensuojeluliiton murrosikää koskevalta sivulta:

"Tunne-elämä kuohuu varhaisnuoruudessa. Aiemmin valoisasta, avoimesta ja toiveikkaasta lapsesta saattaa tulla pahantuulinen, töykeä ja vähäsanainen nuori. Nuori voi vaikuttaa itseensä uppoutuneelta ja kyvyttömältä ottamaan toiset huomioon. Varhaisnuorella ei riitä energiaa olla empaattinen. Nuori saattaa olla ärtyisä ja levoton, ja hänen voi olla vaikea keskittyä koulutyöhön. Nuori ei aina hallitse omia tunnereaktioitaan. Kuohuvat tunteet saattavat yllättää myös nuoren itsensä voimakkuudellaan. Nuori saattaa tuntea äärimmäistä epätoivoa, häpeää tai raivoa pienestäkin asiasta. Murrosiässä nuori joutuu tekemään töitä tunteidensa kanssa."

Ei kuulosta siltä, että tiimityö olisi upotettavissa kutosluokan tyttöjen kasiluokan poikien elämään, tai minkään ihmisoletetun murrosikään.

Silti urheiluseurat ja nuorisotyö tekevät sen joka vuosi, kerta toisensa jälkeen. Niissä fokus ei ole aikuisen määrittelemässä oppimisessa vaan meissä tai teinissä itsessään. Viesti on, että olet osa meitä, me tarvitaan sinua. Ja silloin vaatimustaso voi olla valtava, sillä luottamus nostaa kykyä tehdä vielä vähän enemmän, venyä parhaimpaan tähän mennessä.

Teinin kasvua auttaa ymmärrys siitä, että olemme erilaisia ja meillä on erilaisia toimintatapoja. Silloin voi hyväksyä myös oman muutoksen. Näkyväksi tehdyt temperamentit, luonteenpiirteet, erilaiset kotikulttuurit, kulttuuritaustat, arvomaailmat, maailmankuvat sanoittavat lupaa etsiä omaa tapaa ja itseä. Vahvuuksiin keskittyminen tuo näkyville jokaisen ryhmäläisen arvon, ja jos kaikki ovat arvokkaita, jokaisen teinin elämällä on merkitystä.

Erilaiset ääriliikkeet osaavat antaa yksilölle merkityksen, siksi ne houkuttelevat ja vetävät puoleensa. Kai maailman parhaaksi mainittu peruskoulukin pystyy siihen, meistä opettajista ihan jokainen?

Kun ihmiset laitetaan yhteen tilaan ja toivotaan, että heistä tulee ryhmä, edetään mielenkiintoinen matka kohti yhteyttä. Alun arastelusta siirrytään yhteisen me-hengen rakentamiseen, joka voi saada ihmeitä aikaan.

Ryhmäyttäjät huomio! Tässä on se haaste, joka pitää ottaa tosissaan, jos haluaa, että yläkoululaiset kokevat kolme vuottansa positiivisena elämänjaksona ja oppitunnit sellaisina, että niiden sisällöllä on merkitystä. Olen tosissani.

Mistä tietää, että luokka on ryhmäytynyt? Sen tunnelma on leppoisa ja jopa leikkisä, introvertitkin viihtyvät ja opettajana on kateellinen siitä, miten hyvin kaikki rullaa. Olisipa opetiimeilläkin noin kivaa!

Mestaritason suorituksia tutkinut Frances Frei on nimennyt neljä tunnekokemusta, jotka saavat ryhmäytymisen ihmeen aikaiseksi. Alkuperäiset Frein käyttämät termit eivät tahdo istua suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen, joten heitän tässä oman suomennoksen (lähempänä alkuperäistä olevat sanat ovat yllä olevassa kuvassa).

Neljä askelta kohti kaikkia hyödyntävään tiimiytymiseen (inkluusioon):

1. Huomaan, että ilmapiiri on turvallinen

2. Oloni on tervetullut

3. Läsnäolostani iloitaan

4. Koen itseni arvostetuksi

Kun ryhmäläinen tuntee tiimin ilmapiirin turvalliseksi ja on tervetullut osaksi ryhmää, hän voi sitoutua siihen. Tämän kokemuksen myötä häntä tulee myös velvoittaa siihen, että hän osoittaa toisille käytöstä, jonka myötä myös muut voivat kokea samaa.

Pysähdypä tähän.

Siis vasta, kun yksilö tuntee olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi, hänen tehtävänsä on osallistua ilmapiirin luomiseen. Siihen asti on opettajan tehtävä luoda raamit turvalliselle ympäristölle ja toivottaa kaikki tervetulleeksi, siis tutustua oppilaisiin. Eihän kiirehditä vaan ryhmäytetään kunnolla, jotta suojamuurit alentuvat.

Tiimin toimintatasoa voi vielä terävöittää syventämällä ryhmän tunnekiokemusta. Kun ryhmäläinen kokee, että hänestä iloitaan ja häntä arvostetaan osana ryhmää, hän on saumattomasti sen osa. Sen jälkeen ryhmä voi saada käyttöönsä hänen voimavaransa ja osaamisensa ja monimuotoisuudesta tulee ryhmän käyttöpääomaa, ei epävarmuutta tuova kompastuskivi.

Miten tiimiytymistä voi edistää?

Opettajista moni on kanssani samassa veneessä, eli lähes kädettömiä silloin, kun pitää osata puuttua huonoon yhteistyöhön. Miten silloin kannattaa toimia?

Ensimmäinen askel on pysähtyä ja pysäyttää tilanne. Ei siis edetä mihinkään, ennen kuin tilanne on nostettu esiin. Sanoa äänen hyvin lempeästi se, mitä havaitsee: Olen huomannut, että täällä on kyräilevä ilmapiiri. Olen huomannut, että olette arkoja toistenne edessä. Olen huomannut, että ette ole keskenänne samalla aaltopituudella. Olen huomannut, että ette tajua, mitä aarrekimpaleita olette.

Jos kysyy heti oppilailta, mitä mieltä he ovat tilanteesta, rehellisen vastauksen saa vain kirjallisesti. Sekin kannattaa tehdä. Voi kysyä, kenet oppilaat kokevat omiksi läheisiksi kavereiksi ja kuka aiheuttaa sen, että ei uskalla olla oma itsensä tai toimia kuten toimisi ilman tämän tai näiden ihmisten läsnäoloa. Tällöin lukkoa tiukentavat syytökset jäävät sanomatta ääneen mutta ryhmänjohtajana saa tilanteesta kokonaiskuvan.

Seuraavaksi voi esitellä Frances Frein tiimitunteiden portaat. Luottamuksen tasosta riippuen kannattaa kertoa tästä tutkimustuloksesta itse tai kysyä, millä tiimiytymisen tasolla jokainen kokee olevansa luokkansa ilmapiirin kanssa. Miten taso näkyy konkreettisesti ryhmässä?

Kolmanneksi asetetaan tavoite päästä tunneluottamuksen seuraavalle askelmalle, joka nimetään mieluiten koko ryhmän kesken. Pohditaan yhdessä, miten juuri minu tulee käyttäytyyä jotta voi auttaa muita saavuttamaan seuraavan portaan. Voidaan tehdä yhteiset säännöt tiimikäyttäytymisestä ja siitä, miten on itse tunneluottamuksen arvoinen. Miten toista katsotaan, mitä sanoja käytetään, miten otetaan mukaan?

Ja sitten tehdään ryhmä- ja luottamustehtäviä. Niiden jälkeen analysoidaan omaa (ja toisten - mutta varoen!) toimintaa niin, että vähitellen päästään seuraavalle askelmalle. Toistetaan, kunnes alkaa tuntua. Toistetaan, analysoidaan, palataan taaksepäin ja jatketaan. Ollaan hankauksessa, kunnes kiven särmät alkavat hioutua ja nähdään kaikki erilaiset yksilöt arvokkaina. Ihan kaikki, myös ne ärsyttävimmät ja oudoimmat timantit.

Silloin tiimi voi hyvin.

Mutta varo, tähän voi mennä aikaa myös vuositolkulla. Myös sillä opella. Matkan varrelle kannattaa katsoa ryhmänmuodostumisen vaiheiden karttaa.