Psykologinen turvallisuus

Varhaiskasvatuksen, koulujen ja oppilaitosten oppimisympäristöjen tulee tukea yksilön ja yhteisön kasvua, oppimista ja vuorovaikutusta. Sosiaalisesti turvallinen ja salliva oppimisympäristö mahdollistaa lasten, oppilaiden ja opiskelijoiden jatkuvan vuorovaikutustaitojen kehityksen sekä sen, että lapsi ja oppilas kokee voivansa tehdä vuorovaikutusaloitteita ja toimia osallisena ryhmässä.

Opetushallitus, Sosiaalinen turvallisuus

Oppivan yhteisön toimintatavat rakennetaan yhdessä. Osallisuutta edistävä, ihmisoikeuksia toteuttava ja demokraattinen toimintakulttuuri luo perustan oppilaiden kasvulle aktiivisiksi kansalaisiksi.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Oppimista ja hyvinvointia edistävä koulutyön järjestäminen

Tunnetko teiniä, jolla ei olisi suojakuorta turvanaan? En minäkään.

Tutkija ja musiikkikasvattaja Katja Sutela kysyy teoksessa Näkyväksi tekemisen taito (2022), kuinka opettajana pystyn asettumaan suhteessa oppilaaseen niin, että pystyn näkemään oppilaan potentiaalin kaiken mahdollisen ulkoisen hämäyksen takaa? Sosiaalinen riski eli esimerkiksi pelko naurunalaiseksi joutumisesta ja kiusatuksi tulemisesta pitää monenlaista osaamista ja tietämistä piilossa. Tämä on huono asia oppimisen ja tulevaisuuden näkökulmasta. Maailma supistuu ja yhteisö tyhmentyy, jos emme uskalla olla omia itsejämme.

Seuraavassa on kolme vinkkiä siitä, miten opettaja voi edistää turvallista ilmapiiriä luokassa:

1. Tee tehtävistä oppimistehtäviä, ei suoritustehtäviä

• Nimeä epävarmuus

• Korosta keskinäisen riippuvuuden tarvetta (interdependence)

2. Korosta omaa erehtyväisyyttäsi

• Pyydä huomoita virheistäsi

• Kiitä virheiden osoittamisesta

3. Anna esimerkki uteliaisuudesta

• Kysy kysymyksiä, anna toisten vastata

Oletko tutustunut Amy Edmondsoniin? Suosittelen. Hän on johtajuuden, ryhmätyön ja organisaation oppimisen tutkija Harvard Business Schoolissa. Hänen mukaansa ilmapiiri, jossa ihmiset kokevat turvallisuutta olla ja ilmaista itseään rakentuu seuraavista kokemuksista:

• Usko siihen, että sinua ei rangaista, jos teet virheitä

• Tieto siitä, että muut tukevat sinua

Turvaton ympäristö lisää jännittyneisyyttä ja stressiä, mikä lisää kortisolitasoja ja adrenaliinia, mitkä laukaisevat pakene tai taistele -järjestelmän. Väärässä yhteydessä tämä on epätoivottavaa, eli lähes aina, kun leijona ei vaani meitä savannilla. Jos luokassa oppilaiden pitää pohtia ilmapiiriä, heillä on jatkuvasti yllä pieni stressitila, mikä estää levollisen ja tehokkaan aivotoiminnan. Oppiminen heikkenee.

Turvallinen ympäristö tuottaa puolestaan rakkaushormoni-oksitosiinia, joka lisää empatiaa ja yhteistyökykyä. Se lisää oppimista. Peilisolut kopioivat käytöksen toisilta, mutta aivoissa on myös muita toisen tuntemusten kopiointitapoja, kuten tunnetarttuvuus ("haukotus tarttuu").

Miten psykologisesti turvallinen ympäristö rakentuu?

• Psykologista turvallisuutta nostavat hyvät johtajat + turvallinen toimintaympäristö + resilienssit yksilöt

• Psykologista turvallisuutta laskee itsekeskeisyys (stressi voi nostaa itsekeskeisyyttä väliaikaisesti, vaikka osaisi huomioida muut)

Ihmiselle ulkoisen vaikutuksen ylläpito on psykologisesti turvallisuutta lisäävä asia, mutta Edmondson on todennut, että tiimin näkökulmasta tämä on haitallista.

Miten pidämme itsemme turvassa, siellä suojakuoren alla?

• Jos emme halua vaikuttaa tietämättömiltä (ja emme yleensä halua), emme kysy kysymyksiä. Luokassa se, että opetuksen jälkeen ollaan hiljaa, ei ole merkki ymmärryksestä vaan siitä, että oppilaat ovat puolustuskannalla. Hiljainen luokka on huono asia.

• Jos emme halua vaikuttaa epäpäteviltä, emme myönnä virheitä. Väärä sana palautetussa työssä ei ole kenenkään kirjoittama, sillä kukapa niin tyhmä olisi.

Seuraavat kaksi Edmondsonin kohtaa istuvat paremmin bisnesmaailmaan kuin teinien todellisuuteen: tunkeiluhaluttomuus ("älä ehdota asioita") ja negatiivisuuden esiintuomattomuus ("älä nosta esiin epäkohtia"). Ne ovat ehdottomasti läsnä nuorten elämässä, mutta näen motivaattorit eri tavoin kuin Edmondson urajohteisessa työmaailmassa.

• Tunkeiluhaluttomuus on mielestäni teinien kanssa sitä, että ei halua laittaa itseään likoon uusien ihmissuhteitten edessä. Tunkeilemattomuuden vuoksi on paljon yksinäisyyttä, sillä omaa itseä ei haluta laittaa alttiiksi torjumiselle. Jos ne vaikka nauraa mulle? Oppimistehtävien kohdalla taas open ehdotus menee läpi sellaisenaan, sillä hän antaa arvosanan.

• Jos ihminen ei halua vaikuttaa negatiiviselta valittajalta, epäkohdista ei huomauteta.

Teinejä opettavat tietävät, että meillä joukossa on paljon niitä, jotka huomauttelevat toisten virheistä jatkuvasti, joten negatiivisuuden kanssa pitää olla luokassa varovainen. Psykologinen turvallisuus antaa luvan huomauttaa huonosta kohteliaisuudesta. Jos joku kukkoilee, se syö turvaa ja tähän pitää puuttua. Ilmapiiriin pitää pyrkiä vaikuttamaan niin, että suojakuori on seitinohut jos sitäkään.

Miten nämä neljä asiaa liittyvät tiimipedagogiikkaan? Kun ope havaitsee näitä minuuden puolustusmekanismeja tiimissä, ne kertovat luottamuksen ilmapiirin puutteesta. Open tehtävä on tällöin nimetä tilanne ja pyrkiä edistämään luottamusta. Ja sinne lähdetään empatian kautta, kohti kaikkien hyväksymistä ja arvostamista omien vahvuuksien esiinsaamiseksi.

Kaikki ei tapahdu koulussa. Teineillä on somessa tarjolla malleja täydellisyydestä. Lähes kaikki nuoret muokkaavat kuviaan ennen niiden jakamista, jotta näyttäytyisi muille enemmän siltä, kuin mitä itse ajattelee, että pitäisi olla. Valehtelu omasta täydellisyydestä on puolestaan aiheuttanut sen, että uskallus huomioida itsensä ja toisensa keskeneräisenä, vaillinaisena ja aitona omana itsenään on vähentynyt. Koulu voi silti olla paikka, joka on salliva, vähän kuin kesäleirin telttamajoitus.