Monimuotoiset yhdessä

Yhdessä tekeminen edistää oman erityislaadun tunnistamista ja taitoa työskennellä rakentavasti monenlaisten ihmisten kanssa.

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 2014, Oppimista ja hyvinvointia edistävä koulutyön järjestäminen

Tämä sivu on jatkoa edelliselle sivulle, jossa käsittelin monimuotoisen ryhmän syntyedellytyksiä. Sosiaalisten taitojen välttämättömyydestä kirjoitin Tiimissä oppimisen alasivulla. Jatkoa varten muutama perustermi, jotka olen saanut kerrata kasvatustieteen opintojen jälkeen terveystiedossa. Kiitos siitä!

• Temperamentti on persoonallisuuden biologinen ydin ja se kertoo siitä, miten ihminen suhtautuu uusiin asioihin

• Luonne on jotain, jota voi kehittää tavoitteellisesti joko itsenäisesti tai kasvatustyössä tai se voi kehittyä sosiaalisessa kanssakäymisessä (joskus myös negatiivisesti)

• Persoonallisuus muodostuu temperamentista ja luonteesta

Netistä löytyy valtavasti erilaisia persoonallisuustestejä. Koska persoonallisuus kehittyy iän myötä, myös ihmisen persoonallisuus voi muuttua ajan kanssa. En ole psykologi, joten persoonallisuustyypeistä kannattaa hakea syvällistä ymmärrystä muualta kuin täältä. (Katso ihmeessä lisätietoja vaikkapa Liisa Keltinkangas-Järvisen 2010-luvun julkaisuista.) Otan tässä esiin lähinnä asioita, jotka ovat nousseet itselleni esiin teineistä koostuvien tiimien toiminnassa.

Introvertit, ekstrovertit ja ujot yhdessä

Ihmiset jakautuvat janalle, jossa on intro- ja ekstroverttejä. Tämä persoonallisuusjako on jo Carl Jungin sata vuotta sitten tekemä ja jonka hän julkaisi kirjassa Psykologiche typen (1921). Introvertin ja ekstrovertin keskeinen ero on stimulaation ja keskushermoston viritystilan tasossa. Introverttien sisäinen viritystila on korkea, ja heidän pitää laskea sen tasoa vähentämällä ympäristön ärsykkeitä. Introvertille optimaalinen on rauhallinen ympäristö. Ekstroverteilla on puolestaan matala sisäinen vireystila, ja he etsivät ulkoista stimulaatiota nostaakseen sitä. Yhteistyö on erityisesti ekstroverttien mieleen, sillä he voimautuvat ollessaan toisten kanssa.

Susan Cain haastaa jatkuvan yhteistyön vaatimuksen kirjassaan Hiljaiset, introverttien manifestit (2012). Teos on ylistys niille, joiden voimavaroja sosiaalisuuden vaatimus syö enemmän kuin yksin työskentely. Hänen mukaansa ihmisistä on ainakin kolmasosa introvertteja ja suomalaiset ovat hänen mukaansa introvertti kansa. Tämä tuo meille sekä ongelman että edun: yhdessä työskentely ei voimauta meistä kaikkia, mutta samalla yhdessä työskennellessä sosiaalisuuden vaatimus on kaikilla jo lähtökohtaisesti matalampi kuin äärisosiaalisissa kulttuureissa.

On hyvä myös muistaa, että introversio, ujous ja arkuus eivät ole sama asia. Ujous on temperamenttipiirre, joka on pysyvä läpi ihmisen iän, vaikkakin sen voi usein vaientaa. Ujous tarkoittaa sosiaalisten tilanteiden herättämää ahdistusta. Arkuus on pelkoa siitä, että muut paheksuvat tai nöyryyttävät, ja tästä voi oppia pois. Introvertti tarvitsee paljon aikaa omassa seurassa karsiakseen ulkoiset ärsykkeet, sen sijaan arka haluaa viettää aikaa muiden kanssa mutta ei uskalla. Ujo jännittää sosiaalisen tilanteen alkua mutta toimii aktiivisesti itselleen tutussa porukassa. Ihminen voi olla yhtä aikaa ujo ja sosiaalinen eli haluta muiden seuraan mutta ahdistua sosiaalisista tilanteista. Ujous ja arkuus voivat yhdistyä intro- tai ekstroversioon - tai olemukseen näiden äärien välillä, mikä lienee melko tyypillinen persoonallisuuden muoto Suomessa. Siis ambiversio.

Introvertti keskittyy pohtimaan mahdollisuuksia ja näkemyksiä, ekstrovertti havaitsee paremmin asioiden senhetkisen tilan. Sosiaalinen havainnointikyky voi molemmilla olla yhtä hyvä, mutta koska introvertti ponnistelee lisäksi tilanteen sosiaalisen kuormittavuuden kanssa, hän ei välttämättä reagoi tilanteisiin yhtä nopeasti kuin ekstrovertti. Tiimissä sekä sosiaalisuudesta nauttiminen että tilanteiden analysointikyky tuovat etuja, joista ryhmä hyötyy.

Luovuus vaatii useimmiten hiljaista, itsenäistä työskentelyä ja prosessointia yksinäisyydessä. Tämä on introvertin vahvuus. Se, että joku ryhmäläinen kokee tiimityöskentelyn itselleen vastenmieliseksi sosiaalisen paineen vuoksi, ei tee häntä kelvottomaksi tiimiläiseksi.

Introvertin työskentelyetu on Cainin mukaan se, että tiimissä työskentelijöillä on roolit. Introvertin ei tarvitse olla se suulas ekstrovertti, joka jakaa tulokset kaikille. Hänen roolinsa voi olla pohtija ja tiedonanalysoija, hän voi työskennellä niin, että ryhmä hyötyy hänestä ja hän ryhmästä. Introvertille voi tarvittaessa antaa mahdollisuuden vetäytyä erilleen omaa vahvuudenhyödyntämistä varten. Cain antaa toisenkin vinkin, joka helpottaa introverttien yhdessätyöskentelyä: introverttiä ei pidä laittaa tiimiin, jossa kaikki muut ovat superekstroverttejä, jotta hän pääsee työskentelemään omalla vahvuusalueellaan. Onneksi tästä ei ole suurta vaaraa introverttien (vai ujojen?) Suomessa.