Osallistumisesta kieltäytyminen

Se on tuttua meistä monille. Tiimityö on ihmissuhteita. Suomessa me ollaan hyviä eristäytymään ja pelkkä tervehdys voi tuntua vaikealta. Muistan kertomuksen isotätini naapurista: hän tuli kylään, nyökkäsi ja istui hellan viereen. Kahvien jälkeen hän nyökkäsi ja lähti. Jos sanaakaan ei vaihdettu, kaikki oli kohdallaan. Toisaalta esimerkki ontuu, sillä hän sai olla osa ryhmää omana itsenään, tuppisuisena hämäläisenä.

Kaikille ryhmän osana oleminen ei ole helppoa tai mukavaa. Toisilta se vie jopa yöunet. Onko ryhmän sietäminen pakollista? Harva meistä voi lähteä entisajan uudisraivaajan tavoin Savon metsiin kaskeamaan ja kuorimaan pettua henkensä pitimiksi, joten vähintään ihmispelosta pääseminen on kansalaistaito, johon tulee pyrkiä.

Yhdessä toimimista pitää harjoitella. Toisaalta paineensiedon tulee pysyä lähikehityksen vyöhykkeellä. Välillä sosiaalisen paineen kanssa mennään reilusti korkean riman ali ja eriytetään. Osalle riittää, että kouluun pääsee käymään, silloin voi olla ihan liikaa, että joku katsoo päin tai kutsuu mukaan. Suurimmalta osalta voi kuitenkin vaatia sosiaalisten taitojen perusteita, kuten kohtaamista, kuuntelua ja ystävällistä puhetta.

Mikä voi auttaa keskivertoista kieltäytyjää? Kysy. Kohtaa. Osoita empatiaa. Huomioi tarpeet. Jaa tietoa ja osoita luottamusta. Kannusta. Anna aikaa. Katso, mikä vaikuttaa.

Sosiaalinen vetelehtijä

Tiimiin sitoutuminen on yhteistyön lähtökohta. Aina kaikki eivät kuitenkaan halua tai osaa olla osa ryhmää.

Törmäsin eräässä johtajuutta käsittelevässä kirjassa termiin sosiaalinen vetelehtijä. Hän antaa toisten tehdä työt ja menee itse sieltä, missä aita on matalin tai antaa toisten kantaa korkean aidan yli.

Työelämän tiimioppaissa neuvotaan irtautumaan tällaisesta tiimin jäsenestä. Hups vaan, ja sinne hänet pullautetaan pois. Toimiva tiimi ei voi hyväksyä jäseniä, jotka etsivät omaa etua muiden tiimin jäsenten kustannuksella. Se laskee koko tiimin suoriutumiskyvyn heikoksi.

Peruskoulussa ketään ei voi irtisanoa. Siksi pitää pyrkiä puuttumaan nuoren henkiseen hyvinvointiin, jotta hän voi tulla osaksi tiimiä ja sitoutua siihen. J. Stuart Ablon sanoo Ted talkissaan, että nuori osallistuu, jos pystyy. Aikuisen tehtävä on ottaa selvää, mikä estää, ja auttaa poistamaan tuo este.

Ryhmäytymiseen pitäisi löytyä riittävästi aikaa arjesta. Ja teineihin tutustumiseen. Tiedätkö sinä, ketä he ovat ja mitä heidän elämäänsä kuuluu? Kysytkö vapaa-ajan tapahtumista ja siitä, mikä heille on tärkeää?