Yksi tiimityön kompastuskivistä on, että tiimiläiset vesittävät tehokkuuden toteamalla “ihan sama”. On tärkeää nähdä, mitä tuon lauseen taakse on kätkeytynyt. Michelle Garcia Winnerin kehittämän Social Thinking -menetelmän mukaan kyseessä voi olla yksi kuudesta vaihtoehdosta.
Ihan sama, koska tilanne saa oloni epämukavaksi. Haluan tästä vain eroon.
Tunteet tuovat aina viestin. Mikä osa tilanteesta on tunnelähetti?
Toisten kanssa oleminen: sosiaalisen taidon kehittäminen. Lisähuomioita kohdan 6. jälkeen.
Työskentelytapa: huomio oppimismenetelmiin
Käsiteltävä aihe: puuttuvatko peruskäsitteet, onko aihe kulttuurinen tabu juuri tälle oppilaalle?
joku seuraavista kohdista 2.-6.?
Ihan sama, koska aihe ei kiinnosta.
Sisäinen motivaatio syntyy, kun ymmärtää aiheen merkityksen omassa elämässä.
Miten käsiteltävä aihe liittyy oppilaan elämään?
Mitä oppilas tietää aiheesta ennakkoon? Huomoitava on myös mahdolliset virhekäsitykset, jotta ne voidaan purkaa ennen aiheen syvempää opiskelua
Ulkoinen motivaatio syntyy suorituksen tuomasta palkkiosta. Onko sellaisia tiedossa?
Mikä on vähimmäismäärä suoritukselle?
Mitä seuraa, kun opinnot on suoritettu?
Millaisia muita palkkioita voi olla tiedossa - esim. siirtyminen itse valittuun toimintaan epäkiinostavan aiheen jälkeen?
Tiimityössä voidaan toimia myös jakaen osuuksia ja niiden palkkioita.
Mikä on vähimmäismäärä, mikä ryhmän jäsenenä tulee tehdä?
Miten tiimi huomioi tämän palautteen/arvosanan muodostumisessa?
Ihan sama, koska olen kokeillut jo aiemmin, enkä pitänyt siitä.
Monissa asioissa tottuminen ja oppiminen vaativat monta yritystä ja kokeilua.
Aiheesta riippuen oppilaan osuus voidaan pienennetään tai hän voi tehdä sitä vain vähän, jotta oppiminen voi tapahtua askel kerrallaan. Tämä on yleistä esimerkiksi aistiyliherkkien kohdalla sekä oppimisvaikeuksien kanssa.
Kysy oppilaalta ehdotusta siitä, mitä hän voisi tehdä epämiellyttävän osuuden sijaan, jotta hän voi sitoutua tiimin kokonaistavoitteeseen.
Opetussuunnitelmassa on usein mahdollisuuksia vaihtaa sisältöä, vaikka tavoite pysyy samana.
Jos itse tavoite on ongelmia aiheuttava (esimerkiksi sosiaalinen kanssakäyminen asperger-kirjon lapsilla), on syytä hankkia lääkärinlausunto, jotta tavoitteen painoarvoa voidaan pienentää.
Ihan sama, koska olen huonolla tuulella.
Koskaan ei voi tietää, mitä on tapahtunut oppilaan muussa elämässä. Vahvat tunnetilat sulkevat aivojen ajattelevan osan, ja ihminen siirtyy pakene ja taistele -tilaan.
Lapsen tuntemuksien syistä pitää päästä keskustelemaan luotettavan aikuisen kanssa, jotta hän voi päästä toimintavalmiuteen.
Joskus huonon tuulen aiheuttaja on sellainen, että aiheen voi laittaa sivuun työskentelyn ajaksi ja käsitellä paremmalla ajalla.
Ihan sama, koska en tiedä, mitä tulisi tehdä.
Ota selvää, minkä tason osaamisvajeesta on kyse.
Kyseessä voi olla vajausta aiemmassa oppimisessa. Kerratkaa pohjatiedot, tarjoa tukiopetusta. Tiimityössä ota oppilas erilleen ja kun vaadittavat taidot on opiskeltu, oppilas voi siirtyä takaisin osaksi tiimiä.
Kyseessä voi olla tarve käydä ohjeet läpi yksityiskohtaisella tasolla. Vaiheistaminen, tehtävien antaminen oppilaalle yksi kerrallaan, mallikuvina tai -videoina, ohjeiden saaminen selkosuomella tai omalla äidinkielellä voi auttaa. Joskus tämän voi tehdä tiimi, joskus tarvitaan erillistä ohjaajaa tai opettajaa avuksi.
Työskentelyn tavoitteen määrittely selkeyttää sitä, mitä tulee harjoitella. Tavoitteita ei voi olla yhdellä kerralla liikaa, jotta kokonaiskäsitys opiskelusta ei hajoa. Tavoitteen rinnalla pitäisi olla riittävän yksinkertainen sisältö tai opiskelutapa, jotta tavoitetta tai tavoitteita voi harjoitella rauhassa.
Ihan sama, mutta voin yrittää.
Loistava asenne, mutta oppilaan pitää viestiä tämä selkeästi, jotta kyseessä ei ole ristiriita viestin ja sen vastaanottamisen välillä.
En vielä tiedä, mitä aihe tarkoittaa, joten en voi ottaa kantaa siihen, mitä tekisin → Johtaja voi jakaa aiheet vapaasti eri ihmisten kesken.
Aiheen saamisen jälkeen työ pitää vaiheistaa ja aikatauluttaa, jotta pystyy etenemään kohti tavoitetta. Työ myös helpottuu, kun se on pilkottu osiin ja sen etenemistä voi seurata.
Erehtyminen ja virheet liittyvät oppimiseen. Tulleisiin virheisiin pitää pystyä suhtautumaan oppimiskokemuksina, joten kysymykset “mitä tein ja mitä siitä seurasi” ovat oppimisen ydintä.
Yhdessä työskentely ja avun pyytäminen auttavat ymmärtämään paremmin, miten työskentelyn solmukohdat avataan. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Lapsi, jolla on sosiaalisia hankaluuksia, sanoo usein “ihan sama”. Hän ei kuitenkaan tarkoita sitä syvemmällä tasolla vaan kyse on ennemminkin siitä, mitä hän tuntee kyseisellä hetkellä. Ihan sama on reaktio siihen, että esiin puskevat tunteet ovat negatiivisia, ja lapsi ei pysty käsittelemään sitä, mitä tuon negatiivisuuden takana piilee. Tunteet ovat aina tosia ja ne tuovat viestin, jonka käsittelyllä tuntemukset hälvenevät ja niiden läpi voi mennä.
Kasvattajana ja opettajana tehtäväsi on ohjata lasta tuntemuksen tuntemisesta kohti sen nimeämistä ja tunteen tuoman viestin ymmärtämistä.
Yhdessä työskennellessä ihan sama -tuntemuksen ymmärtäminen tapahtuu keskittymällä siihen, mitä sosiaalinen kyvykkyys tarkoittaa. Miten esimerkiksi koulun aulassa käveleminen liittyy ihmisten ajattelemiseen ja siihen, millaisia ajatuksia hän muodostaa muista? Millaisia ajatuksia heillä on samassa tilanteessa (ne tuskin liittyvät ohikulkijaan, vaikka hän niin ajattelisi)? Kenestä koulussa (opettaja, opiskelija, kiinteistönhuoltaja jne.) he pitävät eniten ja miksi? On todennäköistä, että se henkilö, josta he pitävät eniten, saa heidät tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja onnistuneeksi. Auta heitä oppimaan, mitkä asiat saavat heidän reaktionsa ja tuntemuksensa aikaiseksi.
Sosiaalisen kyvykkyyden painopiste ei ole eikä sen pitäisi olla ystävien hankkimisessa, ystävänä olemisessa tai ystävien kanssa hengailussa sellaisten lasten kanssa, jotka ovat ihan sama -tasolla.
Sen sijaan tarkkaile sosiaalisesti rajoittuneita lapsia ja pane merkille, kuinka he saavat huomiota muilta. Onko huomionhakutapa aina negatiivinen? Yrittävätkö he käyttää huumoria? Jos näin on, nämä ovat hetkiä, jolloin nuori yrittää samaistua toisiin. Myöhemmin, kun olet saavuttanut heidän luottamuksensa, ohjaa lasta ja huomauta varovasti, että huumori on loistava tapa olla yhteydessä ihmisiin ja saada muut nauramaan - oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, ei silloin, kun yhteinen viestintätapa ei ole vielä vakiintunut huumorin ymmärtämiseksi.
Nuoren kehuminen on tärkeää, sillä silloin nuori tuntee itsensä onnistuneeksi ja kyvykkääksi. Tämä avaa portteja, joiden avulla pääsee turvallisesti kertomaan, että näet hänen taitamattomuutensa sosiaalisissa tilanteissa ja voit auttaa häntä. Nuori ei useinkaan halua, että hänet nähdään sellaisina kuin hän on: hieman osaamattomana ja avuttomana, sillä hänelle on uskottavuuden vuoksi tärkeää pitää yllä kyvykkyyden ulkokuorta. Pikemminkin sosiaalisesti kyvytön nuori tuntee olevansa työnnettynä nurkkaan, josta hän ei kykene tulemaan pois. Tarkkailemalla ja pitämällä naamaria hän ajattelee löytävänsä reitin lopulta itse, mutta turhautuessaan nuori joutuu tukeutumaan “ihan sama” -lauseeseen.
Pyri ohittamaan nuoren ilkeys, sillä kyseessä on minuutta suojaava kuori. Pyri sen sijaan asettumaan hänen asemaansa. Miltä sosiaalinen taitamattomuus tuntuu? Rakenna käsityksesi tilanteesta empatian avulla ja pääse käsiksi siihen, miten hän toivoisi, että häneen suhtaudutaan. Tällöin osaat myös asettaa oikeanlaiset kysymykset.
Etäisyyden ja tunteettomuuden kuoren säilyttäminen on nuorelle petollista. Se synnyttää epäaitouden, joka nakertaa tiimin luottamusta. Ilman, että tiimin jäseniin voi luottaa, ei synny toimivaa yhteyttä ja tämä näkyy paitsi koulutyössä, myös ihmissuhteiden rakentamisessa.
Akateemiset taidot ovat alisteisia ihmissuhteille, sillä oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Nopein tapa päästä hyviin tuloksiin on luoda luottamuksellinen suhde nuoreen ja pyrkiä vahvistamaan hänen sosiaalista kyvykkyyttään. Kun ihmissuhdetaidot ovat toimivia, myös akateemiset taidot saavat buustin ja kehittyvät yhdessä työskentelyn myötä.