Tunnetaidot

Käsi ylös, ovatko tunnetaidot sinulle tuttuja?

Tehdäänpä lyhyt testi:

Piirrä paperille ihminen. Kuvaile sanoin, millainen on hyvin toimiva ihminen. Kerro, miltä kuvauksesi sinusta tuntuu. Kyllä, kykenet sekä rationaaliseen ajatteluun että tunnetietoisuuteen, onneksi olkoon!

Lueskelin Kasvatus-julkaisua, jossa oli tutkimusartikkeli opettajakoulutukseen valittujen opiskelijoiden taidoista. Siinä todettiin tulevaisuuden opettajan keskeisiksi taidoiksi moninaisuuden hyväksymisen, tunnetaidot ja kognitiiviset syväprosessointitaidot eli asioiden syväoppimisen kyvyn.

Tutkimuksessa koulutukseen valituilla opiskelijoilla eri keskeisissä osaamisosissa heikoin osaamistaso oli tunnetaidoissa, joten oletan, että opettajilla, jotka ovat nykyopiskelijoita vanhempaa ikäluokkaa, tunnetaidot ovat vielä huonommalla tolalla. Onhan meillä rasitteena kovia kokeneet vanhemmat ja kasvattajat, joiden elämässä pärjäämisen avaimena ei ole ollut tuntea vaan selvitä. Miten he olisivat osanneet opettaa tunnetaitoja meille?

Hyvä uutinen on, että tunnetaitoja voi oppia. Kykenemätön opettaja voi lähteä tutustumaan niihin yhdessä teinien kanssa. Voit tehdä myös kuten minä: kun näet täydennyskoulutuksen tunnetaidoista, lähetä saman tien ilmottautuminen koulutuksen järjestäjälle. Tämä on aihe, jonka oppimisesta olen valmis maksamaan vähintään saman verran kuin autoni huollosta. Luultavasti moottorini hyrrää sen seurauksena ehjempänä ja pidempään kuin ilman huoltoa.

Ihminen ei ole erikseen tunteellinen ja toimiva vaan nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Aivoista ei voi sammuttaa tunneosuutta ollakseen rationaalinen: tunteet ovat osa järkeämme. Koneuskovainen ihminen vain kehitteli tällaisen kieron ajatusmallin 1800-luvulla nähtyään, miten kauniisti kone teki prosessit, joiden parissa ihminen väsyi. Tuollaiseksi minäkin haluan, rationaaliseksi työmyyräksi!

Kuka muistaa, kuka oli se 1800-luvun utilitaristi, joka hiljensi katusoittajan ikkunansa alta, jotta hänen tuottavuutensa ei laskisi? Ja saisinko tämän jälkeen hänen hautapaikkansa tiedot, jotta voisin käydä soittamassa siellä hivenen nokkahuilua, sellaista muoviversiota ja ilman dyy-puhallusta?

Lapsuudestani muistan, kuinka tunteet piti piilottaa, jotta ei olisi heikko, hyvin oli siis konetaidot viety kulttuuriseksi pääomaksi. Ilman heikoksi tekeviä tunteita ukkini selvisi nuorena sotilaana hengissä, joten on sille ollut myös tilausta ihan tosielämässä.

Tunneäly on kuitenkin yksi ihmisen viisauden osa-alueita. Ilman tunneälyä olemme puolikkaita ihmisiä, joiden työteho laskee ilman, että meistä tulee koneita ja joiden teknisen vian lähdettä ei osata määrittää. Siksi tunnetaitoja on syytä kehittää.

Camilla Tuominen (teoksessa Tunteet ei kuulu työpaikalle, 2020) nimeää tunneälyn neljä osa-aluetta. Ne ovat

1. itseymmärrys tunteista

2. itsensä tiedostaminen ja itsesäätely

3. toisten tiedostaminen ja heidän ymmärtämisensä

4. systeemiymmärrys eli miten tunteet vaikuttavat tilanteeseen

Askel 1: ole tietoinen erilaisista tunteista ja osaa nimetä niitä

Ihmisen tulee olla tietoinen erilaisista tunteista. Tunteiden tunnistaminen olisi hyvä oppia jo pikkulapsena ja olen ihaillut sitä, miten hienoa työtä varhaiskasvatuksessa tehdään tunnekasvatuksessa. Se on jotain ihan muuta kuin meidän 1970-luvulla syntyneiden elämässä, joiden on pitänyt opetella terve tunne-elämä paljon myöhemmin.

Netissä on erilaisia tunnekarttoja, joiden avulla kuka tahansa voi tutustua erilaisiin tunneperheisiin. Itse käytän luokanvalvojana tunteiden jaksollista järjestelmää (koska se on hauska allegoria), jossa on seitsemän perustunnetta, joiden ympärillä on tunneperheiden jäseniä. Ja kyllä, opetan tunnetaitoja yläkoulussa, vaikka esimerkiksi terveystiedossa näitä aiheita käsitellään opsinkin puolesta.

Seitsemän perustunnetta ovat rakkaus, suuttumus, suru, pelko, ilo, hämmästys ja inho. Perheiden muut tunteet näkyvät kaaviossa (alla).

Mitä hyötyä tunnekasvatuksesta on?

Tunteet ovat kehollisia viestejä ja ne pitäisi uskaltaa tuntea, ei älyllistää. Vain niin niiden yli voi päästä käsittelemään itse asiaa. Tuntemattomat tunteet jäävät lukoksi, jonka vuoksi jotkut aihepiirit, ympäristöt tai tilanteet jäävät alueiksi, joita ei voi käsitellä.

Teinien kanssa olen havainnut, että useimmin tällaiset aiheet käsittelevät minuutta ja muuttuvaa persoonaa sekä kelpaamista toisten silmissä. Ne ovat suoraan linkittyneitä tiimityöhön ja siihen, voiko tiimissä olla oma itsensä. Usein tunteet tuntuvat jännittämisenä ja seuraukset näkyvät vetäytymisenä ja oman persoonan rajoittamisena.

Miten tunteita voi tuntea?

Kaikkein voimakkaimmat tunteet kannattaa tuntea erillään muusta ryhmästä, jotta niillä ei hämmennä liikaa muita: peilisolut levittävät vaikkapa paniikkia ja itkuisuutta. Opin tunnetaitajilta muutaman konstin, jotka auttavat minulle: yksi niistä on lähettää hermostolle rauhoittavan viestin taputtamalla rintakehää. Testaapa seuraavan kerran, kun sinua vaikkapa jännittää. Toinen hyvä tapa on ihokosketuksen hakeminen ja sen voi tehdä itsellekin vaikkapa silittämällä käsivartta kuin kissaa.

Kun tunne on eletty läpi, voidaan päästä itse asiaan. Ja vasta sitten kun aiheeseen liittyvä tunne on eletty, voi itse asian käsitellä. Vaikkapa ryhmäjännittämisen.

Tunteet ovat viestejä

Tunteet syntyvät tarpeista ja ne tuovat aina viestin siitä, mikä laittoi ne aluilleen. Kimmo Takasen tunnelukoista kertovat kirjat avaavat sitä, miksi aikuisten toiminta junnaa paikallaan muutosyrityksestä huolimatta. Kyseessä on hänen mukaansa lapsena syntyneistä tunnelukoista. Termillä tarkoitetaan sitä, kuinka tiettyjen tunteiden myötä ihminen lakkaa toimimasta järkevästi ja kohdentaa tunteensa sijaistoimintaan kuten huutamiseen.

Tunnelukko syntyy lapsuudessa, kun kasvattaja ei osaa suhtautua lapsen tunteeseen ja tulkita viestiä sen takana. Kun kasvattajan ajatus on, että kiltti lapsi ei huuda tai kiukuttele, huudon synnyttänyt tunne tulee pyrkiä vaientamaan pois. Eihän lapsi ole tuhmuuttaan huutanut, vaan taustalla on ollut jokin tarve, kuten kuulluksi tuleminen. Lukon synnyttyä ihminen ei osaa enää ottaa tilaa sanoilleen vaan toimii epäterveesti ohittaen oman tarpeensa.

Tunnekasvatus lapsille on hyvä asia, mutta tunnelukkoisen aikuisen on vaikea suhtautua nuoren ongelmakäytökseen, jos oma tunneymmärrys on huputettu tai jumissa sen lukon takana. Onneksi taitoja voi opetella yhdessä oppilaiden kanssa. Samalla voi oivaltaa, miten lapsuuden vinoumat vaikuttavat yhä edelleen. Siksi suosittelen tutustumaan Takasen tunnetaitokirjoihin, joissa käsitellään lapsuudessa syntyneitä tunnelukkoja ja sitä, miten ne vaikuttavat toimintatapoihin ja käytösmalleihin.

Tunteiden viestejä ymmärtävä aikuinen voi toimia hyväksyvästi ja rakentavasti. Silloin voi käydä niinkin, että oppilaille syntyneitä lukkoja avautuu jo nuorena - tai lukkoja jää kääntymättä kiinni kokonaisuudessaan.