Oppitunnin flippaaminen

Tiimihaasteet ovat oivallinen keino vaihtaa oppitunti flippaamismenetelmään. Oma havaintoni tosin on, että ei toimi yläkoulussa.

Flippaus on lyhykäisyydessään sitä, että kotitehtäväksi annetaan aiheeseen tutustuminen etukäteen, esimerkiksi kirjan kappaleen lukeminen. Koulussa tehdään varsinainen työprosessi eli lähdetään työstämään tietoa niin, että se opitaan. Kotona on siis ajattelun alinta tasoa vaativa osuus ja koulussa jatketaan siitä kohti ylemmän oppimisen tasoja.

Pidin alussa tunnit flippaamalla. Huomasin kuitenkin, että murrosiässä noin kolmasosa oppilaista jätti aiheeseen tutustumisen väliin. Tällöin tiimien työteho laski, kun yksi tai kaksi tiimin oppilaista ei tiennyt aiheesta kuin mutu-tason asioita. Palasin takaisin siihen, että käytän tunneista noin kolmasosan perustiedon läpikäyntiin kaikkien kanssa ja kotitehtäväksi tulee sen kertaaminen (esim. sisältötehtävät tai uuden käsitteistön opiskelu ulkoa). Koulussa syventävän osaamisen aika on pienempi, mutta ainakin kaikilla on lähtötilanteessa jotain, mitä syvennetään.

Toinen, vielä kokeilematon mahdollisuus olisi se, että oppilaat asettavat osaamistasonsa itse. Ryhmät voi muodostaa näiden pohjalta. Arvosana 8 tai enemmän osaamista tavoittelevat etenevät flippaamalla ja suhteellisen itsenäisesti. Arvosanan 7 tai alle osaamista tavoittelevat voi kerätä opettajan huomaan ja he etenevät opettajan avulla hitaammin ja vähemmällä syventämisellä. He ikäänkuin ottavat askeleen taaksepäin tiimitavoitteissa ja opettaja voi asettua osaksi heidän ryhmäänsä.

Kun kaikki on integroitu osaksi ryhmää, huomaan tekeväni näin joka tapauksessa, mutta eriyttäminen mennään useimmiten niiden ehdoilla, joilla kouluun tuleminen on satunnaista. Ei varsinaisesti neurologisen oppimiskyvyn perusteella.