Ideointi ja kiteyttäminen

Projektioppimisen tai ongelmaperustaisen haasteen alussa ideoita lähdetään kartottamaan mahdollisimman laajasti aivoriihessä. Kun kokonaiskuva on saatu luotua ja aiheeseen on syntynyt omistajuuden tuntu, alkaa idean kitetytys.

Ideointi tapahtuu dialogin kautta. Alussa ideoita kerätään kritisoimatta niitä, sillä se auttaa saamaan mahdollisimman paljon näkökulmia. Tästä käytetään myös termiä divergointi (monimuotoistaminen). Hulluista ajatuksista voi seurata jotain käyttökelpoista jota ei olisi keksitty ilman hassuttelua, joten enemmän on parempi. Samalla syntyy omistajuus ajatteluun.

Kun uusia ajatuksia ei enää tule tai niitä on vähintään riittävästi, ollaan saavutettu kyllästyminen. Alkaa supistamisvaihe. Tästä käytetään myös termiä konvergointi. Tällöin ideoista karsitaan turhat pois ja niitä yhdistellään. Lopussa jäljellä on kiteytynyt ajatus, josta lähdetään keskustelemaan ja jota työstetään eteenpäin.

Tähän on kuitenkin pakko lisätä pieni huomautus: Aivoriihen menetelmän kehitti mainostaja Alex Osborn 1930-40-luvuilla. Kuitenkin jo 1960-luvulla huomattiin, että laadullisesti parempia ideoita saadaan yksilötyöskentelyssä, kun ryhmäpaine ei rajoita innovointia. Suurissa ryhmissä osallistumishalukkuus vähenee juuri tästä syystä, joten ideointia ei pidä tehdä ryhmissä, joiden jäsenten välillä ei ole luottamusta. Tätä voi koettaa vähentää esimerkiksi nimettömänä verkkoideointina. (Lisää kritiikkiä esim. Susan Cainin Hiljaiset-teoksessa.)

Oppikirjat:

Särmä 7 (äidinkieli) käsittelee keskustelutaitoa ideointi- ja päätöksentekokeskusteluna. Sieltä löytyy keskusteluharjoitus aiheesta.