Kaikki tapahtumat osoitteessa

Lisitzinin Taidemuseo, Sibeliuksenbulevardi 15  Porvoo

Tapahtumat facebookissa:

https://www.facebook.com/valon.tiella

H.P.Blavatsky

Muutamia käytännöllisiä vihjeitä

jokapäiväistä elämää varten

Seuraavia lainauksia ei alun perin tarkoitettu julkaistavaksi, minkä vuoksi ne voivat tuntua irrallisilta. Niitä julkaistiin ensiksi  "Theosophical Sifting" -lehdessä siinä toivossa, että lukijat ottaisivat niistä itselleen sopivia kohtia, joilla olisi käytännöllistä arvoa. Tätä ajatusta noudattaen lukija voi keskittyä sellaisiin lyhyisiin jaksoihin, jotka sisältävät kirjan olennaisen ytimen ja vetoavat häneen.

"Nämä ohjeet ovat edenneille kokelaille. Ne saattavat ensin tuntua ankarilta. En suosittele ottamaan kaikkia ohjeita heti kirjaimellisesti ja konkreettisesti. Ensin olisi hyvä sulatella ohjetta ajan kanssa ja rauhassa. Vasta pohdinnan ja kokeilujen tuloksena ohjeen merkitys voidaan syvästi ymmärtää, ja silloin ohjeiden todellinen hyöty henkisen pyrkimyksen auttajana alkaa avautua." J.A.

Vakavalle opiskelijalle suositellaan sellaista suunnitelmaa, että hän lukee eri kohtia päivittäin ja koettaa soveltaa niitä käytäntöön. Myös niiden miettiminen vapaa-aikana on erittäin hyvä keino.

Blavatskyn ohjeet henkiselle pyrkijälle:

Nouse aikaisin heti herättyäsi ettet jää laiskottelemaan vuoteeseesi puoliksi hereillä. Rukoile sitten vakavasti koko ihmiskunnan henkisen uudistumisen puolesta, jotta totuuden tiellä ponnistelevat voisivat saada rukouksestasi rohkaisua ja apua ja kykenisivät työskentelemään vakavasti ja menestyksellisesti ja että myös itse saisit enemmän voimia etkä antautuisi aistien viettelyksille.

Luo eteesi kaikkine yksityiskohtineen kuva samadhitilassa olevasta Mestaristasi. Ajattele Häntä kunnioittaen ja rukoile, että sekä laiminlyöntien että syntien tekemisten virheesi annettaisiin sinulle anteeksi. Tämä auttaa suuresti keskittymistä ja puhdistaa sydäntä, ja sillä on useita hyviä vaikutuksia.

Voit myös tutkia luonteesi puutteita. Tarkastele luonteesi heikkouksia. Tee itsellesi selväksi niiden huonot vaikutukset ja niiden suoman tyydytyksen katoavaisuus ja yritä voimakkaasti tahtoa, että teet kaikkesi, jotta seuraavalla kerralla et antaisi niille periksi. Tämä itsetutkiskelu ja tottumus auttavat aavistamattomalla tavalla henkistä kehitystäsi.

Kun olet kylvyssä, käytä koko ajan tahtoasi, jotta siveelliset epäpuhtautesi tulisivat samalla pestyiksi pois. Suhteessasi muihin ota huomioon seuraavat ohjeet:

1.    Älä koskaan tee mitään sellaista, mikä ei kuulu velvollisuuksiisi eli mitään tarpeetonta asiaa. Ennen kuin suoritat jonkin asian, ajattele, onko velvollisuutesi tehdä se.

2.  Älä koskaan lausu tarpeetonta sanaa. Ajattele sanojesi vaikutusta ennen kuin ilmaiset ne. Älä koskaan anna ympäristösi vaikuttaa itseesi siten, että toimisit periaatteitasi vastaan.

3. Älä koskaan salli minkään tarpeettoman tai turhan ajatuksen vallata
        mieltäsi.

Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Et kykene heti tekemään mieltäsi tyhjäksi. Yritä sen vuoksi aluksi sulkea huonot ja tarpeettomat ajatukset mielestäsi pitämällä se toiminnassa omia virheitäsi erittelemällä tai mietiskelemällä Täydellisiä Olentoja.

Käytä aterioiden aikana tahtoasi, jotta ruoka sulaisi kunnollisesti ja rakentaisi kehon sopusoinnussa henkisten pyrkimystesi kanssa etkä loisi pahoja intohimoja tai ajatuksia. Syö ainoastaan silloin kun olet nälkäinen ja juo vain ollessasi janoinen, älä milloinkaan muulloin. Jos jokin tietty ruokalaji on sinusta erittäin herkullinen, älä salli sen houkutella itseäsi syömään sitä vain halusi tyydyttämisen vuoksi. Muista, että sen suomaa nautintoa ei ollut olemassa hetki sitten ja että se lakkaa vaikuttamasta muutaman sekunnin kuluttua. Ajattele, että se on ohimenevä nautinto ja että se, mikä sillä hetkellä on nautinto, muuttuu kärsimykseksi, jos ruokaa ahmitaan suuri määrä ja jos se suo nautintoa vain kielellesi.

Ajattele myös, että jos tämän erityisen nautinnon hankkiminen aiheuttaa paljon vaivaa ja jos annat sen johdattaa itseäsi harhaan, et häpeä mitään keinoa, jolla voit sen saavuttaa. On sulaa hulluutta keskittää kaipauksesi katoavien asioiden piiriin, sillä on olemassa toisia, jotka voivat suoda sinulle ikuisen autuuden. Muista, että sinä et ole vain keho etkä sen aistitkaan ja sen vuoksi niiden välityksellä saatu nautinto ja tuska ei koskaan voi todella vaikuttaa sinuun.

Palauta mieleesi muita samanlaisia syitä ja käytä samaa tapaa pohtiessasi erilaisia kiusauksia. Ja vaikka usein lankeatkin, onnistut kuitenkin vähitellen pyrkimyksessäsi.

Älä lue paljon. Jos luet kymmenen minuuttia, mieti yhtä monta tuntia. Totuttaudu yksinäisyyteen ja olemaan yksin ajatuksinesi. Totuttaudu ajatukseen, ettei sinua voi auttaa kukaan muu kuin sinä itse ja vieroita kiintymyksesi vähitellen kaikista asioista. Rukoile ennen nukkumista, kuten teet aamuisinkin. Palauta ajatuksiisi päivän kuluessa suorittamiasi tekoja ja tutki, missä olet epäonnistunut ja päätä, että et tee samaa erehdystä seuraavana päivänä.

Oikea vaikutin pyrkiessäsi itsetuntemiseen liittyy tietoon, mutta ei itseen. On syytä pyrkiä itsetuntemukseen, koska se sisältää tietoa, mutta ei sen vuoksi että se liittyy minääsi. Tärkein edelly­tys itsetuntemuksen saavuttamiseksi on puhdas rakkaus. Etsi tie­toa rakkauden tähden, ja itsetuntemus on puhdas rakkaus. Etsi tietoa rakkauden tähden, ja itsetuntemus kruunaa lopulta ponnis­tuksesi. Pyrkijän muuttuminen kärsimättömäksi on selvä osoitus siitä, että hän työskentelee palkinnon toivossa eikä rakkauden tähden. Tämä puolestaan osoittaa, että hän ei vielä ansaitse sitä suurta voittoa, joka on varattuna niille, jotka todella työskentele­vät puhtaan rakkauden takia. 2)

"Jumalan" meissä eli toisin sanoen rakkauden hengen ja to­tuuden, oikeudenmukaisuuden ja viisauden, hyvyyden ja voi­man, pitäisi olla meidän ainoa kestävä rakkautemme, meidän ai­noa tukemme kaikissa vaiheissa, ainoa uskomme, joka pysyy lujana kuin kallio, meidän ainoa Toivomme, joka ei milloinkaan petä meitä, vaikka kaikki muu sortuisi. Hänen, jota kohti kärsi­vällisesti pyrimme, tulisi olla etsimisemme ja kaipuumme ainoa kohde. Häntä vain meidän pitäisi tyytyväisesti odottaa, kunnes paha karmamme on kulutettu loppuun ja jumalallinen vapahtaja voi ilmentää läsnäolonsa sielussamme.

Ovi, jonka kautta Hän tulee meihin, on nimeltään tyytyväi­syys. Ken on tyytymätön, on tyytymätön siihen lakiin, joka on

tehnyt hänet siksi, mikä hän on. Jumala on itse Laki, joten Ju­mala voi tulla siihen, joka on tyytymätön Häneen. 3) Jos myön­nämme olevamme mukana kehityksen virrassa, täytyy kaikkien olosuhteiden olla meille oikeita.

Me saamme suurimman avun siitä, että epäonnistumme suorittaessamme tehtävän, jonka olemme itsellemme ottaneet, sillä emme muuten voisi milloinkaan oppia tuntemaan sitä rauhaa, jonka tärkeyttä Krishna painottaa. Jos kaikki suunnitelmamme onnistuisivat, eivät vastakohdat milloinkaan selviäisi meille.

Tekemämme suunnitelmat saattavat perustua myös tietämät­tömyyteen ja olla siten väärin laadittuja eikä luonto salli meidän toteuttaa niitä. Suunnitelmat sinänsä eivät ole moitittavia, mutta voimme aiheuttaa karmallisen virheen siten, että emme tunnusta saavuttamisen mahdottomuutta.

Jos tunnemme itsemme hiukankin masentuneeksi, vähenee ajatusvoimamme samassa suhteessa. Ihminen voi olla suljettuna vankilaan ja tehdä silti työtä asian hyväksi. Pyydän sen vuoksi, että karkottaisit mielestäsi vastenmielisyyden nykyisiä olosuh­teitasi kohtaan.

Mikäli onnistut katsomaan kaikkea tapahtuvaa aivan kuin se olisi juuri niin kuin itse olet toivonut 4), eivät ainoastaan ajatuk­sesi voimistu, vaan se heijastuu myös kehoosi ja tekee sen vah­vemmaksi. 5)

Toimiminen järkevästi, kun toiminnan hetki on koittanut, ja odottaminen kärsivällisesti kun on levon aika, saa ihmisen sopu­sointuun olemassaolon vuoksen ja luoteen kanssa. Voimme saa­da aikaan ihmeitä luonnon ja sen lain tukemana, jos johtotähtenämme on totuus ja hyväntahtoisuus.

Tietämättömyys tästä laista aiheuttaa mielettömän innon ja toisaalta masennuksen, vieläpä epätoivon kausia. Tällä tavoin ihmisestä tulee vuorovesien uhri sen sijaan, että hänen pitäisi ol­la niiden herra.

Ole kärsivällinen, kokelas, niin kuin se joka ei pelkää pettymystä eikä tavoittele menestystä. 6)

Koottua energiaa ei voi tuhota, vaan sen on muunnuttava toi­siin muotoihin tai purkauduttava toisiin liikkeen muotoihin. Se ei voi jäädä toimettomaksi ja olla silti olemassa. On hyödytöntä yrittää vastustaa intohimoa, jota emme voi hallita. Ellei sen ko­koamaa energiaa johdeta toisiin uomiin se kasvaa, kunnes se tu­lee vahvemmaksi kuin tahtoja voimakkaammaksi kuin harkinta.

Voidaksemme valvoa sitä meidän on johdettava se toiseen ja korkeampaan väylään. Siten voidaan johonkin alhaiseen kohdis­tuva kiintymys muuntaa rakkaudeksi johonkin korkeampaan ja pahe voidaan muuntaa hyveeksi muuttamatta sen tarkoitusta tai päämäärää.

Intohimo on sokea ja menee sinne minne sitä johdetaan, ja ymmärrys on varmempi ohjaaja kuin vaisto. Varastoituneen vi­han tai rakkauden on pakko saada kohde, johon ne voivat pur­kautua, koska muuten saattaa aiheutua räjähdys, joka tuhoaa omistajansa. Myrskyä seuraa tyven.

Muinaisajan ihmiset sanoivat, ettei luonto siedä tyhjää tilaa. Emme voi hävittää intohimoa tai häätää sitä maailmasta. Jos se häädetään, sen paikan ottaa haltuunsa jokin elementaalinen voi­ma. Sen vuoksi meidän ei tule pyrkiä hävittämään sitä pane­matta jotakin muuta sen tilalle. Meidän on korvattava alempi korkeammalla, pahe hyveellä, taikausko tiedolla.

Opi, ettei himolle ole olemassa parannusta eikä rakkaudelle palkintoa eikä tuskalle ja ikävälle muuta parannuskeinoa kuin se, että kohdistat näkösi ja kuulosi siihen, mikä on näkymätöntä ja äänetöntä.

Ihmisen on luotettava omaan sisäiseen edistymiskykyynsä. Hänen täytyy kieltäytyä kauhistumasta korkeampaa luontoaan eikä hänen alempi tai aineellinen itsensä saa vetää häntä takaisin.

Koko menneisyys osoittaa meille, että vaikeudet eivät ole puolustus tappiolle ja vielä vähemmän epätoivolle, sillä jos niin olisi, maailma olisi jäänyt vaille monia sivistyksen ihmeellisyyksiä.

Voima on ensisijainen välttämättömyys sille, joka on valin­nut tiensä. Mistä voimaa saadaan? Kun katselemme ympärillem­me, ei ole vaikeata havaita, mistä toiset ihmiset sitä ammentavat. Sen lähteenä on syvä vakaumus.

Karta pahaa sen vuoksi, että on oikein pidättäytyä siitä, ei sen vuoksi että itse pysyisit puhtaana.

Ihminen, joka taistelee itsensä kanssa ja selviää taistelusta voittajana, voi tehdä sen vain kun hän tietää tekevänsä tässä tais­telussa ainoastaan sen, mikä on tekemisen arvoista.

"Älä vastusta pahaa" tarkoittaa, että älä valita äläkä vihastu kohdatessasi elämän väistämättömiä vaikeuksia. Unohda itsesi työskentelemällä muiden hyväksi.

Jos ihmiset panettelevat, vainoavat tai kohtelevat sinua vää­rin, niiksi vastustaisit? Vastustamisella vain luodaan suurempaa pahaa.

Välittömästi käsillä oleva työ asettaa meille abstraktin vel­vollisuuden sen suorittamiseksi eikä sen suhteelliseen tärkeyteen tai merkityksettömyyteen kannata kiinnittää huomiota.

Paras keino pahaa vastaan ei ole halun tukahduttaminen, vaan sen poistaminen. Tämä tapahtuu parhaiten antamalla mie­len jatkuvasti askarrella jumalallisissa asioissa. Korkeamman ih­misen tieto riistetään meiltä, jos haudomme ja mietiskelemme nautinnon kohteita, jotka liittyvät hillittömään tunteeseen.

Oma luontomme on siinä määrin alhainen, ylpeä, kunnianhi­moinen ja täynnä haluja ja mielipiteitä, että se kulkisi häviötään kohti elleivät kiusaukset rajoittaisi.

Meitä vietellään loppuun saakka, jotta voisimme tuntea it­semme ja olisimme vaatimattomia. Tiedä, että suurin kiusaus on olla vailla kiusausta. Iloitse sen vuoksi, että kiusaus kohtaa si­nut, ja vastusta sitä kohtaloosi alistuen, rauhallisena ja lujana.

Tunne, ettei ole itsesi vuoksi mitään tehtävää, mutta että si­nulle on jumaluuden toimesta annettu eräitä velvoitteita, ja si­nun olisi ne suoritettava. Kaipaa Jumalaa, mutta älä mitään, mitä hän voi sinulle antaa.

Mitä tahansa on tehtävä, se on suoritettava, mutta ei nauttiaksesi toiminnan hedelmistä. Jos kaikki tehtävämme suoritetaan lujassa vakaumuksessa niin, ettei niillä ole tekijälle itselleen mi­tään arvoa, vaan että ne tehdään vain siitä syystä, että ne on teh­tävä eli toisin sanoen siksi, että toiminta kuuluu luontoomme, silloin itsekäs persoonallisuus meissä heikkenee heikkenemistään ja saavuttaa lopulta levon. Silloin tieto paljastaa todellisen itsen, joka säteilee kaikessa loistossaan.

Emme saa sallia ilon tai tuskan suistaa meitä asettamastamme päämäärästä.

Ole mukana ihmiskunnassa ja työskentele epäitsekkäästi sen kehittämiseksi ja edistämiseksi, kunnes Mestari valitsee sinut tu­lemaan luokseen. Vain tämä voi suoda todellisen tyydytyksen.

Tieto lisääntyy siinä suhteessa kuin sitä käytetään eli mitä enemmän opetamme, sitä enemmän itse opimme. Sen vuoksi, oi totuudenetsijä, anna aarteistostasi pienen lapsen uskolla ja vihi­tyn tahdolla apua sille, jolla ei ole mitään ja lohduta häntä hänen matkallaan.

Oppilaan on oltava täysin selvillä siitä, että ajatuskin yksilöl­lisistä oikeuksista on vain tulos itseyden käärmeen myrkyllisestä luonteesta. Hän ei koskaan saa kohdella toista ihmistä henkilö­nä, jota olisi oikeus arvostella tai tuomita eikä hän liioin saa ko­rottaa ääntään puolustautuakseen tai selittääkseen.

Kukaan ei ole vihamiehesi eikä kukaan ystäväsi. Kaikki ovat

samalla tavalla opettajiasi. Emme saa enää työskennellä saavuttaaksemme itsellemme joko aineellista tai henkistä etua, vaan toteuttaaksemme olemassaolon lakia, joka on Jumalan oikeuden­mukainen tahto.

Älä elä nykyisessä äläkä tulevassa, vaan ikuisessa. Pahuuden jättiläisohdake ei voi kukkia siellä. Tämä olemassaolon tahra haihtuu jo ikuisen ajatuksen ilmapiirissä. Sydämen puhtaus on välttämätön edellytys "henkisen tiedon" saavuttamiseksi.

On kaksi tärkeätä keinoa, joilla tämä puhdistaminen voidaan suorittaa. Ensiksikin on sitkeästi karkotettava mielestä jokainen huono ajatus. Toiseksi on kaikissa olosuhteissa säilytettävä mie­len tasapaino eikä milloinkaan saa tulla ärtyiseksi eikä kiihtyä mistään. Voidaan helposti havaita, että näitä puhdistuskeinoja tukevat parhaiten anteeksianto ja lähimmäisenrakkaus.

Emme saa istua toimettomina ja lyödä laimin pyrkimystä ete­nemiseen sen vuoksi, ettemme tunne itseämme puhtaaksi. Pyrki­köön jokainen työskentelemään vakavasti, mutta on työskennel­tävä oikealla tavalla. Ensimmäinen askel tällä tiellä on sydämen puhdistaminen.

Mieli tarvitsee puhdistusta aina kun tunnemme vihaa tai lau­summe valheen tai paljastamme tarpeettomasti toisten vikoja, kun olemme sanoneet tai tehneet jotakin imartelutarkoituksessa tai joku on tullut petetyksi sanojemme tai tekojemme vilpilli­syyden vuoksi, is)

Pelastumiseen pyrkivien on vältettävä himoja, vihaa ja ah­neutta ja pyrittävä elämään pyhien kirjoitusten mukaan, opis­keltava henkistä filosofiaa ja hellittämättä toteutettava sitä.

Se, jota johtaa itsekkäät pyyteet, ei voi astua taivaaseen, missä ei ole henkilökohtaisia vaikuttimia. Se, joka ei välitä taivaas­ta, vaan on tyytyväinen siinä missä hän on, on jo taivaassa, kun tyytymättömät sen sijaan turhaan vaativat pääsyä sinne. Henki­lökohtaisten toiveitten puuttuminen merkitsee onnea ja vapautta eikä taivas voi merkitä muuta kuin tilaa, jossa vapaus ja onni vallitsevat.

Ihminen, joka suorittaa hyviä tekoja palkinnon toivossa, ei ole onnellinen ellei hän saa palkintoa, ja jos hän saa palkinnon, hänen onnensa päättyy. Mitään todellista lepoa ja onnea ei ole olemassa niin kauan kuin on jäljellä sellaista suorittamatonta työtä, joka olisi tehtävä, mutta jota ei ole suoritettu loppuun. Vain täytetyt velvollisuudet suovat oman palkintonsa.

Se, joka pitää itseään toista pyhempänä ja on ylpeä siitä, että hän on vapaa paheista ja mielettömyydessään uskoo olevansa viisas ja lähimmäistensä yläpuolella, ei kelpaa oppilaaksi.

Ihmisen on tultava pienen lapsen kaltaiseksi ennen kuin voi päästä taivasten valtakuntaan. Hyve ja viisaus ovat suuria asioi­ta, mutta jos ne aiheuttavat ylpeyttä ja sen tunteen, että poikkeaa muusta ihmiskunnasta, ovat ne entistä hienostuneempia itsek­kyyden käärmeitä.

Antaminen ja oman sydämen ja sen tunteiden uhraaminen on säännöistä ensimmäinen. Siihen kuuluu "sen tasapainon saavut­taminen, jota henkilökohtaiset mielenliikutukset eivät voi horjut­taa". Toteuta viipymättä hyvät aikeesi äläkä koskaan jätä ainoa­takaan niistä pelkäksi aikomukseksi.

Ainoa oikea keino on kätkeä toiminnan vaikutin itse toimin­taan eikä palkkion tavoitteluun. Emme saa toimia saadaksemme tuloksia itsellemme, mutta emme liioin saa hemmotella taipu­mustamme velttouteen.

"Uskon kautta sydän puhdistetaan intohimoista ja hulluu­desta. Siitä seuraa ruumiin ja lopulta koko olemuksemme her­ruus sekä aistien kukistaminen."

Valaistun tuntomerkit ovat: 1) Hän on kaikista haluista vapaa ja tietää, että todellinen Itse eli Korkein henki on yksin au­tuutta ja kaikki muu tuskaa. 2) Hän on vapaa kaikista kiintymyk­sen ja vastenmielisyyden tunteista, mitä tahansa hän kohdanneekin, ja hän toimii ilman ennalta omaksuttuja mielipiteitä.

Viimeisenä on aistien alistaminen, mikä on hyödytöntä ja usein vahingollista, koska se kehittää usein vain tekopyhyyttä ja henkistä ylpeyttä ilman toisessa kohdassa mainittua ominaisuut­ta, ja toinen on hyödytön ilman ensimmäisessä kohdassa mai­nittua ominaisuutta.

Se, joka ei toteuta ihmisrakkautta eikä ole valmis jakamaan viimeistä suupalaansa heikomman ja köyhemmän kanssa, se, jo­ka laiminlyö ihmisveljensä auttamisen kuuluipa tämä mihin rotuun, kansaan tai uskontokuntaan tahansa, niissä ja koska ta­hansa hän kohtaa kärsivän ja on kuuro inhimilliselle hädälle, se, joka kuulee paneteltavan viatonta eikä puolusta tätä niin kuin puolustaisi itseään, ei ole teosofi.

Jumalallisista elämän velvollisuuksista luopuva ei toimi oikein. Se, joka täyttää velvollisuutensa ajatellen, että niiden suoritta­matta jättäminen aiheuttaa hänelle jotain pahaa tai että niiden suorittaminen vähentää vaikeuksia hänen polullaan, työskentelee tuloksen vuoksi.

Velvollisuudet on täytettävä vain sen vuoksi, että Jumala on määrännyt ne meille, Hän, joka myös voi milloin tahansa käs­keä meitä luopumaan niistä.

Niin kauan kuin olemuksemme levottomuus ei ole muuttunut rauhaksi on meidän työskenneltävä uhraten kaikki hedelmät ju­maluudelle ja luovutettava Hänelle valta ohjata toimintaamme oikealla tavalla. Ihmisen todellinen elämä nojaa samastumiseen Korkeimman Hengen kanssa.

Tämä elämä ei ilmene minkään tekomme kautta, se on to­dellisuus, "totuus", ja täysin meistä riippumaton. Kaiken sen ei-olevaisen havaitseminen, joka näyttää vastustavan tätä totuutta, edustaa uutta tietoisuutta eikä toimintaa.

Ihmisen vapautuminen ei ole mitenkään sidottu hänen toi­mintaansa. Toiminta on hyödyksi siinä määrin kuin se auttaa meitä ymmärtämään kykenemättömyytemme vapautua tästä ra­joitetusta olemassaolosta. Tämän tilan jälkeen tulee niistä toi­minnoista, joille annamme arvoa, pikemminkin esteitä tielle kuin apukeinoja.

Ne, jotka työskentelevät noudattaen Jumalallisia käskyjä tie­toisina siitä, että kyky työskennellä on Jumalan lahja, vapautu­vat toiminnan välttämättömyydestä. Silloin puhdas sydän täyttyy totuudella ja ihminen kokee olevansa yhtä jumaluuden kanssa.

Ensiksi on vapauduttava käsityksestä, että me itse todella teemme jotakin ja asennoiduttava oivaltamaan, että kaikki toi­minta itse asiassa tapahtuu "kolmessa luonnollisessa ominaisuu­dessa"  eikä lainkaan sielussa. Siten täytyy antautumuksen olla kaikkien toimintojen vaikuttimena. Tällä tarkoitetaan, että kaik­ki teot tulee uhrata Korkeimmalle eikä itselle.

Ihmisen täytyy joko itse asettua siksi Jumalaksi, jolle hän uh­raa tai toiseksi todelliseksi Jumalaksi, Ishvaraksi. Ja kaikki hä­nen tekonsa sekä pyrkimyksensä tapahtuvat joko hänelle itsel­leen tai kaikkeudelle.

Tässä tulee ilmi vaikuttimen tärkeys. Vaikka ihminen suorit­taa ihmetekoja tai töitä, jotka hyödyttävät ihmisiä tai saavuttaa tietoa niin, että hän voi tukea toisia, mutta tekee kaikkea tätä syystä, että hän uskoo sillä tavoin saavuttavansa pelastuksen, hän toimii vain omaksi hyödykseen ja uhraa siis itselleen. Sen vuoksi hänen on antauduttava sisäisesti kaikkeudelle tietoisena siitä, että hän itse ei ole tekojen suorittaja, vaan vain niiden to­distaja.

Koska hän on kuolevaisessa ruumiissa, heräävät epäilykset ahdistavat häntä. Niiden herääminen tapahtuu tavalla tai toisella tietämättömyytemme vuoksi. Sen takia on kyettävä hälventä­mään epäilykset "tiedon miekalla", sillä jos vastaus epäilyyn on valmis, epäilys hälvenee. Kaikki epäilykset tulevat alemmasta luonnosta eivätkä milloinkaan korkeammasta luonteesta.

Siitä johtuu, että mitä voimakkaampaa antaumus on, sitä pa­remmin pyrkijä kykenee ymmärtämään itsessään piilevän Sattvan eli hyvyyden luonnetta. Sillä on sanottu: "Ihminen, joka on täydellinen antautumisessaan tai joka pyrkii tätä ominaisuutta kehittämään, havaitsee, että henkinen tieto hänessä kasvaa itses­tään."

On myös sanottu: "Ihmisellä, jonka sisimmässä asustaa epäi­lys, ei ole iloa tässä eikä lopullista autuutta tässä eikä toisessa devamaailmassa."

Jälkimmäinen lause pyrkii poistamaan käsitystä, että jos meissä on Korkeampi Itse, se muka saamattomuudestamme huo­limatta perii loistavan voiton tiedon välttämättömyydellä ja joh­dattaa meidät ihmiskunnan yhteisessä virrassa lopulliseen autuu­teen.

Todellinen rukous on kaikkien pyhien asioiden mietiskelyä, niiden soveltamista itseemme, jokapäiväiseen elämäämme ja toi­mintaamme, jota seuraa mitä vakavin ja hartain toivomus tehdä niiden vaikutus vahvemmaksi ja elämämme paremmaksi ja ja­lommaksi, jotta niistä suotaisiin tietoa meille.

Kaikkien tällaisten ajatusten tulee olla kiinteässä yhteydessä korkeimman ja jumalallisen olemuksen kanssa, josta kaikki on saanut alkunsa.

Henkinen edistyminen saavutetaan keskittymisellä. Sen täy­tyy jatkua päivittäin ja sitä on harjoitettava jokaisena hetkenä, jotta siitä olisi hyötyä. Mietiskely on määritelty "toimivien ul­koisten ajatusten lakkaamiseksi". Keskittyminen on koko elä­män pyrkimyksen suuntaamista tiettyyn päämäärään.

Todella hellä äiti esimerkiksi ottaa huomioon lastensa hyvin­voinnin ja sen eri puolet eikä istuudu ajattelemaan sitkeästi vain yhtä seikkaa. Ajatuksella on oma itseluova voimansa, ja kun mieli pidetään kiinteästi yhdessä ainoassa ajatuksessa, se värit­tyy siitä asian niin ilmaistuksemme, ja kaikki tämän ajatuksen vastaavat mielteet nousevat tajuntaan.

Tällä tavalla mystikot saavuttavat tiedon niistä kohteista, joi­ta he jatkuvasti ajattelevat kiinteässä mietiskelyssä. Tässä juuri on Krishnan sanojen merkitys: "Ajattele jatkuvasti minua, luota yksinomaan minuun ja sinä varmasti tulet minun luokseni."

Elämä on suuri opettaja. Se on sielun suuri ilmennys, ja sielu ilmentää Korkeinta. Tästä johtuu, että kaikki menetelmät ovat hyviä ja vain osia suuresta päämäärästä, joka on antaumus. "An­taumus on edistymistä toiminnassa", sanoo Bhagavad-Gita.

Myös psyykkisiä voimia on käytettävä sitä mukaa kuin niitä saavuttaa, sillä ne paljastavat lait. Niiden arvoa ja merkitystä ei kuitenkaan saa liioitella, ja myös niiden vaarat on tajuttava. Se joka luottaa niihin, on sen ihmisen kaltainen, joka sallii ylpey­den ja voitonriemun huumata itsensä sen vuoksi, että hän on matkallaan kaukaisen vuoren huipulle saapunut ensimmäiselle tien varrella olevalle pysäkille.

Ikuinen laki on, ettei ihmistä voi lunastaa mikään hänen ulko­puolellaan oleva voima. Jos se olisi mahdollista, olisi joku enke­li jo kauan sitten vieraillut maan päällä, lausunut taivaallisia to­tuuksia ja käyttämällä henkisiä voimiaan todistanut ihmisille sa­toja totuuksia, joista he ovat yhä tietämättömiä.

Rikos suoritetaan yhtä hyvin hengen kuin ruumiin tekojen avulla. Jokainen, joka vihaa toista ihmistä mistä syystä tahansa,  joka janoaa kostoa eikä halua antaa anteeksi vääryyttä, on täyn­nä murhan henkeä, vaikka kukaan ei tietäisi sitä.

Jokainen, joka kumartuu väärien oppien edessä ja murskaa omantuntonsa jonkin järjestelmän vaatimuksesta, pilkkaa omaa jumalallista sieluansa ja käyttää siten väärin "Jumalan nimeä", vaikka ei milloinkaan vannoisi valaa.

Jokainen, joka avioliitossa tai muuten nauttii ja viihtyy yksin­omaan aistillisissa nautinnoissa, on todellinen avionrikkoja.

Se, joka riistää lähimmäiseltään valon, hyvyyden, avun ja tuen, jonka hän viisaasti voisi heille antaa, ja elää vain kerätäk­seen aineellisia asioita omaksi tyydytyksekseen, on todellinen ryöväri.

Se, joka tuhoaa panettelemalla tai tulkitsemalla väärin lähim­mäisensä hyvän maineen, ei ole vähemmän varas, vaan kaik­kein syyllisimpiä.

Olisivatpa ihmiset rehellisiä itselleen ja asennoituisivat lem­peästi toisiinsa, niin heidän elämänkatsomuksessaan ja mielipi­teissään asioista tapahtuisi suuri muutos.

Ajatuselämän kehittäminen

Pyri keskittäen koko sielusi voimat sulkemaan mielesi ovet kai­kilta harhailevilta ajatuksilta, äläkä päästä sisään muita kuin ne, joiden arvelet paljastavan sinulle aistielämän epätodellisuuden ja Sisäisen Elämän Rauhan.

Mietiskele päivin ja öin omaa ja ympäröivien olosuhteiden epätodellisuutta. On vaarattomampaa askarrella pahojen kuin tarpeettomien ja hyödyttömien ajatusten kanssa.

Tämä päätös auttaa sinua kehittämään tahdon voimaa, koska olet aina varuillasi pahojen ajatusten suhteen ja olet päättänyt vastustaa ja voittaa ne. Tarpeettomat ajatukset sitä vastoin vain häiritsevät huomiokykyäsi ja kuluttavat voimiasi.

Ensimmäinen suuri perusharha, josta sinun on vapauduttava, on itsesi samastaminen fyysiseen kehoosi. Opettele ymmärtä­mään kehosi ainoastaan asunnoksi, jossa sinun on viihdyttävä jonkin aikaa, koska silloin et koskaan taivu sen kiusauksille.

Pyri myös jatkuvasti ja tietoisesti voittamaan luonteesi suu­rimmat heikkoudet ohjaamalla ajatuksesi suuntaan, joka hävittää jokaisen erityisen intohimon. Ensimmäisten ponnistelujen jäl­keen alat tuntea sydämessäsi sanoin kuvaamatonta tyhjyyttä. Älä pelkää sitä, vaan pidä sitä tunnetta ensimmäisenä viestinä Hen­kisen autuuden auringonnoususta. Surullisuus ei ole mitään pa­haa.

Älä valita. Se mikä tuntuu kärsimykseltä ja esteeltä, on usein itse asiassa luonnon salaperäinen keino auttaa sinua työssäsi, kunhan vain itse kykenet tätä apua oikein käyttämään. Tarkas­tele kaikkia elämän olosuhteita oppilaan kiitollisuudella. 22) Jo­kainen valitus on kapina edistymisen lakia vastaan.

On kartettava huolia, jotka eivät ole vielä saapuneet. Mennei­syyttä ei voi muuttaa eikä korjata. Sitä mikä kuuluu nykyhetken kokemuksiin ei voi eikä sitä pidä välttää. On kuitenkin vältettä­vä huolestunutta tulevaisuuden odotusta ja pelkoa vastaisuudesta samoin kuin jokaista tekoa ja päähänpistoa, joka voi aiheuttaa nyt tai myöhemmin kärsimystä itsellemme tai toisille..

Kukaan ei voi omistaa mitään arvokkaampaa asiaa kuin ylevän ihanteen, jota kohti hän lakkaamatta pyrkii ja jonka perusteella hän muodostaa ajattelunsa ja tunteensa ja yrittää parhaansa mu­kaan suunnata elämänsä. Jos pyrkijä siten ponnistelee - pikem­minkin tullakseen enemmäksi kuin vain näyttääkseen enemmäl­tä - hän ei voi epäonnistua, vaan lähestyy jatkuvasti päämää­räänsä.

Tätä tilaa ei voi saavuttaa eikä tietoisuus todellisesta edisty­misestä tee itserakkaaksi eikä omahyväiseksi. Sillä jos ihan­teemme on korkea ja edistymisemme todellista, tunnemme it­semme pikemminkin nöyriksi kuin pöyhisteleviksi. Yhä suurem­man edistyksen mahdollisuus ja vielä korkeampi eteemme avau­tuvien olemassaolon tasojen käsittäminen eivät masenna intoam­me, vaan hävittävät itserakkautemme.

Juuri tämä käsitys ihmiselämän suurista mahdollisuuksista tarvitaan hävittämään masennuksen ja muuttamaan haluttomuu­den innostukseksi. Näin elämä tulee elämisen arvoiseksi elämän itsensä vuoksi, kun sen merkitys kerran paljastuu ja sen loistavat mahdollisuudet saavat oikean arvostuksensa.

Suorin ja varmin menetelmä tämän korkeamman tason saa­vuttamiseksi on lähimmäisenrakkauden viljeleminen sekä aja­tuksissa että teoissa. Ahdas on todella se näköala, joka rajoittuu omaan itseen ja arvioi kaikkia asioita oman etunsa mukaisesti. Niin kauan kuin sielu on rajoittunut vain itseensä, on mahdoton­ta ymmärtää mitään korkeata ihannetta eikä siten voi saavuttaa elämän ylevämpiä tasoja.

Edistymisen ehdot piilevät pikemminkin ihmisen sisimmässä kuin hänen ulkopuolellaan ja ovat onneksi riippumattomat ulkoi­sesta ympäristöstä ja elämän olosuhteista. Niinpä jokaiselle tar­joutuu mahdollisuus edistymiseen olemisen korkeudesta toiseen ja siten työskennellä luonnon myötä toteuttaen elämän ilmeistä tarkoitusta.

Jos uskomme, että elämän tarkoituksena on ainoastaan hank­kia aineellisen minämme tyydytystä ja pitää huolta sen muka­vuudesta ja että tämä aineellinen mukavuus tarjoaa korkeimman mahdollisen onnen, silloin erehdymme pitämään alempaa kor­keana ja harhaa totena. Aineellinen elintapamme on seuraus ke­homme aineellisesta rakenteesta. Me olemme "maan matosia", jos kaikki pyrkimyksemme takertuvat maahan.

Jos kykenemme astumaan sille kehityksen tielle, mikä tekee

meidät aineettomammiksi ja eteerisemmiksi, voidaan luoda toi­senlainen sivistys. Silloin asiat, jotka nyt tuntuvat tärkeiltä ja välttämättömiltä, lakkaavat olemasta hyödyllisiä.

Jos voisimme siirtää tietoisuutemme ajatuksen nopeudella maapallon toiselta puolelta toiselle, ei nykyisiä tiedotuskeinoja enää tarvittaisi. Mitä syvemmälle vajoamme aineeseen, sitä enemmän tarvitsemme aineellisia välineitä mukavuudeksemme. Olennainen ja mahtava jumala ihmisessä ei ole kuitenkaan ai­neellinen, vaan se on riippumaton aineen rajoituksista.

Mitkä ovat elämän välttämättömät tarpeet? Vastaus riippuu täysin siitä, mitä pidämme tarpeellisena. Rautatiet, laivat jne. ovat nyt meille välttämättömiä, ja kuitenkin miljoonat ihmiset ovat eläneet kauan ja onnellisina tietämättä mitään niistä.

Jollekin tusina palatseja tuntuu välttämättömältä, joku toinen pitää välttämättömänä vaunuja, joku taas piippuaan jne. Kaikki nämä tarpeet on ihminen kuitenkin itse tehnyt itselleen tärkeiksi.

Ne tekevät ihmisen nykyisen olotilan hänelle mieluisaksi ja houkuttelevat hänet jäämään sille asteelle ja ehkäisevät häntä toivomasta mitään korkeampaa ja henkisempää. Ne voivat jopa ehkäistä hänen kehitystään sen sijaan, että edistäisivät sitä.  Alemman minän ja­noaminen ja ajatusvoimien tuhlaaminen alempaan elämään kuu­luvan mielihyvän lisäämiseksi ehkäisee ihmistä astumasta kor­keampaan elämään.

Kaiken aineellisen täytyy lakata olemasta välttämätöntä, mi­käli todella tahdomme edistyä henkisesti.

Blavatskyn ohjeiden loppu   

Hyvä ystävä
Eläessämme täällä maan päällä, uppoutuneina maallisen elämän tapahtumiin ja tilanteisiin, emme ehkä oivalla henkisen pyrkimyksen tärkeää merkitystä. Mutta meillä kaikilla on kuitenkin edessämme, kun jätämme fyysisen kehomme kuolemassa matka "tuntemattomaan maahan", jonka elämä on kokolailla erilaista kuin täällä. Jos olemme osanneet elää oikein, edessämme on paljon mielenkiintoisempi ja rikkaampi elämä kuin täällä maan päällä.

Maanpäällinen elämä on kuitenkin henkisen kehityksen takia hyvin tärkeä. Fyysinen elämä onkin se ainoa paikka, jolloin voimme oppia uutta, sekä saada tarvittavia kokemuksia. Elämämme aikana hankitut henkiset tiedot sekä kokemukset antavat meille verratonta apua siirtyessämme kuoleman takaiseen henkiseen todellisuuteen.

Hyviä neuvoja henkiseen kasvuun saamme meitä pitemmälle ehtineiltä henkisen polun kulkijoilta. Tietoa antavat niin ikään valaisevat kirjat. Hyvät ihmiset auttavat meitä kirjoituksillaan poismenonsakin jälkeen. Saamme lahjana heidän oivalluksiaan.

Kun olemme lähteneet henkiselle polulle, huomaamme että samaistumisemme vanhoihin ajatustottumuksiin ja tapoihin, tunne-elämän vaihtelevuuteen sekä fyysisen maailman houkutuksiin alkaa vähitellen menettää otettaan. Vahingolliset suhteet joihinkin ihmisiin tai ihmisryhmiin tulee muuttumaan ymmärrykseksi. Haitallisten olosuhteiden tilalle löydämme luotettavia ihmisiä sekä uusia kontakteja.

Kaikki mitä tarvitsemme Henkisellä polulla kehittyäksemme löytyy aivan läheltä, jokapäiväisestä elämästä. Kohtaamme myös epämukavia tilanteita ja ihmisiä. Nämä ovat todellisia opettajia meille. Kun opettelee elämään elämänsä täynnä myötätuntoa, mielemme avautuu vähitellen vastaanottamaan sisäisen Aurinkoenkelimme värähtelyjä.

Tarkkaavaisuus, anteeksianto, kiinnipitämättömyys, kiitollisuus ja myötätunto ovat voimakkaita työkaluja alemman minämme voittamiseksi.

Olemme järjestäneet Lisitzinin Taidemuseossa Porvoossa henkisiä tapahtumia vuodesta 1996.