Rompighiaccio dell‘Albustan

15.05.2026 Saapuminen

Oli harvinaista nykypäivänä löytää murgenhevosia myyntifoorumeilta. Kun kahlasin Scuderia Sierran myyntifoorumia - oli selkeästi jokin isompi tyhjennys käynnissä - en löytänyt juurikaan muuta kuin sella italianoja. Niitä oli jo tarpeeksi meidän farmilla (se yks Antonion ori). Meinasin melkein mennä vahingossa ohi, mutta silmä osui juuri sopivasti lyhenteeseen "murg". Rompighiacciosta ei paljoa kerrottu, muuta kuin se, että ori on ennalta-arvaamaton eikä kaikkien mieleen. No, se ei minua haitannut, kyllä täällä jokainen murgese löytäisi oman paikkansa laumasta ja työkavereiden joukosta.

Olin soittanut jo Sierraan ja sopinut myyntihinnasta. Se oli yllättävän alhainen. Sierrasta luvattiin hoitaa kuljetus puoliväliin saakka, josta minä hakisin hevosen omalla autollani ja ajaisin sen kotiin loppumatkan. Näin tietullimaksutkin saatiin jaettua tasan. Ori oli matkannut jo Sisilian saarelta asti ja sai levähtää yön yli meidän kohtaamispaikalla yhden pienemmän yksityistallin laitumella. Tunsin omistajan niin sain laidunpaikan ja yösijan olutpalkalla.

Aamulla jo "Riccardoksi" lyhentämäni ori tanssahteli aamukasteessa ja -sumussa. Sitä ei meinannut ensin edes havaita. Se oli hävittänyt riimunsa jo johonkin, mutta minulla oli varariimu mukana. Sanoin tutulleni saavansa pitää vanhan riimun, jos se joskus jostain löytyisi. "Pidä sitä vaikka tippinä", taisin tokaista naurahtaen. Riccardo oli vaikea saada kiinni, sillä oli edelleen energiaa, enkä ollut sille vielä tarpeeksi tuttu saatikka luottamuksen arvoinen.

Ennen lastausta taluttelin oria rauhassa, pyrin tutustumaan sen liikkeisiin ja sen energiaan, siihen millä mielellä se oli kanssani. Tunnustelin, kävelin eri suuntiin, ympyröitä ja käännöksiä. Sitten kävelin sen kanssa suoraan hevosautoon mutkitta. Kotona autosta pois lastatessa, Riccardolla oli paljon energiaa ja se puuhkua puhisi. Päästin sen laitumelle muiden hevosten kanssa, tutustuisivat sitten rauhassa keskenään, niin kuin hevosten kuuluukin.

Se millaisen paikan Riccardo löytää laumasta, on vielä epäselvä. Sen koulutukseksi kerrottiin yleispainotus, kouluratsastusta ja valjakkoa. Mara on toistaiseksi ollut farmimme ainoa vetohevonen ja ehkä kaksikkoa voisi koittaa joskus laittaa kahdestaan vähän isompien vaunujen eteen. Ja kyllä meiltä kouluratsastajiakin löytyy, jos orin kanssa kiinnostaa joskus kilpailla tässäkin lajissa, vaikka harvoin me missään kilpailuissa pyörimme. Hauskaa on sekin, että Piero ei jäänyt ainoaksi Villa Cignolinilta tulleeksi hevoseksi, sillä Riccardo on alunperin heidän välittämä.

-Niccoló