Morena

Maralla on vähän epämääräinen historia taustallaan. Se syntyi Italiassa ja laidunsi ensimmäiset elinvuotensa suuressa laumassa suurella laitumella. Jostain syystä se ilmeisesti myytiin synnyinkodistaan osittain koulutettuna huonoon ratsastuskouluun, jossa koulutus ei ollut erityisen laadukasta kenenkään osalta. Maralla ratsastettiin kymmeniä tunteja viikossa eikä sen varusteet oltu edes sovitettu kunnolla. Epäsopivat varusteet alkoivat aiheuttamaan tammalle hiertymiä ja vammoja, jotka on edelleen näkyvissä tamman selässä valkoisina läiskinä karvassa.

Ratsastuskoulu oli kuin olikin niin huono, että se meni alas. Mara vain oli jo turhan traumatisoitunut tilanteesta, joten se oli menossa jo teuraaksi. Joku Marassa vielä jotain nähnyt hyväsydäminen ihminen pelasti Maran teurasautosta ja otti tamman uudelleenkoulutettavaksi. Vaan kyseisellä henkilöllä ei ollut resursseja hoitaa tammaa, joka alkoi pian oireilemaan eikä koulutus sujunut. Mara myytiin jälleen, tällä kertaa naiselle, joka huomasi heti oireilevan selän. Tamma rukka oli kipeä ja aivan jumissa, huonot varusteet olivat jättäneet pitkäaikaisen jäljen. Kun selkä oli saatu kuntoon, aloitti nainen liberty koulutuksen Maran kanssa ja möi tamman pian eteenpäin. Olihan hevosten uudelleenkoulutus ja myynti naisen ammatti.

Mara ehtikin asua pari kuukautta tallilla, jossa sille opetettiin muitakin lajeja. Mara ei kuitenkaan sopeutunut oikein sinnekään, joten Rickon Blacklake osti sen sukutilalleen. Siellä mies totesi, että tammarukka on niin traumatisoitunut, ettei se tule kilpailemaan tai tekemään juuri muitakaan töitä ja sille etsittäisiin hoitaja, joka tekisi sen kanssa libertyharjoituksia. Rahapulmat iski Blacklakella ja oli Maran aika muuttaa jälleen. Se muutti Souzqan kartanolle. Se jatkoi samaan malliin elököityneen hevosen elämää, kunnes tallipalo osui kartanoon ja osa hevosista jouduttiin myymään. Niccólo huomasi myynti-ilmoituksen ja päätti hakea tamman kotiin. Takaisin Italiaan.

Simonin perhe on saanut rauhassa tutustua Maraan. Se on ollut alkuun ujo ja erittäin varautunut uusia ihmisiä kohtaan. Ehkä sillä ei ole ollut aikaa oppia luottamaan ihmiseen ja sekin vähäinen luottamus, mikä on saavutettu, on myös rikottu.

Laumassa Mara on leikkisä ja se rakastaa hoitaa ja paijata kavereita. Varsinkin muita tammoja. Silloin harvoin, kun sitä on yritetty saada kiinni ja sidottua tallin seinään, on Mara availlut solmut itse ja ottanut hatkat. Se on tallin pieni ilopilleri ja hauskuuttaja. Sen kanssa ei saa olla liian tosikko.

Mara on kiltti ja ihmisen kanssa sillä on aina hyvät käytöstavat. Sen saa helposti kiinni ja ihmisen seurassa ja käsittelyssä se rauhoittuu, jopa vähän jähmettyy paikoilleen. Tutumman ja turvallisemman ihmisen kanssa Mara on oma leikkisä ilopilleri itsensä ja sählää menemään. Vaikka Mara on kiltti, on se myös varautunut ja lojaali harvoille. Toistaiseksi Maran sydämeen on tiensä vienyt vasta Amalia, jonka kesken rouvat jakavat salaisuuksia ja leipovat omenapiirasta.