Ajatelma pysyvästä singulariteetista sekä kuvitteellisesta matkasta rinnakkaiseen universumiin
Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA
Puhuttaessa aikamatkailusta sekä rinnakkaisista universumeista, niin tietenkin näissä teksteissä saa myös omaa mielikuvitusta käyttää. En ole itse koskaan tavannut ihmistä joka edes olisi väittänyt käyneensä missään rinnakkaisessa universumissa. Kuitenkin on ihmisiä, joiden mielestä meillä ehkä joskus tulevaisuudessa on sellainen tekniikka, mikä mahdollistaa tuollaisen matkailun kahden universumin välillä.
Rinnakkaiset ulottuvuudet tai universumit ovat käsite, joka on tullut ihmisten mieliin fysiikan piiristä, ja se on oikeastaan melko hyvin havainnollistettu vanhassa tieteiselokuvassa nimeltään “Dyyni”, missä tuo planeetta on meidän 3-ulotteisessa universumissamme kuiva aavikko, mutta kuitenkin jossain rinnakkaisessa universumissa tuo planeetta on rehevä sekä elämälle otollinen paikka, joka on kuin paratiisi.Tuossa teoriassa siitä että on olemassa toinen maailmankaikkeus on tietenkin todella hyvin harvoin tarkasti selitetty piirre.
Ulottuvuudet ovat ikään kuin energiatasoja, mihin kappale joutuu, kun siihen pumpataan energiaa, ja universumi taas on tila, missä sijaitsee sellaisia käsin kosketeltavia kappaleita kuten tuoleja ja kiviä. Rinnakkaiset universumit ovat eräiden teorioiden perusteella ikään kuin huoneita, jotka sijaitsevat talossa rinnakkain, ja niiden välissä on energian tai singulariteetin muodostama portti tai ovi, joka mahdollistaa kappaleen siirtymisen ulottuvuuksien välillä, jos käytössä olisi todella valtava energiamäärä. Silloin tuon teorian mukaan kappale siirtyisi neljänteen ulottuvuuteen, missä se sitten voisi palata omaan universumimme piiriin tai sitten se voisi myös siirtyä myös rinnakkaiseen universumiin.
Tiedemiehet pitävät mahdollisena sitä, että tuolla rinnakkaisessa universumissa sitten olisi samat planeetat ja tähdet kuin meidän omassa universumissamme, mutta samalla tietenkin siellä voisi olla aivan toisia asioita, kuin mitä omassa universumissamme on. Syynä siihen ajatukseen että tuolla neljännen ulottuvuuden takana olevassa hypoteettisessa universumissa voisi olla samat planeetat ja muut kappaleet kuin omassamme perustuu teleprojisiona tunnettuun ilmiöön, missä hiukkanen saavuttaessaan tietyn energiatason voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Sen takia kosmologit ovat pohtineet sellaista mahdollisuutta, että jossain tuolla toisessa rinnakkaisessa universumissa sitten voisi oikeasti olla sellainen tilanne, että ihmiskunta olisi jo matkustanut tähtiin.
Tämä ajatus tietenkin kutkuttaa kaikkien meidän mieltämme, koska silloin tietenkin joillekin tulee mieleen sellainen tilanne, että matkustaisimme tuonne toiseen universumiin, ja sitten siellä joutuisimme kaiken maailman seikkailuihin. Kuitenkin rinnakkaisessa universumissa eläviin olentoihin emme välttämättä saa koskaan yhteyttä, koska se vaatisi sitten tietenkin madonreiän valmistamista, ja keinotekoisen mustan aukon luomisessa tietenkin on omat ongelmansa. Pahin ongelma mikä tuohon super-painavaan kappaleeseen liittyy on tietenkin se, että tuo musta aukko alkaisi vetää maapallon kaasukehää puoleensa, jolloin sitten seuraa ongelmia. Matka toiseen eli rinnakkaiseen universumiin voisi tapahtua elektromagneettisen portin kautta, missä kappaleeseen sitten pumpataan radioaaltojen avulla sähköenergiaa.
Tuollaisen laitteen voisi tietenkin asentaa vaikka hissikuiluun tai oviaukkoon, mutta todellisuudessa tämä olisi varmasti melkoista utopiaa, vaikka siitä saisi sitten varmasti tehtyä melkoisen tieteiselokuvan, missä sakari kävelee vain ovesta sisään ja katoaa toisiin ulottuvuuksiin sähkömagneettisen tapahtumahorisontin kautta, missä hän sitten näyttää vain katoavan havaitsijan näkökentästä, ja joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi “Pyöreän pöydän ritarien” Merlin-velho kulkee tuollaisen keinotekoisen singulariteetin lävitse, ja sitten paha Morgana-velho vain vaihtaa tuon laitteen koodisanat, jolloin tuo suuri tietäjä ei sitten pääse enää takaisin meidän universumiimme, vaan jää tuonne universumien väliin tai toiseen universumiin. Tuota samaa ideaa hyödynnetään esimerkiksi "liisa-ihmemaassa" sekä monissa muissa elokuvissa. Eli niissä päähenkilö ikään kuin vain hyppää johonkin outoon maailmaan jonkinlaisen teleportin tai singulariteetin läpi.
Tuollainen asia missä ihminen ikään kuin hyppii ulottuvuuksien sekä universumien välillä on innoittanut tietenkin myös erilaisia kirjailijoita kautta aikojen, ja samoin tuosta samasta asiasta on tehty upeita filmejä. Kuitenkin voidaan puhua siitä, että vaikka teoreettisen fysiikan harrastajat tietenkin tällaisesta tekniikasta kirjoittavat, niin kuitenkin tuollaisen tekniikan käyttöönotto on vähintäänkin kaukana tulevaisuudessa. On näet niin että vaikka ihminen voisi ehkä tuollaisen madonreiän läpi kulkea, niin tuollainen valtavan voimakas sähkömagneettinen kenttä kuitenki voisi polttaa hänet hyvin pahasti. Kuitenkin on olemassa sellaisia mielikuvituksellisia kuvauksia, missä ihmiskunta on onnistunut rakentamaan pysyviä singulariteetteja hyödyntäen auringon nova-purkausta.
Eräs tällainen mielikuvitukseen perustuva kirja, missä tuo asia on toteutettu on Isaac Asimovin “Ajan valtiaat”, missä ihmiskunta on rakentanut tuollaisen aikamatkailun mahdollistavan järjestelmän siten, että ensin on rakennettu valtavia laitoksia, joissa on sitten tietyllä hetkellä valmistettu sähkömagneettinen musta aukko, mikä on laitettu värähtelemään tietyllä taajuudella. Sitten kun aurinko lopettaa elämänsä novana, niin tuon räjähdyksen energia otetaan talteen, ja sitten se ohjataan peilien avulla keskittimeen, missä sitten muodostuu singulaari. Tuo keinotekoinen musta aukko laitetaan sitten värähtelemään samalla taajuudella kuin nuo muut mustat aukot, jolloin ajan läpi kulkee ikään kuin hissikuilu. Joidenkin UFO-tutkijoiden mielestä tuollainen järjestelmä sitten selittäisi sen, miksi UFO:ja näkyy tietyissä jaksoissa.
Singulaarinen aikamatkailu tietenkin on sikäli ongelmallista, että siinä pitää luoda sarja mustia aukkoja historiaan, joiden kautta tuo matka sitten tapahtuu. Tuollainen järjestelmä voisi olla sellainen, missä esimerkiksi sadan vuoden välein luodaan musta aukko, jonka kautta voisi tuo aikamatkaaja kulkea menneisyyden sekä tulevaisuuden välillä, ja sitten noiden mustien aukkojen viereen voidaan luoda toinen järjestelmä, missä aukkoja tehdään vuoden välein, jolloin kyseessä olisi järjestelmä, missä aikamatkaajilla olisi käytössään kaksi rinnakkaista linjaa, “pikalinja” sekä “paikallinen linja”, jolla sitten voidaan siirtyä vuosi kerrallaan. Jos tätä aikamatka-hupailua jatketaan, niin tietenkin noiden kuvitteellisten aikamatkaajien pitää voida matkustaa myös tulevaisuuteen.
Tuolloin tarvitaan kaksi sisäkkäistä alusta, joista toisen ulkokuorelta poistetaan kaikki energia, mikä tarkoittaa että painovoima muutetaan käänteiseksi, jolloin aika lähtee kulkemaan hyvin nopeasti, mutta silloin aluksen kuoren sisällä olevalle sisemmälle moduulille täytyy sitten pumpata energiaa, jotta aika siellä saadaan pysähtymään. Ja tietenkin tuossa Asimovin kirjassa käsitellään tuota aikamatkailua sillä tavoin, että tuossa singulaarissa sitten elää ihmisiä, jotka eivät koskaan elä ns. “oikeassa maailmassa”. Se mitä mieltä olemme tietyistä asioista on meidän oma asiamme. Jos ihminen uskoo vieraiden sivilisaatioiden käyvän maassa on hänen oma asiansa. Mutta jos joku sitten alkaa sen takia haastamaan muita oikeuteen, niin silloin varmasti kyseessä on henkilö, jonka kannattaa vähän omia asenteitaan tarkastaa.