Suomella on kykyä tarjota ratkaisuja globaaleihin haasteisiin. Päästötön energiantuotanto on vahvuutemme, kun tulevaisuuden teollisuus sijoittuu lähelle sähköntuotantoa. Suurin haaste Suomelle on osaajien riittävyys. Sen turvaisin työllisyyttä ja koulutustasoa nostamalla sekä houkuttelemalla osaajia ulkomailta.

Suomalaisten koulutustaso on kääntynyt laskuun ja oppimistulokset peruskoulussa laskevat. Jos kutistuvan väestön maassa emme käännä tätä kehitystä, tulevaisuus on jatkuvaa kuihtumista. Koulutus on varmin tie vapauteen, sillä se takaa kansalaisille kyvyt vastata omasta elämästään.

Markkinatalous on paras tapa jakaa niukkoja resursseja. Jotta se toimisi kestävästi, on kuitenkin hinnoiteltava haitat, kuten päästöt, ja taattava vahva turvaverkko ihmisille. Verotuksessa tulee siirtyä kohti kulutuksen ja haittojen verotusta ja laskea samalla työn verotusta. Leikattavaa löytyy karsimalla vähemmän tärkeitä menoja, kuten yritys- ja aluetukia.

Olen ekonomisti sekä ammatiltani että sydämeltäni. Kiinnostuin talouden toiminnasta lukioikäisenä, eikä ammatinvalintaa ole tarvinnut päivääkään katua. Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta pankkiekonomistina eri liikepankeissa ja paneutunut Suomen talouspolitiikkaan työssäni ajatuspajassa.

Uskon tieteeseen. Tiede ei ole erehtymätön, vaan itseään korjaava ja juuri se on tieteessä niin lohdullista. Kaiken ei tarvitse olla valmista ja väärässä saa olla, kunhan muuttaa kantansa uutta tietoa saatuaan.

Pikkulapsiperheen arjessa päivät ovat joskus tuskaisen pitkiä, mutta vuodet tuntuvat kovin lyhyiltä. Rakennan maailmasta niin hyvää kuin vain ehdin, lapsille. Lapset vuorostaan ratkaisevat tulevaisuuden haasteet, eikä meillä ole varaa päästää yhtään lasta putoamaan yhteiskunnan kelkasta.

Olen syntynyt Lippajärvellä, juoksennellut lapsena Kilossa ja teininä Mankkaalla. Nuorena aikuisena asuin ja työskentelin Leppävaarassa. Tapiolassa olen rakastunut ja saanut lapsia. Paikallisesti vaikutan koulun vanhempainyhdistyksessä. Työmatkat kuljen mieluiten metrolla ja pyörä jää turhan usein kotiin.

Vapaalla minut löytää jää- tai tennishallilta, kesällä kaupungin ulkopunttisalilta ja suotuisana talvena hiihtoladuilta. Pohjoisen kutsu on vastustamaton ja Lappiin ajetaan kesät, talvet – sähköautolla tietenkin.

Olen innokas ruoanlaittaja ja karjalanpaistini pääsi jopa Suomen kuvalehteen! Omaa saalista, kuten sieniä, marjoja tai kalaa, on mukavin kokata. Parasta ruoassa on kuitenkin sen syöminen: mitä suuremmalla joukolla läheisiä, sen parempi.