Vesta

Luonne

Tokkopa keksin Vestasta mitään moitittavaa, vaikka kuinka miettisin. Olympiaratsua tästä ei tule kapasiteetin jäädessä turhan matalaksi, mutta en minä sitäkään osaa vikana pitää. Ei joka hevosesta tarvitse huipulle olla, näitä matalampienkin tasojen ratsuja tarvitaan. Lisäksi Vesta voi hyvinkin varsoa itseään kapasiteetikkaampia varsoja, jotka toivon mukaan saavat edes rahtusen emänsä hienosta persoonasta.

Tämän hevosen kanssa kuka tahansa uskaltaa kokeilla, ja jos selässä pysyy, myös onnistua. Ihan mitä vain. Kun suoraan sanon; Vesta tuo pahimmankin tunarin turvallisesti maaliin, vaikka matkalla olisi millaista estettä ja pöpelikköä. Tarvittaessa tamma vaihtaa askellajista toiseen valmentajan äänikomennolla, pysähtyminenkin onnistuu ulkoa annetuin avuin. Suunta ei sentään vaihdu ilman ratsastajan pyyntöä, eikä Vesta lähde kokoamaan tai tekemään mitään muutakaan hankalampaa kovin onnettomilla avuilla. Mutta aika paljon se tulkkaa itsekseen, mikäli selässä on aloittelija, tarjoten niitä onnistumisia siirtyessään raviin mitä ihmeellisimpien jalkojenheilutusten jälkeen. Näin luotettavaa, kilttiä ratsua saa hakea! Selässä on helppo, mukava istua, tammalla on varsin tasaisen pehmeät, mukavat liikkeet. Tahdikkuutta sekä säätövaraa löytyy, vaan eihän tämä mikään Weihegold ole kuin korkeintaan umpirakastuneen hevoshöperön lapsen silmissä. Ei tämä Miltonkaan ole, vaikka tasollansa varma, hyvä hyppääjä onkin, se joka ei paljoa puomeja kosketa tai pudottele, ja joka osaa pelastaa ratsastajankin virhearviot – ja paikata ratsastajan esteosaamisen totaalista puutetta.

Kokenut ratsastaja saa Vestasta tietysti paljon enemmän irti. Ihanana, kilttinä tammana raudikko kyllä liikkuu, hyppää, tekee tulkkaa yrittää aivan kaiken tasoisten ratsastajien kanssa, mutta tietysti osaava kuski on osaava kuski joka voi tukea ratsuaan sen sijaan, että ratsunsa tukee ratsastajaansa. Muutoinkin pehmeä, miellyttävä Vesta pehmenee ja herkistyy todella hyvin kun sitä ratsastaa asiansa osaava ihminen. Tamma on ketterä, sillä on hyvä tasapaino, se on aivan riittävän nopea uusintaratojen tai sen naapuritallin pikakiitäjän haastamiseen. Maailman varmin maastoesteratsu, tai ihan pelkkä maastoratsu, yksin ja porukassa. Useampikin puupelkoinen hevonen viihtyy turpa Vestan hännässä, eikä Vesta sano siihenkään yhtään mitään.

Jos joskus erehdyt päästämään jonkun aloittelevan hevoskärpäsen puraiseman ihmisen hoitamaan Vestaa, onneksi olkoon, sinulla on uusi hevosenhoitaja! Vaikket edes haluaisi. Onhan niitä muitakin hevosia, joiden hännät saa vetäistä rusetille ja korviin tunkea läpimärän pesusienen ilman, että hevonen edes huokaisee. Jokin Vestassa tekee siitä poikkeuksellisen vastustamattoman, ja onhan tämä ihana, lempeä läsnä oleva nallekarhu, jonka ymmärrys on rajaton eikä sietokyvyllekään näy loppua. Juroinkin kengittäjä heltyy rapsuttelun lisäksi ihan lepertelemään Vestalle, olen kuullut! Eläinlääkärien lempiasiakas, kaikkien suosikkiheppa, jonka talutusvuoroistakin käydään kiistoja.
Matkustamista jännäävät hevoset kaipaavat Vestaa, ja siinä kohtaa kun hevosta on lastattu toista tuntia alkaa itsekin kaivata Vestaa. Tamma menee kyytiin aina kerrasta eikä mutristele turpaansa heinien ennakoimattoman loppumisen tai matkaseuran kiukkupotkuraivareiden vuoksi. Pahimmatkin stressaajat ja möykkääjät yleensä rauhoittuvat Vestan seurassa, raudikosta huokuu rauhoittava aura.

Kuten Vestan kanssa yleensäkin, kisapäivistäkin jää aina hyvä mieli sekä leveä hymy – niiltäkin kerroilta, kun sijoitus on väärän pään top vitosessa. Ihana, parhaansa yrittävä hevonen, jonka hermot eivät petä pahassakaan paikassa ja joka silti pysyy omana murukultamussukkaisena itsenään muuttumatta tiukkailmeiseksi tiukkapipoiseksi ylisuorittajaksi, vaikka Vesta selkeästi kilpailemisesta pitääkin ottaen kisatilanteet(kin) tosissaan. On tämä hieno. (teksti by Lissu T. VRL-12701)