Kievarinkujan Pohjatuuli

Eräänä pimeänä syysiltana, vuosia takaperin, omistaja oli vailla oria, jota käyttää omille tammoille. Sen hetkiset hevoset olivat sisarpuolia keskenään, joten niiden risteyttäminen ei onnistunut. Budjetin laskun jälkeen alkoi hevosenmetsästys. 

Ja Kievarinkujasta se sitten löytyi: vanhempiensa ensimmäinen varsa, jo silloin hyväluonteinen ja utelias kaveri. Kasvattaja löi minulle eteen liudan nimiehdotuksia, ja Pohjatuuli niistä valikoitui. Poju muutti meille ja sopeutui ilman ongelmia. Vaikkei Poju oma kasvatti olekaan, sai se erityisen paikan sydämestäni. Onko syynä sitten sen nimi, josta pidän mahdottomasti, vaiko oriin hurmaava luonne, mutta silti. Pojun kanssa puuhastelu tuo hyvän mielen, koska se on niin hyvätapainen ja ihmisrakas otus, ettei sitä voi olla rakastamatta.

******

Hoitotilanteissa herra on itse tyyneys. Se lepuuttaa takajalkaansa harjatessa, nostaa kavionsa oma-aloitteisesti ja ei varmaan edes tiedä, mitä pullistelu tarkoittaa kun satulavyön kiristäminen tulee ajankohtaiseksi. Pojun voi huoletta antaa vähän aremmankin ihmisen hoidettavaksi, koska se ei hermostu vaikka harja tipahtaisi kädestä tai suitsien laitossa kestäisi.

Noh, asiasta kukkaruukkuun eli ratsastamiseen. Poju on tuttu ihminen selässään rento ja toteuttaa ratsastajan pyyntöjä niin hyvin kuin osaa, mutta hieman vieraamman ratsastajan kanssa ori on huomattavasti jännittyneempi ja hakee katseellaan tutulta ihmiseltä tukea, eikä välttämättä keskity ratsastajan apuihin. Maastakäsin se toimii paremmin, vaikka käsittelijä olisi vieraampi, mutta selästä käsin oriin on helpompi rentoutua tutun ihmisen kanssa. Poju oppii kuitenkin melko nopeasti luottamaan uuteen ihmiseen, joten sen kanssa täytyy ensin rakentaa hieman luottamusta, ennen kuin voi odottaa sen toimivan paremmin ratsastaessa.

Tekstit © VRL-11260 | Hevosen kuvat © Pikselit