HISTORIAA

"Saatte koko mökin" - Otsolahden päiväkoti saa paikkansa Tapiolasta

Otsolahden päiväkodin paikalla on aikaisemmin, jo 1700-luvulla, sijainnut Hagalundin kartanon muonamiehen mökki. Nykyinen talo on rakennettu 1930 – 1940-luvulla. Talo on alueen vanhimpia. Nykyisessä rakennuksessa on mahdollisesti käytetty aikaisemman rakennuksen hirsiä tai perustusta.

Talo oli nimeltään Rauhala ja alkuperäisväritykseltään se oli valkoinen vihreine ikkunapuitteineen. Siinä asui saksalainen konsuliperhe. Perheen muutettua pois alueen perheet kiinnostuivat talosta. Suunnitelmissa oli saada alueelle lastentarha. Visio sai niin kannattajia kuin vastustajiakin. Katsottiin, että alueellahan asuu vain porvarien lapsia ja hanke nähtiin tarpeettomana. Alueen perheitä listattiin ja huomattiin, että osa vanhemmista tarvitsi hoitoa lapsilleen, sillä molemmat vanhemmat olivat töissä.

Ekonomi Aili Jäppinen (s.1911), joka oli toiminut mm. lastensuojeluvirastossa töissä, innostui puuhaamaan hanketta ja kävi Heikki Von Herzenin puheilla pyytämässä taloa perustettavalle lastentarhalle. ”Saatte koko mökin ja maalataan se kuntoon”, sanottiin Jäppiselle. Sosiaalihallituksen tarkastajat kävivät katsomassa taloa ja totesivat sen sisätilat normaalia pienemmiksi, mutta ulkotilat olivat puolestaan normaalia suuremmat. Talo nähtiin hyvänä paikkana päiväkodille ja niinpä 19.4.1961 pidettiin perustamiskokous Tapiolan nuorisotalolla. Lastentarha avasi ovensa saman vuoden kesäkuussa.

Tapiolan ensimmäinen yksityinen päiväkoti tarjosi kokopäiväistä hoitoa

Otsolahden päiväkoti (aik. Rauhalan lastentarha) oli ensimmäinen kokopäiväinen yksityinen päiväkoti Tapiolan alueella. Talon ensimmäinen johtaja oli Aili Jäppinen. Tarha aloitti yksityisenä ja kuukausimaksu yhdeltä vuorolta oli 2000-2500 mk.

Päiväkotiin saatiin tavaraa paljon lahjoituksina ja rahaa toimintaa varten kerättiin monenlaisilla tempauksilla. Historiansa aikana Tapiolan Lastentarhatoiminnan Tuki ry. on järjestänyt mm. ulkojuhlia, konsertteja ja ollut mukana erilaisissa myyjäisissä keräämässä varoja päiväkodille. Yhdistyksen jäseninä ovat toimineet lasten vanhemmat, joista on vuosikokouksessa valittu edustajat hallitustoimintaan. Vanhemmat ovat aina olleet mukana aktiivisesti edesauttamassa päiväkodin toimintaa ja arkea.

Pieni päiväkoti miljöineen korostaa kodinomaista ja yksilöllistä hoitoa. Päiväkodissa on pyritty tarjoamaan lapsille monipuolisia virikkeitä, keskittymättä vain yhteen osa-alueeseen. Aili Jäppisen jälkeen vuodesta 1964 talon johtajana toimi Vilma Svärd, joka jätti perinnöksi mm. päiväkodin oman rukouksen: ”Rakas Jeesus askeleeni ohjaa tänään oikeaan. Anna ilo sydämeen, taito hyvään oppimaan. Kulje isän, äidin myötä, siunaa opettajan työtä. Pienet kädet yhteen liitän, voimastasi Jeesus kiitän.” Kristillisiä arvoja ylläpidettiin talossa pitkään ja ruokarukouslaulu kuului monta vuotta lasten suusta. Vilma toimi päiväkodinjohtajana aina vuoteen 1990. Hänen jälkeensä talon johtajaksi valittiin lastentarhanopettaja Pirjo Nietosvaara.

Punaisen tuvan vaiheita

Punaista tupaa on rakennettu, korjattu ja remontoitu moneen kertaan. 1980-luvulla siirryttiin hiililämmityksestä sähkölämmitykseen. Talon yläkerrassa ehti asua talon päivähoitaja Sirkka Tuttavainen miehineen ja lapsineen vuodesta 1966 aina vuoteen 1990 saakka. Tämän jälkeen yläkertaan remontoitiin toimistotilat, henkilökunnan tauko- ja sosiaalitilat ja sinne saatiin lisää varastotilaa. Päiväkodin johtajana vuosina 1996-2006 toimi lastentarhanopettaja Marjukka Lehtola.

Päiväkoti on elänyt kaupungin ja päivähoidon lakien ja muutosten mukana. Talossa oli vakituista henkilökuntaa vielä 1990-luvulla viisi: päiväkodin johtaja, lastentarhanopettaja, päivähoitaja, laitosapulainen ja emäntä sekä lisäksi osa-aikainen siistijä. Talossa valmistettiin itse ruoka ja aamuisin leivottiin leivät. Talon emäntinä ovat toimineet Taina Tolvanen ja Anneli Kärkkäinen.

Historiallinen pihamaa

Niin talo itse kuin sen ympäristökin henkii historiaa. Portin pielessä oikealla on ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia, joita ovat kiinalaiset olleet rakentamassa. Päiväkodin lapset löysivät pihasta kaivamalla mielenkiintoisia esineitä. Lapiot kolahtelivat rautanauloihin ja bakeliittiin, jotka ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta. Pienet arkeologit kaivoivat syntyneestä hiekkamontusta esiin seinänpalasia, fajanssia ja paksua lasia, jotka ovat 1800-luvun alkupuolelta. Fajanssin palaset ovat peräisin Ahlbergan fajanssitehtaalta. Löydökset arvioi Espoon kaupunginmuseon intendentti.

Päiväkodin 40-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 2001. Kuvanveistäjä Pekka Jylhä lahjoitti juhlan kunniaksi päiväkodin pihalle Pekka-possun, Nöf-laulun säestämänä.

Nöf-laulu

Nöf, Nöf, Nöf, Nöf uiii..

Otsolahden päiväkodin juhlaa vietettiin, Jylhän Pekan kivipossu tänne kannettiin.

Paikka sille koivikosta heti löydettiin, portilla se vieraat sisään tervehtii.

On täällä nelkytä vuotta ollut ihanaa, lapsosilla päiväkodin pihalla.

On täällä nelkytä vuotta ollut ihanaa, lapsosilla päiväkodin pihalla.

Nöf, Nöf, Nöf, Nöf uiii…

Rauhalaksi paikkaa ennen muinoin kutsuttiin, sadat lapset täältä koulutielle saatettiin.

Espoo muuttuu, Euro tulee, kaikki kehittyy, Ja Pekka-possu turvan turvaa, eikös juu.

On täällä nelkytä vuotta ollut ihanaa, lapsosilla päiväkodin pihalla.

On täällä nelkytä vuotta ollut ihanaa, lapsosilla päiväkodin pihalla.

Yy, kaa, koo, nee – nelkytä vuotta- ja sikana.

Mutta miksi possulla on niin suuret korvat? Jotta lapset voivat kuiskutella possulle murheensa, haaveensa ja toivomuksensa. Myöhemmin Pekka sai seurakseen Sanna-possun.