Suunnan ottamisen tarkoitus on päätyä suunnanoton jälkeen kulkiessa tarvittavaan kohteeseen ilman, että olisi seurattavaa linjaa, joten se vaatii tarkkuutta ja tietoa, mistä kohde löytyy.
Suunnanoton harjoittelun voi aloittaa helpoimmasta eli ottamalla seinästä suunta laittamalla selkä seinää vasten näin, että kolme kehon pistettä on kosketuksessa seinään ja edetä vaiheittain vaikeampaan kuten edessä tai sivussa olevasta kadun reunasta suunnan ottaminen keppiä reunaa pitkin liu´uttamalla sekä jalkapohjilla tai jalkaterän syrjallä suuntaa tarkistamalla.
Suuntaa voi ottaa
samansuuntaisesta pinnasta kepillä, kyljellä, kämmenselällä. Esimerkiksi otetaan suunta sivuseinästä tai pöydän reunasta ja kun linja vierestä loppuu, jatketaan ja keskitytään suunnassa pysymiseen. Voi myös ottaa sivuseinasta suunnan ja irtaantua seinästä sivuaskelin sekä pyrkiä sen jälkeen kulkemaan esim. keskellä käytävää, koska silloin liikkuminen voi olla sujuvampaa kuin linjaa seuraten. Harjoiteltaessa on tärkeä tietää, mikä on päätepiste eli mitä pitäisi edestä löytyä.
poikittaisesta pinnasta (edessä tai takana) kohtisuora suunnanotto selällä, jalkapohjilla, pohkeilla, kepillä.
äänestä (jolloin pitää osata arvioida äänen suunta ja etäisyys). Esimerkiksi liikennevalojen äänestä voi katua ylittäessä ottaa (ja tarvittaessa myös korjata) suuntaa. Voi hyödyntää myös suhteellisen pysyviä äänimaamerkkejä, äänimajakkaa tai jonkun ihmisen edestä antamaa äänimerkkiä.