Näkövammaisen liikkuminen on useimmiten linjan seuraamista joko kepillä tai kädellä. Tavoitteena on kulkea seurattavan linjan/rajan/reunan mukaisesti.
Kädellä seurataan linjaa näin, että kämmenselkä on liikkuessa kevyesti kiinni esim. pöytä- tai tuolirivin reunassa, seinässä tms. Sormet ovat loivasti seinästä poispäin koukistettuna (jotta näissä olisi joustoa, jos ne osuvat johonkin) ja käsi ainakin parikymmentä cm edempänä vartaloa (jotta ehtisi reagoida, jos käsi osuu esim. johonkin esteeseen, kulmaan tms.).
Kaiteesta kiinni pitäminen on myös linjan seuraamista (käsi edempänä vartaloa, jolloin saa ennakkoon tietoa, milloin portaat loppuvat tai milloin tullaan tasanteelle), siinä vaan pidetään kaiteesta kiinni. Joskus kaide on kiinnitetty seinään niin, että käsi voi osua kiinnikkeisiin. Silloin saattaa olla parempi seurata kaidetta kämmenselällä.
Kepillä seurattava linja voi olla seinän/lattian reuna, jalkakäytävän reuna (asfaltin ja nurmikon raja, laatoituksen raja, opasteraita tms.).
Linjan seuraamisen harjoittelun voi aloittaa jollakin pitkähköllä käytävällä, jossa (ainakin ensi alkuun) ei olisi esteitä. Kädellä tai valkoisella kepillä (poikittais- tai heiluritekniikalla) käytävän linjaa seuraten voi kulkea kumpaankin suuntaan, jolloin palatessa linja jää eri puolelle kuin lähtiessä eli opitaan seuraamaan linjaa kummallakin puolella vartaloa.
Harjoiteltaessa voi seurata ohjattavan etäisyyttä seinästä (vajaa 10 cm), jotta suunnassa pysyminen olisi helpompaa. Jos seurattava seinä tai muu seurattava linja jää liian kauas, joutuu kääntymään seinää/linjaa päin tavoitellakseen sen ja liikkumisesta tulee siksak- kuvioinen tai heiluritekniikasta tulee tarpeettoman leveä, jolloin se haittaa rytmissä pysymistä.