Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA
Yllä: Kiinan Muuri (Lehtikuva)
Peloponnesolaissodan (431-404 eKr.) kulku on varmasti kaikille tuttu, eli alussa Ateenan kaupunki menetti kaikki Manner-Kreikassa olevat alueensa, mutta kykeni kuitenkin merellä haastamaan Spartan. Kaupunkivaltio oli rakentanut turvakseen “Pitkäksi muuriksi” kutsutun rakennelman, joka esti aluksi Spartaa operoimasta tehokkaasti Ateenaa vastaan. Mutta tuo muuri oli oikeastaan syy siihen, miksi Ateena myöhemmin hävisi tuon sodan. Pitkän muurin ongelmana oli se, että tuo rakennelma oli rakennettu liian lähelle asutuskeskusta, eli ruuan tuotanto oli mahdotonta sen sisällä.
Tämä tietenkin vaikutti Ateenan kykyyn hankkia elintarvikkeita sekä metalleja, joita ilman ei voitu valmistaa nuolenkärkiä tai korjata miekkoja, koska sen piti tuoda kaikki tarvitsemansa raaka-aineet sekä ruoka muualta laivoilla. Tietenkin satamasta voitiin kalastaa kaloja, mutta tuolloin ihminen ei saisi C-vitamiinia, jolloin hän sairastuisi keripukkiin. Samoin pelkkä kala oli hiukan yksipuolista ravintoa, ja sen kypsentäminen vaati tietenkin puuta, jota ei pitkän muurin sisällä voitu kasvattaa loputtomasti. Näet puuta tai rimoja tarvittiin myös nuoliin, joten sitäkään ei voitu sitten loputtomasti käyttää tulisijoissa. Tuolloin ihmiset saattoivat syödä vahingossa mätää kalaa, josta seurasi sitten epidemioita. Sparta voitti sitten Ateenan sillä tavoin, että se veti ketjuita Ateenan sataman eteen, jolloin tuo kaupunki saatiin ikään kuin kuristettua kuoliaaksi, ja sen oli antauduttava.
Vaikka C-vitamiinia ei tunnettu tuolloin, niin toki kreikkalaiset tiesivät mitä tapahtui, jos ihminen ei saanut tuoreita vihanneksia tai hedelmiä. Kun “pitkää muuria” ajatellaan jälkeenpäin, niin se ei välttämättä ollut mitään puolustusrakennelma, vaan ainoastaan tapa, millä liikennettä Ateenasta pois voitiin hallita. Eli se oli tehty vain oman väen kaitsemista varten, vaikka tuo muuri oli tietenkin Perikleen toimesta markkinoitu Ateenalaisille kaupungin puolustamista varten tehtävänä projektina, jolla turvattiin Ateenan kansalaisia. Se kuitenkin eristi tuon kaupungin mukavasti ympäröivästä maaseudusta, mikä sitten toistui myös Kiinan ja Hadrianuksen muurien kohdalla.
Nuo muurit aiheuttivat sen että esimerkiksi Kiinan armeija tylsistyi, ja kun eurooppalaiset saapuivat sinne 1800-luvun lopulla, niin heillä oli vastassaan armeija, jonka varustus oli 1200-luvulta. Hadrianuksen muuri taas aiheutti sen, että Rooman armeija ei voinut enää ajaa takaa keisarin vihollisia, ja kun he sitten olivat muurin ulkopuolella, niin nämä rooman viholliset kykenivät järjestäytymään. Molemmat muurit estivät kulttuurin vaihdon sekä tiedustelutoiminnan täysin, ja noiden aikansa mahtivaltioiden tekninen kehitys jäi jälkeen niiden vihollisista. Joten lopulta boksarikapinan aikaan 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa varsijousien sekä miekkojen avulla varustetuilla kiinalaisilla sotilailla oli vastassaan makasiini- ja konekivääreitä käyttävät eurooppalaiset sotilaat, joiden taktiikka sitten puri varmasti tätä armeijaa vastaan.
Todellisuudessa muuri esti tehokkaasti myös valvomattoman poistumisen kaupungista, ja jos joku sitten oli esimerkiksi arvostellut tai muuten kyseenalaistanut Ateenan tapaa toimia, niin hänet voitiin sitten portilla pidättää. Mutta jotta muuri olisi toiminut tehokkaasti myös puolustusta ajatellen, olisi sen pitänyt olla laajempi, koska silloin sen sisään olisi voitu saada peltoja sekä muita ravinnontuotantoon tarkoitettuja kasveja. Jos Ateena olisi halunnut sitten käydä pitkä-aikaista puolustussotaa tehokkaasti, niin sen alueella olisi pitänyt olla myös jotain puita, joista olisi voitu valmistaa jousia, nuolen runkoja sekä keihään varsia, joita sitten varmasti taistelussa katkeili.
Se mikä “pitkässä muurissa” sitten alkoi jäytää Ateenan armeijaa oli se, että kaupunkia itseään puolustavat sotilaat eivät enää voineet harjoitella ylikansoitetulla alueella, eikä heidän kuntonsa riittänyt mihinkään. Vaikka Ateenan laivasto aluksi oli ylivoimainen, ja Ateenaa voitiin huoltaa mereltä, niin kuitenkin Sparta alkoi oppia Ateenan tavasta toimia, eli se alkoi saada “juonen päästä kiinni”, ja kehitellä omaa laivastoaan.
Ateenan tuhosi sisältä syöpä, joka johtui siitä, että tuon valtion kansalaiseksi oli erittäin vaikea päästä. Sen aate demokratia oli enää olemassa paperilla, ja valta oli vain muutamien harvojen ihmisten käsissä. Tuon valtion demokratiaan kuului tuolloin näet sellainen aspekti, että vaikka Ateenan kansalaisilla oli äänioikeus, niin kuitenkin sen kansalaiseksi laskettiin vain syntyperäiset, äänioikeutetut, miespuoliset ateenalaiset.
Äänioikeutta sai anoa henkilö, jonka molemmilla vanhemmilla oli äänioikeus Ateenan vaaleissa, mutta jos yksikin henkilö sitten vastusti tuota äänioikeuden antamista, niin tuo hakija ei tuota himoittua oikeutta saanut. Naisten äänioikeus Ateenassa oli sellainen, että hän sai tuoda miehensä antaman äänilapun kansalliskokoukseen ja pitää siellä miehensä puolesta puheita, jos tämä antoi luvan. Jos henkilö haki äänioikeutta tuossa Ateenan päättävässä elimessä, niin silloin tietenkin hän oli samalla vaarassa saada kuolemantuomion.
Näet jos kansalliskokouksessa sitten joku keksi hänen vaarantavan Ateenan demokratiaa, niin silloin seurauksena saattoi olla kuolemantuomio. Tuon takia Ateenassa harva edes uskalsi tuota oikeutta hakea, ja se periytyi vain silloin kun molemmat vanhemmat olivat äänioikeutettuja. Siis kuten voitte lukea, niin äänioikeudesta oli olemassa myös naisten versio, ja kaikkein häijyin tapa pilailla ihmisen kustannuksella oli laittaa äänestyslippu henkilön nimiin, joka ei ollut Ateenan kansalainen. Se toimi niin, että miehen vaimo kutsuttiin hakemaan leimattua äänestyslippua tuolta demokratiapalatsista, ja sitten siihen pyydettiin nimikirjoitus.
Naisilla oli Ateenassa sellainen oikeus, että he saivat toimia neuvonantajina omille miehilleen, mutta tuossa kaupungissa naisen ei sopinut liikkua kaduilla ja tuo neuvo sitten piti antaa kotona. Vaimolle voitiin tehdä sellainen temppu, että hänen väitettiin täyttäneen itse tuon kallisarvoisen lipun, jonka täyttö-oikeus oli vain miehillä. Tuolloin syyte tuli äänioikeutta käyttävänä henkilönä esiintymisestä, jolloin henkilö sitten saatettiin teloittaa. Kaupungin muurien kehitys johti siihen, että Keskiajalla jokainen kaupunki oli muurien ympäröimä. Kuitenkin se että niiden alueella ei voitu viljellä maata teki noista paikoista sellaisia, että ne voitiin näännyttää piirityksen avulla. Ja kun kaupunkia ympäröi muuri, niin riitti että sotilaat majoittuivat sen porttien eteen, jolloin he saattoivat repiä ruokatarvikkeet vankkureista.
Tuolloin tietenkin kaupunki joutui maksamaan sotilaille “suojelurahaa”, tai sen asukkaat nääntyivät nälkään. Jos muurin ympäröimää kaupunkia alettiin piirittää, niin siitä tuli helposti surmanloukku. Tuonne muurien sisään heitettiin heittokoneilla eli katapulteilla rottia sekä hiiriä, jotka sitten levittivät erilaisia tauteja kaupungin muurien sisäpuolelle, ja samoin ruumiita viskottiin tuonne onnettomaan kaupunkiin, jotta sen asukkaat joutuisivat erilaiten epidemioiden uhreiksi. Myöhemmin heittokoneilla ammuttiin myös ruutitynnyrejä sekä alkoholiin perustuvia pyroteknisiä ammuksia. Vaikka basilleja ei tunnettu, niin ruumiiden tiedettiin levittävän tauteja. Kuitenkin kaupunkien muureja rakennettiin, koska niiden avulla voitiin kontrolloida sinne tulevaa ja sieltä lähtevää liikennettä. Nykyään kaupunkien ympärillä on sensoreita, joilla lasketaan kaupunkiin tulevaa liikennettä sekä kerätään talteen autojen painoja, ja vaikka enää ei valtioita ympäröidä fyysisillä muureilla, niin monien valtioiden ympärille on rakennettu tutkamuuri, jolla valvotaan valtion ilmatilaa. Ja toki esimerkiksi maantietulleja peritään edelleen puomien kohdalla, joten sillä tavoin vanhat kunnon muurit ovat edelleen voimissaan.
Mutta Kuitenkin kaupunki oli surmanloukku, jos sitä lähdettiin piirittämään. Jo 1600-luvulla otettiin käyttöön mörssärit, eli korkeaa lentorataa käyttävät piiritystykit, joiden avulla voitiin ammuksia ampua kaupungin muurien yli, ja myöhemmin haupitsi korvasi nuo pataa muistuttavat tykit, koska sillä voitiin ampua vaakatasossa. Pitkällä putkella varustettua haupitsia sanotaan muuten kaanuunahapitsiksi, ja se on likipitäen tykistön standardi nykyään. Mutta ennen kuin Newton ja Leibniz kehittivät integraalilaskennan, oli kaarevaa rataa ampuvan tykin tarkkuus todella kehno, mutta kun tykkeihin tehtiin sitten suuntaustalukot, niin myös haupitsien sekä mörssäreiden tulitus muuttui tarkaksi. Ja jossain vaiheessa viimeistään 1800-luvulla alettiin käyttää tähystyspalloja, joissa istuva tykistön tulenjohtaja sitten ohjasi tykistön tulta, niin että se osui myös muurin takana oleviin kohteisiin.
Nykyään tykistön tulenjohtajat käyttävät lennokkeja kohteiden etsimiseen, mutta tietenkin on olemassa myös iskulennokkeja, jotka pienestä koostaan huolimatta ovat erittäin tappavia nimen omaan tykistöä vastaan. Nuo kädestä heitettävät, pienellä taistelukärjellä varustetut lennokit voivat aiheuttaa suurta tuhoa, jos ne suunnataan esimerkiksi ammusvarastoon tai tykkien ympärillä oleviin ammuksiin. Tuolloin saattaa koko patteri tuhoutua muutamassa sekunnissa, jos tuollainen taistelulennokki laukaisee niiden ammusvarikolla taistelukärkensä ammusten keskellä. Noita pieniä lennokkeja tai ohjuksia voidaan kylvää taistelukentille vaikka tavallisista kuljetukoneista kuten C-130 Herculeksen tai Antonov An-12 “Cub”:n takaosasta, tai miehet voivat vaikka heitellä niitä ilmaan kädestään.
Nuo välineet eivät siis tarvitse mitään erityisiä alustoja, josta ne voivat toimia, eli vaikka salainen agentti voi kuljettaa tuollaisen kääpiökokoisen lennokin esimerkiksi salkussaan kohteen lähelle, ja lähettää sen matkaan esimerkiksi kiitoradalle pysähtynyttä lentokonetta kohti. Nuo välineet ovat oikeastaan hybridiaseita, joita voidaan käyttää sekä iskuihin että valvontaan. Ne voivat olla myös erittäin autonomisia, ja jos kyseiset nano-UCAV:it voidaan varustaa esimerkiksi kemikaalien tunnistimilla sekä suuntima-mikrofoneilla, joiden avulla ne voivat hakeutua maaleihin erittäin tehokkaasti sekä tarkasti. Ne voivat partioida tuntikausia ilmassa, ja sitten kun nämä välineet havaitsevat kohteen, niin ne syöksyvät tätä kohti.
Niiden tietokoneisiin voidaan tallentaa vihollisen komentajan ääntä, ja kun hän sitten alkaa puhua, niin silloin tuo pieni lennokki iskee tuota kohdetta kohti. Tai sitten niiden kemikaalianalysaattorit havaitsevat vaikkapa ammuksia tai villeimmissä visioissa jonkun vihollisen komentajan DNA:n, jolloin tuo UCAV tai miniatyyrinen risteilyohjus iskee kohteeseensa. Eli tällaista kehitystä on näiden järjestelmien valmistamisessa tapahtunut sitten Peloponnesolaissodan päivien.